Te parisuhteessa elävät, joilla erilaiset elämäntavat?

Mikä teitä yhdistää? Mihin hänessä olet ihastunut? Mikä hänessä on sellaista, minkä takia haluaisit rakentaa yhteisen tulevaisuuden juuri hänen kanssaan?

Minua ärsyttää pelkkä ajatuskin jostain juopottelevasta makkaransyöjästä sen verran paljon, etten sellaista omaan kotiini edes huolisi. Mutta jos se kerran on muuten sulle täydellinen, opettele hyväksymään sen huonotkin puolet. 

Totuus on, ettei toista voi muuttaa. Sen muutoksen terveellisyyteen täytyy lähteä ihmisestä itsestään, jotta se on pysyvä ja oikealla pohjalla. Sinunkaan ei tarvitse miehen mieliksi löysätä vaan voit jatkaa urheilua ja terveellisiä elämäntapojasi, ja kannattaakin. Parhaimmassa tapauksessa miehesi saa sinusta vaan hyvää esimerkkiä ja alkaa pikkuhiljaa itsekin syömään terveellisemmin (jos vaikka teet terveellistä ruokaa ja hän valitseekin välillä sen makkaran sijaan ja kenties innostuu paremmasta olosta) ja ehkä lähtee joskus lenkille mukaan? Kaikkea aikaa ei muutenkaan kannata käyttää vain ja ainoastaan kumppanin kanssa, joten voit mielestäni ihan hyvin pitää omista rutiineistasi kiinni. Sinä käyt lenkillä ja mies katsoo elokuvan, mutta teette jotain yhdessä sitten sen jälkeen.

Onko miehesi ollut alusta asti samanlainen? Hyväksytkö hänet varmasti tuollaisena? Minulla on itselläni sellainen tilanne, että otin erittäin urheilullisen ja superterveellisen miehen. Pyrin itsekin syömään terveellisesti ja monipuolisesti ja liikun muutaman kerran viikossa, olen myös laihtunut viimeisen vuoden aikana yli 10kg lievästä ylipainosta normaalipainoiseksi. Tykkään kuitenkin myös herkutella ja syön usein sokeria, olen syönyt koko suhteemme ajan. Vasta nyt mies on kuitenkin alkanut valittaa tästä ja hän toivoisi että lopettaisin karkinsyönnin, vaikka elän muuten terveellisesti ja painokin putoaa. Mies itse juo enemmän alkoholia kuin minä enkä minä ole valittanut hänelle siitä koskaan. Tämä on muuttumassa mieheni puolelta satunnaisesta kommentoinnista jo kontrolloinniksi ja itseäni harmittaa, jos hän ei hyväksykään minua tällaisena. Miksi hän on ottanut karkista pitävän, jos ei halua itse herkutella ollenkaan ja haluaa että kumppani jakaa hänen elintapansa?

Samaa kysyisin sinulta ap. Ymmärrän kuitenkin sinua todella hyvin ja tiedän että tuo ristiriita häiritsee omia elintapojasi. Jos toinen ryyppää ja toinen haluaa nukkua, sen tietää kyllä kumpi kärsii siinä enemmän. Sen sijaan on mielestäni myös tällaisia pienempiä paheita (esim. se karkki) jonka ei tarvitsisi vaikuttaa kumppaniin. Syö sinä kevyt ateria ja anna kumppanin syödä karkkia tai makkara. Mitä se sinua lopulta haittaa?

Kun se alkon käyttö eneni ja eneni, lähdin kiitämään. Siihen asti kävin yksin lenkillä ja salilla ja huolehdin siitä, etten syö liikaa toisen tyylillä.

Mikä teitä siis pitää yhdessä, jos ei ole mitään yhteistä?

Ei minulle ole ainakaan mikään ongelma, jos toinen harrastaa vaikka aktiiviesti liikuntaa. Kun hän on salilla tai treeneissä, minä puuhailen mielelläni omia juttujani. En ole sellainen, jonka pitää kyhnätä koko ajan kumppaninsa kanssa. Yhdessä asuessa olisi kiva syödä pääosin samaa ruokaa, mutta olen seurustellut sekasyöjänä kasvissyöjän kanssa, ja ihan hyvin sekin meni.

Mutta ei tässä ollutaan kyse mieltymysten yhteensovittamisesta vaan siitä, että sinä haluat muuttaa miehen erilaiseksi kuin mitä tämä on. Se ei koskaan ole hyvä lähtökohta suhteelle.

Täällä samanlainen. Suhteen alussa miehen ruoka oli pakastepitsaa rankalaisia nakkeja ym. Ei mitään tuoretta. Itse söin puolet kasviksia, täysjyvää, kanaa. Kun asuttiin erillään syötiin mitä kunkin kotona oli. Kun mmuutettiin yhteen ilmoitin ettei mitenkään voida jatkaa tällä ruokalinjalla. Ruoka parani normaalitasolle, mutta kasviksia meillä on enää harvoin.

Itselläni on paino noussut, kun sohvaelämä on tarttunut ja olen siihen ottanut naposteluja mukaan. Tiedän että voisin paremmin kun söisin ja eläisin niinkuin aiemmin. Voisi kuitenkin olla paljon huonomminkin. Minusta löydettiin kompromissi joka on aikalailla puolivälissä aiempia tapojamme. Pitäisi kuitenkin saada itseni vielä irti sohvasta.

Tiedän, ettei toista voi muuttaa, enkä sitä yritä. Pohdin, että alkaako asia myöhemmin vaivaamaan, nyt kun on tämä alkuhuuma vielä menossa. Miehessä on paljon hyviä puolia luonteessa ja ulkoisestikin on hyvässä kunnossa.

Ap

Ei teillä ole mitään yhteistä. Ei tule toimimaan.

7 jatkaa - Alkon käyttö ei minua haittaa. Muutamaan kertaan on ärsyttänyt kun mies nukkuu iltapäivään samalla kun itse siivoan, mutta ne hetket ovat aika harvassa. Mies ei vedä ärinäkännejä ja on mukavaa seuraa humalassakin, eli ärsytystä itse käytöstä ei tule kun se ei vaikuta häneen negatiivisesti. Alko huolestuttaa lähinnä terveydellisessä mielessä ja tulevaisuuden kannalta (haaveillaan perheestä tulevaisuudessa).

Meillä vähän eri, mutta silti samantyyppinen tilanne. Olimme hyvin samanlaisia yhteen mennessämme, mutta ajan kuluessa tavat ja luonteet ovat molemmilla muuttuneet, päinvastaisiin suuntiin. Alkon käyttöön olen joutunut puuttumaan, kun hänellä meinaa lähteä käsistä ja miehen suku on kovasti alkoholisoitunutta. Muuten molemmat kunnioittavat toistaan ja antavat toiselle sen ajan ja tilan mitä toinen tarvitsee. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta joten kulmat ovat ehtineet hioutua.

Minä teen ruuan, ja mies syö jos syö. Saa elää mikropitsoillaan jos paremmin maistuu. Saa myös valvoa ja nukkua, kunhan ei häiritse minun uniani. Saa nähdä kavereita niin paljon kun haluaa (lapsia meillä ei ole, eli ei luistele niiden hoidosta), kunhan minun ei ole pakko hänen kavereitaan katsella sen enempää kuin mitä itse haluan. Yhdessä sovituista menoista on pidettävä kiinni, ja tietty ilmoitusvelvollisuus kulkemisistaan on, kadota ei saa. Lapsia en hänen kanssaan tekisi, liian erilaisia ollaan, ja vastuu jäisi yksin minulle. 

Täällä kans erilaiset elämäntavat. Minä tykkään elää mukavaa arkea asioita yhdessä hoidellen ja ruokaa yhdessä laittaen, ja mies taas lähinnä nukkuu kotona silloin, kun malttaa kotona olla. Aina menossa viikonloppuina ja luonnollisesti juomassa alkoholia, arki-illat taas sitten töissä ja harrastuksissa, joiden jälkeen pitää tietysti päästä jollekin kokouskaljalle tai muuten vain sopia arki-iltojenkin venyttämiseksi kaikenlaista. En jaksa itse ollenkaan sellaista menemistä, se oli silloin nuorena. Joskus tietysti menemme yhdessä tapahtumiin, mutta ei enää näin kolmikymppisenä kaikenlaiset alkoholipitoiset tapahtumat vain kiinnosta. Emme edes nukahda yhdessä, koska mies nukkuu valvomishalujensa ja kuorsauksensa takia eri huoneessa.

Harmittaa, ettei ole kumppania jakamassa arkea ja keksimässä minun kanssa rauhallista puuhaa yhdessä. En oikein tiedä, pitäisikö tässä jossakin vaiheessa viritellä eroa ja etsiä itselle paremmin sopiva kumppani tai vaikka olla yksin, ettei aina ole sellaista oloa, että odottaa vain miehen antamia harvoja yhteisiä hetkiä.

Meillä vähän sama tilanne, mutta itse olen lisäksi vähän saamaton ja laiska, mies siis minua vielä laiskempi eikä liikunta tai ulkoilu tai edes siivoaminen voisi vähempää kiinnostaa. Miehen löysän laiskan elämäntyylin vuoksi olen itsekin ajautunut apaattisena sohvan nurkkaan, eikä talvella syntynyt esikoislapsemme auta asiaa. Lapsen takia tässä ollaan, mutten ehkä ollut järkevä kun tuollaisen kanssa hankin. Kumppanin pitäisi mielestäni tuoda toisen parhaat puolet esiin eikä huonoimpia. Painoa kolmen vuoden seurustelun jälkeen tullut melkein kymmenen kiloa mulle lisää, mies on läpipasko ja ihan sama hänelle mitä syö ja kuinka paljon. Minulla on huono itsekuri enkä pärjää syömättä herkkuja miehen herkutellessa. Ei olla mikään match made in heaven, olisi pitänyt tajuta se aiemmin ettei toista voi muuttaa.

Meillä on aika erilaiset elämäntavat.

Itse tykkään mennä nukkumaan aikaisin (klo 9-10) ja herätä niin aikaisin kuin mahdollista. Näen paljon kavereita ja rakastan matkustamista, käytän myös alkoa aika paljon eli käyn ihan bilettämässä kohtuullisen usein.

Mies ei käytä alkoa käytännössä ollenkaan, ei näe kavereitaan paljoa, istuu käytännössä kaiken valveillaoloajan kotona tietokoneella (käy toki päivätöissä normaalisti). Tulee nukkumaan 3 aikaan yöllä, viikonloppuisin jopa myöhemmin ja ryömii makuuhuoneesta sitten iltapäivällä.

Syödään illallinen aina yhdessä töitten jälkeen siinä 6 maissa ja viikonloppuisin sitten päiväruoka on vasta iltapäivällä kun hän on noussut. Mies napostelee yöt sipsiä ja suklaata, itsellä ei ole noihin käytännössä mitään houkutuksia kun oma ateriarytmi on säännöllinen ja suht terveellinen.

Silloin kun mies pelaa kavereiden kanssa, mä lähden lenkille - illalla yleensä kun menen petiin harrastetaan seksiä ja sitten hän jää hetkeksi vielä makoilemaan ja toivottamaan hyvät yöt. Kun minä luuhaan bileissä, mies saa pelailla taas rauhassa ja metelöidä. Saan myös käydä matkoilla yksin tai ystävien kanssa kun miestä ei huvita lähteä reissuun.

Ainoita juttuja mitkä vähän ärsyttää on jos mies joskus haluaa pelata mun nukkumaanmenoajan jälkeen (innostuessaan huutaa aika tavalla), mutta silloin laitan korvatulpat korviin. Lisäks mitään spontaania hauskaa ei voida tehdä viikonloppuna (lähteä vaikka ulkoileen luonnonpuistoon yms) kun mies herää niin myöhään. Mutta jos etukäteen on jotain sovittu niin niistä pitää tietty kiinni ja laittaa vaikka kellon soittamaan.

Meillä menee muuten tosi hyvin, ollaan naimisissa mutta lapsia tai lemmikeitä ei ole. Hän on hieno mies, komea, luonteeltaan ja arvoiltaan täydellinen matchi minulle ja hoitaa oman osuutensa kotitöistäkin.

Up

Meillä myös erilaiset elämäntavat. Menemme nukkumaan samaan aikaan. Mieheni ei juo. Enkä kattelisi joka viikonloppu juovaa... Me tehdään arjessa yhdessä asioita. Ollaan hyvä tiimi. Hellyyttä on paljon. Seksi tosi hyvää.

Jos nyt jo ärsyttää, niin mitä luulet tapahtuvan, kun ensi huuma on ohi?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei toista voi muuttaa, enkä sitä yritä. Pohdin, että alkaako asia myöhemmin vaivaamaan, nyt kun on tämä alkuhuuma vielä menossa. Miehessä on paljon hyviä puolia luonteessa ja ulkoisestikin on hyvässä kunnossa.

Ap

Aloituksesta saa sen kuvan että haluaisit yhteistä arkea ja jos se ei sitä ole kyllä sen puuttuminen alkaa ärsyttää yhä enemmän. Parisuhdetta on vähän huono perustaa sille että luonteessa on hyvääkin ja ulkoiset seikat kunnossa. Se riittää ehkä ihahastumiseen mutta ei pidemmälle.

Kyllä erot alkavat ärsyttämään.

Me olimme nuorena aika samanlaisia, mutta nyt olemme kasvaneet erilaisiksi. Itseäni suorastaan ällöttää kaljaltahaiseva sohvalla muniaan rapsutteleva läski. Minä taas vastaavasti olen miehen mielestä kireä ituhippi. Joudun myös tekemään meille molemmille eri ruoat, se ärsyttää kamalasti. Unirytmimme ovat täysin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika erilaiset elämäntavat.

Itse tykkään mennä nukkumaan aikaisin (klo 9-10) ja herätä niin aikaisin kuin mahdollista. Näen paljon kavereita ja rakastan matkustamista, käytän myös alkoa aika paljon eli käyn ihan bilettämässä kohtuullisen usein.

Mies ei käytä alkoa käytännössä ollenkaan, ei näe kavereitaan paljoa, istuu käytännössä kaiken valveillaoloajan kotona tietokoneella (käy toki päivätöissä normaalisti). Tulee nukkumaan 3 aikaan yöllä, viikonloppuisin jopa myöhemmin ja ryömii makuuhuoneesta sitten iltapäivällä.

Syödään illallinen aina yhdessä töitten jälkeen siinä 6 maissa ja viikonloppuisin sitten päiväruoka on vasta iltapäivällä kun hän on noussut. Mies napostelee yöt sipsiä ja suklaata, itsellä ei ole noihin käytännössä mitään houkutuksia kun oma ateriarytmi on säännöllinen ja suht terveellinen.

Silloin kun mies pelaa kavereiden kanssa, mä lähden lenkille - illalla yleensä kun menen petiin harrastetaan seksiä ja sitten hän jää hetkeksi vielä makoilemaan ja toivottamaan hyvät yöt. Kun minä luuhaan bileissä, mies saa pelailla taas rauhassa ja metelöidä. Saan myös käydä matkoilla yksin tai ystävien kanssa kun miestä ei huvita lähteä reissuun.

Ainoita juttuja mitkä vähän ärsyttää on jos mies joskus haluaa pelata mun nukkumaanmenoajan jälkeen (innostuessaan huutaa aika tavalla), mutta silloin laitan korvatulpat korviin. Lisäks mitään spontaania hauskaa ei voida tehdä viikonloppuna (lähteä vaikka ulkoileen luonnonpuistoon yms) kun mies herää niin myöhään. Mutta jos etukäteen on jotain sovittu niin niistä pitää tietty kiinni ja laittaa vaikka kellon soittamaan.

Meillä menee muuten tosi hyvin, ollaan naimisissa mutta lapsia tai lemmikeitä ei ole. Hän on hieno mies, komea, luonteeltaan ja arvoiltaan täydellinen matchi minulle ja hoitaa oman osuutensa kotitöistäkin.

Minä lähtisin tuosta suhteesta alta aikayksikön. Hyvä kun teille sopii.