Kyseleekö teidän vanhemmat tai joku muu läheinen koko ajan "mitä mietit"?

Ei milloinkaan. Johtuu varmaan siitä, että puhun lakkaamatta. :(

Ei onneksi. Tuohan on ihan kamala kysymys. Keksi seuraavalla kerralla jotain todella herkullista vastaukseksi.

Tarkoittaa että pitäiskö sun joskus puhua jotain, eikä vain istua ja möllöttää pitkään hiljaa kuin vajaaälyinen.

Toisinaan, mutta useimmiten sukulaiset pölyttävät keskenään niin paljon, että tuskin huomaavat mua. 

En muista että vanhemmat olisi koskaan kysyneet mistään asiasta mitä ajattelen tai tunnen siitä. Terapeuteille olen joutunut tästä kysymyksestä maksamaan monta vuotta.

Olisiko äitisi epävarma vai sitten että sinä olet arvaamaton ja hän yrittää varautua tulevaan katastrofiin? Hän ehkä pelkää että otat tatuoinnin otsaasi?

Ei hän itsekään ole mikään puhelias. Joskus saattaa tuijottaa useita minuutteja vaan suoraan sieluun ja sen päätteeksi kysyy tuon "mitäs mietit?" Varsinkin jos mietin jotain turhaa kuten mihin hävittäisin ruumiin, jos olisin ajautunut sellaiseen tilanteeseen, tuo kysymys on aika kiusallinen. Sitten kun vastaan vaan "en mitään", niin seuraa ihmettely: "Ai et mittään! Kyllä kai sinä nyt jotain ajattelet!" No joo, mutta ei ne muille kuulu!

Ap

Heh mun eksä oli tommonen, aina piti olla valmiina sanomaan mitä ajattelee.

Olihan se useimmiten rasittavaa, mutta toisaalta teki ihan hyvää mulle ujolle introvertille oppia vähän avautumaan :)

Turvallisessa seurassa se voikin olla hedelmällistä, mutta muuten se on aika tympeää. Ei kaikille tarvi kertoa omia ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän itsekään ole mikään puhelias. Joskus saattaa tuijottaa useita minuutteja vaan suoraan sieluun ja sen päätteeksi kysyy tuon "mitäs mietit?" Varsinkin jos mietin jotain turhaa kuten mihin hävittäisin ruumiin, jos olisin ajautunut sellaiseen tilanteeseen, tuo kysymys on aika kiusallinen. Sitten kun vastaan vaan "en mitään", niin seuraa ihmettely: "Ai et mittään! Kyllä kai sinä nyt jotain ajattelet!" No joo, mutta ei ne muille kuulu!

Ap

Miksi sä et voi omalle äidilles sanoa mitä mietit? Eikö se ole kiva että häntä kiinnostaa? Ei tarvi sitten olla terapeutille itkemässä että äiti on hylännyt vielä aikuisenakin.

No multa ei koskaan kysele tuollaista, koska kaikki tietävät että puhun kyllä välillä liikaakin, ja facessa kerron kaikille joita kiinnostaa... itse asiassa face on ainoa joka tuota multa kyselee...

Minä kyselen tuota lapseltani, kiska hän on niin hiljainen, ettei juuri koskaan kerro ajatuksiaan.

Se on sivumennen sanoen hyvin raskasta minulle äitinä. Itse kerroin monet murheet ja sattumukset äidilleni, hänen kanssaan oli hauska jutella ja jakaa asiat. Surettaa, kun en ole pystynyt luomaan samanlaista suhdetta oman tyttäreni kanssa.

Lapseni on siis minulle arvoitus. En tiedä, mitä hän ajattelee ja tuntee. Yritän saada häntä kertomaan edes jotain. Jos hän miettii vaikka ruumiin hävittämistä, niin sekin olisi kiinnostava tieto.

Puoliso kyselee aivan jatkuvasti. Ihan tajuttoman ärsyttävää.