Minkä ikäisen vauvan jättäisit koko viikonlopuksi (pe iltapäivä-su aamupäivä) isovanhemmille hoitoon?
Kommentit (80)
Eli ei se ikä siinä ratkaiseva ole
" kaveriltani" , kun ilmoitin että emme mieheni kanssa todellakaan ole lähdössä viettämään hauskaa juhlimisviikonloppua vanhan kaveriporukan kanssa ja jättämässa 2 kk ikäistä vauvaamme hoitoon.
Isovanhemmat ovat erittäin luotettavia ja hyviä ja tottuneita hoitamaan vauvaa. Tulivat hoitamaan vauvaa meille kotiin. Esikoinen oli jo pienenä vauvana varsin sosiaalinen tapaus eikä koskaan ole ollut mikään äidin poika, joka itkisi perään. Joillekin puolivuotiaille voisi olla rankkaa olla tuo aika erossa vanhemmistaan.
Hyvin oli mennyt. Vauva oli nukkunut yöt melkein läpeensä ja muutenkin ollut normaalia " kiltimpi" . Välillä soitin ja kysyin mitä puuhasivat ja kuuntelin puhelimen kautta jokeltelua.
2kk vanha tarvitsee vielä äitiään ennemmän kuin esim. vuoden vanha.
Oma lapseni oli 11kk, kun alkoi töitteni takia viettää joka toisen viikonlopun isovanhemmillaan la klo 12 - ma klo 12. Tätä jatkui kaksi vuotta. Lapsi nyt normaali 4-vuotias. Olivat paljon tekemisissä muutenkin.
Jätätte lapsenne joka päivä vieraitten ihmisten armoille ja sitten että voi jättää lapsianne omien tai miestenne vanhempien hoivaan!? Ja HUOM! moni lapsi nauttii siitä että pääsee tärkeitten isovanhempien luoksi. Miksi riistätte lapsiltanne tämän ilon?
Eriasia on jos isovanhemmat ovat hyvin iäkkäitä tai eivät muuten vaan käy ihan täysillä. ;)
En halua jättää lasta, minullakin tulee ikävä. Minulla on kai niin vahvat äidinvaistot etten haluakaan jättää vauvaa hoitoon.
Mun lapsi meni päiväkotiin täytettyään 3v. Mikään ei olisi saanut mina viemään 2kk ikäistä lasta mummolaan viikonlopuksi. Muu kuin tappava sairaus. Olisin nauranut kysyjälle epäuskoina että oletko hullu!
pullomaitoa hyvin juo ja jos isovanhemmat ovat lapselle tarpeeksi läheisiä (=turvallisia).
Ja älkää nyt j***lauta alottako tästä mitään haukkuryöppyä, " kuinka itsekäs ja heitteillejättävä äiti" mä olen - en jaksa nyt kuunnella sellasta. Mä vaan ilmasin tähän kysymykseen oman mielipiteeni, mutta tilannehan riippuu tosi paljon sekä lapsesta, vanhemmista, isovanhemmista että totutuista tavoista. Se mikä sopii meidän perheelle, ei välttämättä sovi joillekin muille ja toisinpäin.
Meillä nuorin on 1 v 1kk. Mies juuri kysyi, joko lähdettäisiin viikonloppureissuun kahdestaan. Mutta minä en suostu. Lapselle on jo kova paikka se, kun käyn pari kertaa viikossa jumpalla. Eli hän jää teatraalisesti kädet ojossa parkumaan perään. Ja olen sentään kotiäiti. Ei, ei, ehtii sitä myöhemminkin... Ehkä sitten, kun lapsi alkaa selittämällä tajuta vähän enemmän abstrakteja ajatuksia (eli, että vanhemmat tulevat parin päivän päästä takaisin). Sehän sitten riippuukin lapsesta, milloin se on.
Mitä mieltä sinä olet ihan sisimmässäsi? Onko parisuhteesi sinulle tärkeä? Oletko väsynyt? Kaipaatko vaihtelua tai piristystä?
Täytyy ajatella myös itseään ja puolisoaan ja parisuhdettaan ja tietenkin sitä vauvaa. Mutta myös oma ja miehen hyvinvointi on tärkeää ja jos vanhemmat jaksaa--->jaksaa myös vauva ja koko perhe. Jos sinusta tuntuu että haluat lähteä niin unohda muitten mielipiteet, pitää ajatella myös itseään.
Kautta aikojen on miehet olleet poissa kotoa ja nykyajan miehet ovat harrastuksissaan ja viihteellä harvasen vk-loppu. Ovat siis poissa vauvan luota ja eihän se vauva siitä kärsi mitenkään! Alle 5kk vauvalle on melkein yks ja sama kuka sen syöttää. Kunhan syli on turvallinen, se saa lämpöä, läheisyyttä, ruokaa ja kuivat vaipat. Uskon että jokaisen lähipiiristä löytyy henkilö joka voi teidän vauvallenne tämän taata. Tietenkään se ei korvaa sitä tuttua äitiä tai isää, mutta se vauva ei kärsi siitä jos vanhemmat ovat yön poissa.
Vierailija:
Alle 5kk vauvalle on melkein yks ja sama kuka sen syöttää. Kunhan syli on turvallinen, se saa lämpöä, läheisyyttä, ruokaa ja kuivat vaipat.
On tainnu jäädä kiintymyssuhdeteoriat lukematta. Onko tämmösiä taunoja vielä oikeasti olemassa :DD.
Oletko tullut ajatelleeksi, MIKSI se lapsesi jää sinne kädet pystyssä mieltään osoittamaan? Siksi, kun häntä ei ole koskaan minnekään viety, siksi kun hän on aina vain sinun kanssasi ollut. Joten ihan itse olet tämän " ongelman" luonut. Tietysti lapsissakin on eroja, mutta jos lapsen jo pienestä pitäen totuttaa luottamaan muihinkin (isään, isovanhempiin jne.) kuin vain äitiin, niin ei se sitten niin koekaan, että äiti hänet jotenkin hylkäisi, kun äiti haluaa vähän omaakin lomaa viettää.
Terveisin 20
Tämän ovat huomanneet monet muutkin ihmiset. Ja mikä hienointa lapsillani on ainutlaatuisen läheiset ja kiinteät suhteet myös isovanhempiinsa.
Lapsillani on rikas elämä, heillä on monta hyvin läheistä ja turvallista syliä ihan lähellä. :)
Tuossa jo aiemmin kirjoitin, että en todellakaan ollut valmis jättämään 2 kk ikäistä tyttöäni viikonloppuhoitoon ja sain (lapsettomalta) kaveriltani kuulla olevani ylisuojeleva äiti.
-ap
mielestäni (ja omien lapsieni kohdalla, 2 kpl) vasta 3-vuotiaana jätin kuopuksen (isoveli tosin oli tukena) isovanhemmille yhdeksi yöksi hoitoon.
Esikoista en jättänyt vasta kuin 5-6 vuotiaana yökylään isovanhempieni luokse.
En kannusta sinua jättämään vauvaasi, mutta ei se maailman loppu ole. Toki jos imetät niin se on hankalampi toteuttaa.
Suhde on myös tärkeä ja nimenomaan KOKO perheen hyvinvointi.
Jos ovat todella tutut toisilleen niin voisin jättää jo puoli vuotiaan. Ja riippuu tietenkin myös lapsesta.