Minkä ikäisen vauvan jättäisit koko viikonlopuksi (pe iltapäivä-su aamupäivä) isovanhemmille hoitoon?

Se lapsi jolla on monta rakasta on rikkaampi kun ne joilla on vaan yksi tärkeä ihminen elämässään.



Minun ja lasteni kiintymys näkyy jokapäiväisessä arjessa. Pienet erot tuottavat hetken tuskaa, mutta se on se hetken itku ja sitten on jo uuden jutut mielessä(lapsella). Ja mikä onkaan sen ihanampaa kun se hetki kun taas pääsee rutistaa sitä omaa vauvaansa, kyllä siinä itku tulee ja perhe jaksaa taas paremmin.



Terveisin äiti jonka vauva on hoidossa n. 2-3kk välein yhden yön.

Meillä sanoi pappikin ristiäis puheessaan että: vaalikaa suhdettanne, ottakaa omaa aikaa, teillä on paljon läheisiä ihmisiä, on rikkaus kun lapset saavat olla läheisien ihmisten kanssa ja vanhemmat jaksavat paremmin.

2v, 2 yötä

Totta kai voit nyt sanoa, että vauvaiän ero ei ole lasta vahingoittanut, sillä kiintymyssuhteen aiheuttamat ongelmat toki näkyy heti sen eron jälkeen. Vai miten se menikään?

Menikös se kuitenkin niin, että et voi sitä tietää? Että olet voinut aiheuttaa lapselle sellaista vahinkoa, joka ilmenee vasta paljon paljon myöhemmin, ihan aikuisiällä vasta?

Vierailija:

Se lapsi jolla on monta rakasta on rikkaampi kun ne joilla on vaan yksi tärkeä ihminen elämässään.

Minun ja lasteni kiintymys näkyy jokapäiväisessä arjessa. Pienet erot tuottavat hetken tuskaa, mutta se on se hetken itku ja sitten on jo uuden jutut mielessä(lapsella). Ja mikä onkaan sen ihanampaa kun se hetki kun taas pääsee rutistaa sitä omaa vauvaansa, kyllä siinä itku tulee ja perhe jaksaa taas paremmin.

Terveisin äiti jonka vauva on hoidossa n. 2-3kk välein yhden yön.

Meidän parisuhde voi mainiosti, mutta haluamme olla välillä kahdestaan.. Huilata että jaksaa taas.



Kaikki ei jaksa valvomista kovin pitkään. Moni joutuu laittamaan vauvan hoitoon jotta jaksaisi. Vk-loppu on hyvä reikä huilata, varsinkin jos vauvalle järjestyy turvallinen ja läheinen syli.



Mielummin olen vauvan luota välillä poissa ja jaksan hyvin kun että olen väsynyt ja poissaoleva äiti sen väsymyksen takia.

Meillä vaalitaan parisuhdetta koko ajan, joka päivä. Eikä vauvan ole sen takia tarvinnut yöhoitoon mennä.

Vierailija:

Meillä sanoi pappikin ristiäis puheessaan että: vaalikaa suhdettanne, ottakaa omaa aikaa, teillä on paljon läheisiä ihmisiä, on rikkaus kun lapset saavat olla läheisien ihmisten kanssa ja vanhemmat jaksavat paremmin.

Tosin ilman pakottavaa syytä en olisi vielä tuossakaan iässä jättänyt yöhoitoon. En näe siihen mitään tarvetta.

7-vuotiasta en vielä jättäisi, koska hän ei pysty huolehtimaan meillä vielä itsenäisesti itsestään; hammaspesuista, suihkuista, vaatteiden vaihdoista eikä välttämättä osaisi mennä yksin minnekään vieraassa paikassa edes ulos.

Oletteko kärsineet siitä jotenkin? Näkyykö se nyt aikuisena?



En minä ainakaan muista että olen ollut vauvana hoidossa.. Enkä kyllä näe mitään ongelmia suhteessani äitiini.

Sehän muuttaakin tilanteen ihan kokonaan, kyllähän se on tälläkin palstalla nähty, miten paljon äidit " tietää" ja miten paljon oikeasti vaan luulee.

Oikeasti kysykää vanhemmiltanne ja isovanhemmiltanne kuinka paljon te olitte vauva aikana hoidossa ja miettikää omaa suhdettanne äitiinne/isiinne.



Olen ollut vauvasta asti hoidossa ja ei minulla ole siitä traumoja jäänyt. Suhteeni äitiin on loistava ja hyvin läheinen. Minun maalaisjärki sanoo että isomman lapsen hoitoon laitto on huomattavasti pahempaa kun vauvan.



Minun vauvani olivat hoidossa alle 6kk mutta sen jälkeen hyvin harvoin. Hoidan lapseni kotona ainakin kouluikään saakka koska minusta äidin on hyvä olla läsnä pienen lapsen elämässä. Suhteeni lapsiin on todella läheinen vaikka he hoidossa ovat olleetkin.



Vauvani olivat keskoskaapissa ensimmäiset 3viikkoa, en saanut kun hipaista heitä. Lapsipsykologit/lääkärit ja sairaalan henkilökunta ovat tutkineet ja vakuuttaneet ettei siitä ole ollut mitään haittaa lapsilleni ja huomaahan sen ettei ole ollut.



Minulla on kokemusta ja voin käsisydämmellä että suhteeni lapsiini ovat huomattavasti paremmat kun monen muun.

Että kun meillä on näennäisesti kaikki hyvin, niin kaikki asiaa tutkineet ovat väärässä?! Mietipä hetki lisää.

suhteeni äitiin on melkoisen etäinen.

Ennenvanhaa kaikki vauvat ovat sit varmasti kärsineet koska niitä hoiti äidit, isät, mummot, papat, isovanhemmat, veljet ja sisaret jne. jne. Ja kaikki asui samankaton alla. ;)

Täällä menee niin iloisesti sekaisin parin tunnin jumpassa käymiset, toisen vanhemman hoidossa oleminen toisen ollessa muualla, kolmevuotiaan päivähoito ja pikkuvauvan jättäminen moneksi vuorokaudeksi ilman kumpaakin vanhempaansa.



Onpa katkeraa porukkaa liikkeellä. Harva täällä varmaan on oikeasti sitä mieltä että AP:n kaksikuukautinen vauva olisi pitänyt viedä koko viikonlopuksi pois äidin ja isän luota, mutta näköjään jokainen tilaisuus tapella siitä ovatko kotiäidit parempia ihmisiä kuin muut pitää yrittää käyttää...

Aivan, olen samaa mieltä. Kaikki on kiinni siitä, mihin itse lapsesi totutat. Meidän pian 1-vuotias poikamme ei ole koskaan vierastanut ketään. Osaa luottaa aikuisiin, kun on jo pikkuvauvasta asti ollut muidenkin kuin vain omien vanhempien sylissä ja hoivattavana. Poikamme tietää, ettei hänellä ole mitään hätää, jos jää vaikka isänsä kanssa kahdestaan, jos mä olen muutaman tunnin poissa.



- Eelia -

äärimmäisen pakon edessä.

Ennen vanhaa ei tälläisiä läheisyysteorioita edes ollut. Miksi pitää tutkimalla tutkia jotain joka on täysin kiinni lapsesta?



Lapset ovat erillaisia joku sopeutuu helpommin joku ei.. Meillä lapset nauttivat siitä että pääsevät välillä isovanhemmilleen. Ovat nauttineet ihan 1v lähtien siitä.



Ennenvanhaa kaikkia vauvoja hoitivat lähes tulkoon kaikki ketkä asuivat samankaton alla/samassa pihapiirissä. Äiti hoiti imetyksen, mutta muu hoito kuului rikkaammissa perheissä lastenhoitajille ja köyhemmissä isovanhemmille/sisaruksille koska äitin piti hoitaa karjaa ja kotia. Onko ennen vanhaa kaikki lapset sitten kärsineet?

Ei ennenvanhaa tälläisiä läheisyysteorioita/kiintymysteorioita edes ollut/tehty, täysin turhaa tutkimusta minusta. Jokainen lapsi on yksilö ja kokee vanhempiensa poissaolon erillailla. Meillä toinen lapsi menee mielellään mummolaan hoitoon toinen taas ei mene sinne ilman itkua ja tietenkään emme häntä sinne pakotakkaan. Hän on kotona mielummin minun kanssani. Silti suhde molempiin lapsiin on ihan yhtä kiinteä.



Ennenvanhaa lapsia hoiti kaikki kynnelle kykenevät. Äiti hoiti imetyksen ja rikkaammissa perheissä vauvan hoito muulla ajalla lastenhoitaja/piika ja köyhemmissä isovanhemmat ja sisarukset. Äiti hoiti kodin ja karjan. Oliko nämä lapset kaikki onnettomia kun heitä hoiti vauvasta lähtien lähestulkoon kuka vaan luotettava ihminen kuka vaan jo ymmärsi jotain vauvan hoidosta?



Nykyaikaina otetaan ihan liikaa paineita kaikesta. Hienoa jos joku ei koe tarvitsevansa omaa aikaa itselleen, miehen kanssa, ystävien kanssa, harrastuksissa tai ihan vaan levätessä. Hienoa jos joku voi olla 24/7 vuodesta toiseen lapsen kanssa, mutta onko sekään lapselle hyväksi? Pitäisikö siitä tehdä tutkimus. Olisko vauvatkin onnellisempia kun niitä hoitaisi muutama hyvin luotettava ja läheinen ihminen kun vain ja ainoastaan äiti?

Eiköhän tuo ole kuitenkin se normaali tilanne? Ei ollut vastasyntynytkään (tietenkään) yöhoidossa ;) Eikä ole ollut sen jälkeenkään vauva-aikana.