Kannattaako yrittää raskaaksi 42-vuotiaana?
Luulen että saattaisi tärpätä, on vielä tasainen kierto. Mutta millaista olisi näin vanhana äitinä? Nykyiset lapset ovat jo noin 10-vuotiaita. Nyt on uusi mies jolla on vauvakuume. Onko mitään järkeä? Kokemuksia??
Kommentit (75)
Ei minulla muuta kokemusta lapsista ole, mutta olen 42v ja raskaana. Sikiössä ei olla todettu mitään poikkeavaa, mutta silti vähän jännittää. Olisi tosin jännittänyt nuorempanakin.
Jos nyt vielä lapsen haluat, niin tuskin ainakaan viivytellä kannattaa.
Jos on suht terve, niin ei kai tuossa ole ongelmaa, jos on asian tarkkaan harkinnut.
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Jos haluaa lapsen, niin ehdottomasti. Jos ei halua, ei sitä pidä missään iässä pyöräyttää miehen mieliksi.
Itse olen "vasta" 40, mutta tämä raskaus on ollut selvästi edellisiä helpompi. Joten miksipä tuolle vauva-ajallekaan maalailisin piruja seinille.
Vierailija kirjoitti:
Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Oliko tuo laiton uhkaus?
Ei kannata. Taloudelliset menetykset ovat noin 100 000 euroa.
Toki yleensä on tapana miettiä lasten hankintaa muulta kannalta kuin siltä, "kannattaako" se.
Nykyään ihmiset nuorekkaita ja terveempiä.
Onnea yritykseen!
En suosittele. Mun isä oli 40v kun synnyin ja liian nuorena isäni menetin:(
Jos lapsia kuitenkin jo on, niin en lähtisi siihen rumbaan enää. Tämä on tietenkin ihan hlökohtainen asia. Itsellä lapset 17v, 16v ja 12v, ihanaa aikaa tämä kun lapset jo isompia. On aikaa omille jutuille ja yhteistä aikaa miehen kanssa. En aloittais enää mistään hinnasta vauva-aikaa uudelleen;). Olen myös 42v.
olin 44 vee kun sain kolmannen lapsen.Odotusaika oli vähän vaikeampi,kuin nuorempana.Lapsi syntyi terveenä,mutta etuajassa sokeriarvojen takia päätettiin tehdä sektio.Ollut kaikkein helpoin lapsi kaikista kolmesta.Nukkunut yöt 2 kuukauden iästä lähtien heräämättä.Ikäni on ollut minulle ainakin hyväksi lapsen hoidossa.Nyt poika jo yli 10 vee.Eli kyllä kannattaa yrittää lasta yli 40 kymppisenäkin.
Onko miehellä mitään realistista käsitystä vauva-arjesta? Ja kuinka kauan olette olleet yhdessä, kuinka suuri mahdollisuus, että jäät yksin vastuuseen lapsesta?
Näitä vähän miettisin, jos kerran on jo ennestään lapsia.
Mutta toisaalta, olen itse 28 -vuotias taaperon äiti, joka empii jaksaako tässäkään iässä enää aloittaa alusta (tai vauva-arki liian tuoreena muistissa...).
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Mun isä oli 40v kun synnyin ja liian nuorena isäni menetin:(
Eli tuon takia olisit mielummin jäänyt syntymättä?
Taisi olla rakas isä...
t: joka jonka isä oli 18v kun synnyin ja mielummin olisin ottanu sen nelikymppisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia kuitenkin jo on, niin en lähtisi siihen rumbaan enää. Tämä on tietenkin ihan hlökohtainen asia. Itsellä lapset 17v, 16v ja 12v, ihanaa aikaa tämä kun lapset jo isompia. On aikaa omille jutuille ja yhteistä aikaa miehen kanssa. En aloittais enää mistään hinnasta vauva-aikaa uudelleen;). Olen myös 42v.
Ehkä kuitenkin jossain tilanteessa aloittaisit. Miten olisi , jos yllättäen vaikka oman lapsesi vauva tarvitsisi uuden kodin? Et tietenkään varmasti voi vastata, koska tilanne on kuvitteellinen. Mutta ikinä ei voi sanoa, että en mistään hinnasta aloittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Nykymaailmassa ihmiset eivät enää kuole 65-vuotiaina. Ap voi hyvinkin elää vaikka yli 85-vuotiaaksi, ja silloin lapsi on jo 43-vuotias.
Ap, jos itse haluat lapsen ja terveys on kunnossa, niin ehdottomasti yrittämään! Äitini sai minut, ainoan lapsensa, 40-vuotiaana ja lapsuuteni oli todella onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Kuollut 73-vuotiaana? Kymmenen vuotta aikaisemmin kuin on naisten keskimääräinen elinikä? Mietihän sitä itse :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia kuitenkin jo on, niin en lähtisi siihen rumbaan enää. Tämä on tietenkin ihan hlökohtainen asia. Itsellä lapset 17v, 16v ja 12v, ihanaa aikaa tämä kun lapset jo isompia. On aikaa omille jutuille ja yhteistä aikaa miehen kanssa. En aloittais enää mistään hinnasta vauva-aikaa uudelleen;). Olen myös 42v.
Ehkä kuitenkin jossain tilanteessa aloittaisit. Miten olisi , jos yllättäen vaikka oman lapsesi vauva tarvitsisi uuden kodin? Et tietenkään varmasti voi vastata, koska tilanne on kuvitteellinen. Mutta ikinä ei voi sanoa, että en mistään hinnasta aloittaisi.[/qu
Aika kaukaa haettua!? Nyt oli kyse siitä haluaisinko itse omia lapsia 42-vuotiaana.
Olin samassa tilanteessa kuin sinä. Tulin nopesti raskaaksi 42-vuotiaana. Miehellä ei ollut lapsia aikaisemmin, minulla teini edellisestä liitosta. Teini (poika) kiitti, kun tein hänelle pikkusiskon.
Olen niiiiin onnellinen tuosta lapsesta! Siis nyt jo koululaisesta - iltatähdestäni.
Ei ollut yövalvomisia, tykkään muskareista ja osaan olla lapsellinen. Hiekkalaatikkoelämästä en tykännyt koskaan ja sitä välttelin niin pitkään kuin mahdollista.
Jos uusi mies on ok (ei kylmä kusipää) ja ymmärtää, miten peruuttamattomasti teidän elämänne muuttuu ja jos ymmärrät, että keskenmenoja saattaa tulla jne. niin go ahead.
Minun mokani oli se, että mieheni ei ymmärtänyt elämän realiteetteja ja arkielämää pienen lapsen kanssa. En silti todellakaan kadu. Ihana lapsi, ihana vauva-aika, olin kotona kolme vuotta pois oravanpyörästä, ihana seurata lapsen kasvua kun ei itse enää hötkyile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Nykymaailmassa ihmiset eivät enää kuole 65-vuotiaina. Ap voi hyvinkin elää vaikka yli 85-vuotiaaksi, ja silloin lapsi on jo 43-vuotias.
Ap, jos itse haluat lapsen ja terveys on kunnossa, niin ehdottomasti yrittämään! Äitini sai minut, ainoan lapsensa, 40-vuotiaana ja lapsuuteni oli todella onnellinen.
Minä sain toisen lapseni 43-vuotiaana. Olen itsekin vanhojan vanhempien lapsi, eli jos periytyy teiniäitiys, periytynee myös mummoäitiys. btw, isäni elää yhä ja viimeksi lapseni nähdessään leikkivät. Siis 90-vuotias ja 8-vuotias!
Minä tulin raskaaksi 42-vuotiaana. Ihan yhtä hyvin meni raskaus ja synnytys kuin silloin nuorempana. Lapsen kanssa ollut aina helppoa. Olen nyt paljon varmempi ja parempi äiti kuin silloin joskus nyt jo aikuisille lapsilleni. En ole päivääkään katunut.