Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yrittää raskaaksi 42-vuotiaana?
05.07.2017 |
Luulen että saattaisi tärpätä, on vielä tasainen kierto. Mutta millaista olisi näin vanhana äitinä? Nykyiset lapset ovat jo noin 10-vuotiaita. Nyt on uusi mies jolla on vauvakuume. Onko mitään järkeä? Kokemuksia??
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia kuitenkin jo on, niin en lähtisi siihen rumbaan enää. Tämä on tietenkin ihan hlökohtainen asia. Itsellä lapset 17v, 16v ja 12v, ihanaa aikaa tämä kun lapset jo isompia. On aikaa omille jutuille ja yhteistä aikaa miehen kanssa. En aloittais enää mistään hinnasta vauva-aikaa uudelleen;). Olen myös 42v.
Ehkä kuitenkin jossain tilanteessa aloittaisit. Miten olisi , jos yllättäen vaikka oman lapsesi vauva tarvitsisi uuden kodin? Et tietenkään varmasti voi vastata, koska tilanne on kuvitteellinen. Mutta ikinä ei voi sanoa, että en mistään hinnasta aloittaisi.[/qu
Aika kaukaa haettua!? Nyt oli kyse siitä haluaisinko itse omia lapsia 42-vuotiaana.
Ei, vaan sanoit ettet mistään hinnasta aloittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se vauva se ongelma ole. Mutta itse olen 44v aikuistuvien lasten äiti, ja tämä on henkisesti raskaampaa kuin vauva-aika. Huolet ovat isompia. On opiskelemaan hakua, muuttoa maailmalle jne. En tiedä, jaksaisinko tätä kuusikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se vauva se ongelma ole. Mutta itse olen 44v aikuistuvien lasten äiti, ja tämä on henkisesti raskaampaa kuin vauva-aika. Huolet ovat isompia. On opiskelemaan hakua, muuttoa maailmalle jne. En tiedä, jaksaisinko tätä kuusikymppisenä.
Vielä ei ole kokemusta tuosta elämänvaiheesta, mutta tuntuu hassulta ajatella että se olisi esimerkiksi murrosiän myrskyjä rankempi. Nuori aikuinenhan yleensä lähtee innolla omille siivilleen, itsekin lähdin pelkän rinkan kanssa. Toki vanhemman huoli on aina läsnä.
T. Vanhojen vanhempien lapsi, tyypillinen hikipinko-iltatähti, nykyään itse vanha vanhempi.
Voi näitä kommentteja! Jokainen on erilainen ihminen ja tietänee itse parhaiten mikä itselleen sopii. Rivien välistä tulkitsin että aloittaja, kuten myös muut ketjuun eksyvät kaipaavat vähän rohkaisua ja kannustusta siihen, että vielä 42v uskaltaisi lähteä vauvaprojektiin.
Itse ajattelin 20-vuotiaana ikäiseni perspektiivistä, että haluaidin saada lapseni alle 30v. 30v kuulosti silloin tosi vanhalta. Elämäntilanne ei sitä haavetta kuitenkaan mahdolistanut (ei miestä). Sain kolme lasta 30-35v. 40v:na tuntui kamalalta ajatus, että "nyt ollaan niin vanhoja, että lapset täytyivät olla tässä". Vaikka nuorempana 40v kuulosti ihan ikälopulta niin me tunsimme itsemme nuoriksi ja päätimme vielä kerran lähträ vauvaprojektiin. Nyt olen 42v ja raskaana ja kamalan onnellinen. On ihanaa odottaa iltatähteä yhdessä vanhempien sisarusten kanssa. Elämäntilanne on ihanan vakiintunut ja ajatus vauvasta ei tunnu yhtään niin kuormittavalta kuin nuorempana. Odotan myös innolla taukoa työelämästä, minä aikana on mahdollisuus antaa enemmän aikaa kaikille lapsillemme toisin kuin töissä ollessa.
Nämä uusperhekuviot tahtoo olla vähän semmoisia, että en itse lähtisi tekemään lapsia uudelle puolisolle.
Toki itse tiedät parhaiten onko suhteenne vakaa, onko mies isäainesta (tämä harkittava tarkkaan!) ja mitkä ovat motiivinne lisääntyä.
Oletko varma että yhteinen lapsi ei asettaisi jo olemassa olevia lapsia huonompaan asemaan ja tilanteeseen jossa joutuvat jotenkin hyljeksityksi kun miehestä, sinusta ja vauvasta tulisi ns. ydinperhe? Miten takaisitte kaikille lapsille tasapuolisen kohtelun? Miksi haluat lapsen? Onko kyseessä jokin alitajuinen toive sitouttaa mies lopullisesti?
Voi olla, että teillä olisi hyvä tilanne ja tasapainoinen koti kaikille lapsille, mutta kaikenlaista on tullut nähtyä, ja valitettavan harva näistä ”lapsia monelle äidille/isälle” on oikeasti toiminut, aina joku tahtoo kärsiä eikä liitot tunnu kestävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 45- vuotiaan vauvan, jonka synnytti toinen hyvin paljon nuorempi. Todellakin vähän päälle nelikymppinen on ihan kykenevä vanhempa. Eli sanon, että kannattaa !
Vierailija kirjoitti:
Sain 45- vuotiaan vauvan, jonka synnytti toinen hyvin paljon nuorempi. Todellakin vähän päälle nelikymppinen on ihan kykenevä vanhempa. Eli sanon, että kannattaa !
Vuotiaana siis. Itse olin 45 v eikä suinkaan vauva sen ikäinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yrittää lasta enää noin vanhana! Vaikka se vielä onkin mahdollista eikä tunne olevansa liian vanha mutta ajatelkaa vähän pitemmälle. 5-kymppisenä olet ekaluokkalaisten äiti, 6-kymppinen kun lapsesta tulee täysikäinen. Tuossa välissä yrität samaan aikaan selvitä lapsen murrosiästä ja omista vaihdevuosistasi.
Ja muutenkin, oot jo mummoiässä.
Minä ainakin aion yrittää ja yritän - oli kannattavaa tai ei :). Toivottavasti tässä kuussa olisi tärpännyt! Yritystä jo takana jonkin verran mutta toivo vauvasta elää yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin aion yrittää ja yritän - oli kannattavaa tai ei :). Toivottavasti tässä kuussa olisi tärpännyt! Yritystä jo takana jonkin verran mutta toivo vauvasta elää yhä.
Ja ikää on?
Jos haluaa, niin sitten kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa ollaan kyllä aika liki parikytä vuotta myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Naisen keskimääräinen elin-ikä ei ole 72-v. Tuon ikäiset yleensä asuu suht hyväkuntoisena kotonaan. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää lasta enää noin vanhana! Vaikka se vielä onkin mahdollista eikä tunne olevansa liian vanha mutta ajatelkaa vähän pitemmälle. 5-kymppisenä olet ekaluokkalaisten äiti, 6-kymppinen kun lapsesta tulee täysikäinen. Tuossa välissä yrität samaan aikaan selvitä lapsen murrosiästä ja omista vaihdevuosistasi.
Ja muutenkin, oot jo mummoiässä.
Mitä sitte.
Lopulta kaikki kuolee, joten ihan sama minkä ikäisenä sen tenavan punnaa.
Mun vanhemmat oli molemmat 18, kun synnyin. Mulla on ollut 6 eri isäpuolta, siis äidin avomiehiä ja kaks kertaa naimisissa. Välillä olen asunut isovanhemmilla. Isäni kanssa en ole missään tekemisissä. Äitini kanssa suuria haasteita, teininä inhosin häntä, kun jouduin liian suureen vastuuseen pikkusisarusten kanssa äidin parisuhdekriisien takia. Joo ei väliä minkä ikäinen äiti, kunhan kantaa vastuun. Mun äidillä ei mennyt nappiin. Itse päätin, että vakaa elämän tilanne ja hyvä parisuhde, ennenkö lapsia teen. Nyt mulla ikää 30, ei vielä lapsia. Ap: lle tsemppiä, jos pystyt pitä,ään ne lapset ykkösinä. Ikä ei ole pääasia tässä asiassa.
Minä en enää tekisi lisää lapsia. Olen myös 42v, kolme lasta 14-18v. Miehellä kaksi aikuista lasta. En aloittaisi sitä "rumbaa" uudelleen. Olisin yli 60v, kun tämä iltatähti olisi täysi-ikäinen. Nyt on jo omaa aikaa ihan eri tavalla, kun lapset isoja.
Yksi syy tähän on myös se, että mieheni on minua huomattavasti vanhempi.
Olen itse tehnyt lapseni alle 30-v. Tuntemani yli 40-v äidit on ihanan rentoja. Yleensä nää on pitänyt myös itsestään hyvää huolta. Monella myös talous kunnossa. Siksi varmaan se rentous.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee vanhemman, joka ei ole ikäloppu. Oot kuollut ennen kuin laps on ees 30wee. Mieti sitä.
Mun äidinäiti sai äitini 34- vuotiaana ja äitini mut 32-vuotiaana.
Minä, lapsenlapsi ehdin elää 30-vuotiaaksi, kunnes mummi kuoli. Äitini on yhä elossa.
Olen nyt nelikymppinen, äitini noin 70 v.
Mummi eli 96-vuotiaaksi.
Tällä palstalla eniten ulisee täysin katkeroituneet ja kitkeröityneet parikymppiset, jotka eniten maailmassa inhoaa sitä, että heidän mielestään vanhainkotiin kuuluvat nelikymppiset naiset haluaa tehdä lapsia, saa miehiltä huomiota tai muuten nauttii liikaa naisellisuudestaan. :D
Eli ap, oli ratkaisusi mikä hyvänsä, tee se elämästä nauttien ja täysin rinnoin!