Lue keskustelun säännöt.
Työn ja vapaa-ajan erillään pitäminen
30.06.2017 |
Kun tästä on nyt puhuttu paljon että työ on nykyään henkisesti kuormittavampaa ja raja työn ja vapaa-ajan välillä on joillakin alkanut hämärtyä, niin miten itse olette pitäneet huolen siitä että nuo kaksi pysyvät erillään?
Itse olen mm. jättänyt yhdistämästä mitään sähköposteja puhelimeeni. Työnkuvani ei vaadi sitä että pitäisi olla 24/7 tavoitettavissa, joten minulla ei ole velvollisuutta niitä sähköposteja lukea juuri silloin kun ne lähetetään, vaan ne ehtivät odottaa töihin.
Lisäksi olen päättänyt että työasiat jäävät töihin, eikä niitä mietitä kotona.
Kommentit (5)
Työ ja vapaa-aika erotettiin toisistaan vasta joskus vähän yli 100 vuotta sitten. Siihen asti ei kamalasti mietitty, että nyt on työ ja nyt on vapaa, työn takia joustettiin, koska se toi leivän. Siksi en omassa elämässä viitsi erottaa näitä kahta, nytkin palstailen omalla koneella odotellessani työkoneen päivittymistä ja pääsyä tiedostoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajanut itseni loppuun pariinkin kertaan ja nyt on joutunut ihan rankemmalla kädellä ruveta kontrolloimaan että vapaa-aikana ollaan todellakin vapaalla ja levätään. Olen asettanut itselleni rajat, vaikka tuntuisi että pystyisin tekemään sillä hetkellä enemmän töitä niin en silti ota, koska en tunnista omia rajojani ja sitä milloin lyö yli.
Mulla on ollut työ, joka oli osa elämää. Nautin siitä, ettei tarvinnut paloitella asioita tiettyyn aikaikkunaan. Saatoin tehdä työasioita kotona ihan huvikseni. Sitten tuli organisaatiomuutos ja kaikki meni (ainakin minun näkökulmastani) pilalle.
Mutta elämä jatkuu ja työpaikat vaihtuu... sen verran olen oppinut, etten ota puhelinetua. Maksan ihan itse oman puhelinlaskuni, jotta voin itse päättää koska jätän luurin työpöydälle. Aikanaan tein myös sen mokan että käytin työpaikan sähköpostia henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen, tai siis kävin kaverien kanssa kirjeenvaihtoa. Sinnehän ne jäi nekin viestit...
Työpaikalla ei oikein ole nykyään kavereitakaan. Kyllä minä kahvipöytäkeskusteluihin liityn, mutta puheenaiheet on samalla tasolla, mitä voisin päivittää facebookkiin. Lapsista saatan puhua, eivät he mikään salaisuus ole, mutta en todellakaan pui riitoja miesystäväni kanssa tai muutakaan.
Minulla kyllä itse työ jää työpaikalle, mutta asioita tulee joskus mietittyä liikaa. Kaikki työsähköpostit ja -puhelimet ovat ja pysyvät töissä ja töitä en voi edes tuoda kotiin, mutta joskus työasiat jää pyörimään mieleen. Ja sehän tässä onkin, kun ei niitä iloisia asioita mieti vaan kaikkia huonoja. Jos on joku vaikea tilanne työpaikalla, niin minua ainakin helpottaa, jos työkavereiden kanssa pystyy sitä käydä läpi. Kotona yritän tehdä kivoja asioita ja liikkua luonnossa. Mutta kyllä joskus vaan asiat alkaa pyöriä päässä viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää saada illalla unta.
Työpuhelin ja tietokone jäävät työpaikalle. Joskus saattaa kyllä jokin työasia pyöriä mielessä vapaallakin, mutta sitäkin pyrin välttämään. Eipä ole kukaan siviilipuhelimesta yrittänyt työasioissa tavoitella.