Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesit teininä vanhemmissasi? (ei ilkeämielinen ketju, jaetaan muistoja)
28.06.2017 |
Itse hävetti se kun äitini kutsui hedelmiä nimityksellä "fruittari" ja se kun vatsakas isäni kulki kotona kalsareissa kavereiden aikana.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
No olen teini nyt mutta häpeän vanhempien puhelimia, sellaiset nokian vanhat näppäinpuhelimet. Ei se muuten niin haittaa mutta silloin kun ottavat ne esille jos on kavereita kylässä...
Tosi noloa. Siis EI oo todellista. Miten joku voi olla niin nolo, että näppäinpuhelin... Jaxuhali sulle, mitä joudutkaan vanhempies vuoksi kestämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli missi. Isän puolen suku opetti ajattelemaan, että se on hävettävää, jos on tollaseen mennyt mukaan. En puhunut koskaan asiasta kenellekään ja jos joku kysyi siitä jotain, en vastannut mitään. Vieläkin olen ollut asiasta aina ihan hiljaa.
Äiti puhui selän takana pahaa muista. Joskus tuntuu että ne kuulivat. Yritin vaihtaa puheenaihetta, tai lopettaa keskustelun. Isä oli ylisosiaalinen. Puhui aina kaikkien kanssa.
Molemmat vanhemmat olivat ylipainoisia, ja sitä en taas ikinä hävennyt, vaikka lähes kaikilla muilla oli nuoremmat ja hoikemmat vanhemmat.
No siis mua hävetti ihan vaan vanhempien olemassa olo. Koska ne oli niin noloja. Aina jos piti äidin kanssa käydä kaupassa, niin käveltiin eri matkaa. Ettei kukaan kuvittele, että mulla on MUTSI!
Eniten ärsytti asiassa äidin huvittuneisuus tästä.
Nyt ajattelen että olin itse nolo, kun häpesin. Mutta ikäänhän se kuuluu.
Häpesin siis vanhoja vanhempiani, "kaikilla" muilla oli tosi nuoret/nuorekkaat. Ja mun vanhemmathan oli 31 ja 32 kun synnyin eli tosi vanhoja :D
Äitini ei ole koskaan ollut innokas meikkaaja ja tyyli on muutenkin omalaatuinen. Joskus hävetti kun muiden äidit olivat aina laittautuneet. No nyt aikuisena en itsekään jaksa ihmeemmin meikata ja vaateyhdistelmäni ovat välillä aika mielenkiintoisia. En jaksa hävetä, enemmän naurattaa oma tyylittömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli missi. Isän puolen suku opetti ajattelemaan, että se on hävettävää, jos on tollaseen mennyt mukaan. En puhunut koskaan asiasta kenellekään ja jos joku kysyi siitä jotain, en vastannut mitään. Vieläkin olen ollut asiasta aina ihan hiljaa.
Ei tarvi olla hiljaa, ei tollasessa oo mitään hävettävää! Pöhköt sukulaiset...
Hävetti kun mielestäni isä pukeutui niin tyylittömästi. Nyt olen itse sen ikäinen kuin isä silloin, ja puen mitä mieli tekee, eli omat lapset varmaan saavat noloilla perinteitä kunnioittaen, kun tuosta vähän kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että meillä oli sotkuista ja äidin ylipainoa. Aikuisena olen ymmärtänyt, että äiti oli masentunut ja silti teki rankkaa työtä, mikä vei voimat.
Itse en oikeastaan hävennyt vanhempiani, tykkäsin olla heidän kanssa ja mennä yhdessä jonnekkin. Tykkään edelleen. Mutta, isä joi aika harvoin ja kun joi, häpesin sitä miten hän käyttäytyi. Hänestä tuli kuin eri ihminen, enkä pitänyt siitä ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hävetti se kun äitini kutsui hedelmiä nimityksellä "fruittari" ja se kun vatsakas isäni kulki kotona kalsareissa kavereiden aikana.
Aaaarrggh, anteeksi mutta alkoi ihan naurattaa nämä sun vanhempien tavat, tuli itsellekin oikein semmoinen teinihäpeän hulvahdus ihan silkasta myötätunnosta! :D
Ei mun omat vanhemmat olleet yhtään vähemmän hävettäviä että ei sen puoleen... Meilläkin oli tuota vanhemmat alusvaatteisillaan - meininkiä; sekä isä että äiti. En tajua yhtään edelleenkään; kyllä ne pukivat päälleen kun oli aikuisia vieraita joten miksi, miksi piti hillua virttyneissä alkareissa kun teinien kaverit oli kylässä??! xD Omille lapsilleni en kylllä tuota tee!
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että meillä oli sotkuista ja äidin ylipainoa. Aikuisena olen ymmärtänyt, että äiti oli masentunut ja silti teki rankkaa työtä, mikä vei voimat.
Niin ja itse siivosin teininä todella paljon, mutta meillä oli kotiporukka tosi hanakkaa sotkemaan, mm.adhd-veljeni. Veli asuu nyt lapsuudenkodissamme yksin ja sotkee yhä nopeammin kuin ehdin siivota, kun siellä käyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni autoja, äitini pukeutumista, sukunimeämme, vanhempieni juomista ja käytöstä kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen teini nyt mutta häpeän vanhempien puhelimia, sellaiset nokian vanhat näppäinpuhelimet. Ei se muuten niin haittaa mutta silloin kun ottavat ne esille jos on kavereita kylässä...
Tosi noloa. Siis EI oo todellista. Miten joku voi olla niin nolo, että näppäinpuhelin... Jaxuhali sulle, mitä joudutkaan vanhempies vuoksi kestämään...
Älä ny, kaikki teinit häpeää vanhempiaan! :D Kyllä siihen aina joku syy löytyy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.
Kohta nykynuoret häpeää toisin päin. 2-luokkalaiset poikani luokkakaverit olivat koulussa vertailleet äitiensä ikiä, oli yksi poika sanonut, että äitinsä on 26-vuotias. Kopissa oli tullut ihan hiljaista ja kukaan ei ollut sanonut mitään. Poikani tuli kotiin ja ilmoitti jo eteisessä, että sillä pojalla on teiniäiti. Ajattele, äiti!
Äidin kanssa asioimista häpesin, kun hän aina välillä innostui asiakkaan oikeudella kohtelemaan myyjiä ja kassoja palvelusväkenä, jota sopii vapaasti komentaa ja muistuttaa, että minun rahoillani te ootte täällä töissä. Ei juuri shoppailtu yhdessä.
Sitä kun ne kännäsi ja tappeli kun mulla oli kaveri yökylässä.
Hävetti että asuttiin pienessä vuokrakämpässä, äidillä ei ollut luottokorttia ja välillä hän joutui lainaamaan rahaa veljeltään. Ihan typerää, sillä äiti oli hyvä piti ja huolehti että minulla on ehjät, siistit ja puhtaat vaatteet, jääkaapissa ruokaa ja siisti koti. Silti jotenkin aina nolotti että vaikka olin ihan hyvän kodin lapsi niin silti kavereilla ja heidän vanhemmillaan meni aina paremmin kun oli omistuskämpät, autot ja etelänmatkat. Ja heille nämä olivat ihan perusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.
Kohta nykynuoret häpeää toisin päin. 2-luokkalaiset poikani luokkakaverit olivat koulussa vertailleet äitiensä ikiä, oli yksi poika sanonut, että äitinsä on 26-vuotias. Kopissa oli tullut ihan hiljaista ja kukaan ei ollut sanonut mitään. Poikani tuli kotiin ja ilmoitti jo eteisessä, että sillä pojalla on teiniäiti. Ajattele, äiti!
Oma äitini oli juuri täyttänyt 40, kun aloitin ekaluokan ja mulla oli luokan vanhin äiti, kun samaa vertailua käytiin. Vaikka olihan niitä suht. vanhoja äitejä siihenkin aikaan, mutta harvinaista. Muiden äidit olivat suunnilleen kolmekymppisiä tai vähän alle.
No olen teini nyt mutta häpeän vanhempien puhelimia, sellaiset nokian vanhat näppäinpuhelimet. Ei se muuten niin haittaa mutta silloin kun ottavat ne esille jos on kavereita kylässä...