Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole masennuksen ja ahdistuksen takia yhtään työkokemusta
21.06.2017 |
Olen 19v ja aloitan syksyllä neljännen lukiovuoteni. Masennusta on ollut n. 4 vuotta. Koulua oon jaksanut käydä juuri ja juuri, mihinkään muuhun ei ole ollut energiaa. En ole voinut kuvitellakaan että rankan kouluvuoden jälkeen olisin mennyt vielä kesätöihinkin... Yksi syy on se etten todellakaan jaksa, nytkin olen lähinnä vaan nukkunut koko kesäkuun. Toinen sitten se että koen itseni niin arvottomaksi että pelkään etten osaisi tehdä siellä kesätöissä yhtään mitään. En ymmärtäisi ohjeita ollenkaan jne.
Ei auta yhtään sukulaisten vähättely. Kauhistelevat, kun tämänkään ikäisenä en mene töihin ja en tule koskaan saamaan töitä kun ei ole yhtään työkokemusta. Taas yksi syy lisää haluta tappaa itseni...
Kommentit (10)
No älä ainakaan välitä yhtään jostain idioottisukulaisten sanomisista. Keskity vain itseesi ja toipumiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan höpöhöpö puheita. Nykyään saa työpaikan suhteilla tai helvetin hyvällä onnella. Sitten kun jaksat (vaikka sitten kun saat koulun loppuun) mene hakemaan apua esim. työkkäristä tai typistä (kunnan työllistämisyksiköstä) ja mene vaikka nuorten työpajalle tai ihan normi työpajalle opettelemaan työelämän sääntöjä. Kun olet ollut työpajalla töissä jonkin aikaa, huomaat että ei se töissäkäyminen niin vaikeaa ole.
Minun vanhemmat halusi, että saan nauttia nuoruudesta mahdollisimman pitkään, joten kesällä ei tarvinnut töitä hakea. Autokoulun kävin kesällä 18-vuotiaana. Työelämään pääsin hyvin kiinni valmistuttuani ammattiin. Pidä itsestäsi huolta, äläkä välitä siitä mitä sukulaiset sanoo.
Ei minullakaan ollut tuon ikäisenä mitään kummempaa työkokemusta, yhden kesän olin tehtaassa 18v ja minä olin ihan terve (silloin vielä :))
Älä töistä ressaa ehdit kyllä työskentelemään vielä kyllästymiseen asti myöhemmin. Nyt tärkein hommasi on keskittyä paranemiseen ja se riittää.
Sitten kun olet parantunut voit hakea vaikka johonkin vuokrafirmaan jonka kautta voi tehdä jotain pieniä keikkoja, vuokratyöläisistä ei niin odotetakkaan mitään huippuosaajia ja samalla pääsee kokeilemaan tyskentelyä, (ja saa vähän rahaakin).
Minä olin kaikki kesät ja muutkin lomat töissä 15-vuotiaasta lähtien, opiskeluni kustansin töissä käymällä. Ikinä ei ollut mitään kesälomaa. Kun sitten olisi pitänyt jaksaa "aloittaa" työelämä, se tuntui todella raskaalta, koska en mitään muuta tuntenutkaan kuin työelämän :( Parin vuoden jälkeen olin lasten kanssa kotona vuosikausia, osittain tuosta syystä.
Ei ole mitään yhtä autuaaksi tekevää reittiä. Sinulla on nyt tuo vaihe ja sillä siisti. Minäkin olen nyt ihan normaalisti työelämässä taas. Kun sain olla rauhassa kotona lasten kanssa joku vaihe meni ohi. Sain ihan kivasti töitä vaikka ulkopuolisten mukaan olin heittänyt akateemisen tutkinnon roskiin kotiäitivuosinani.
Älä välitä muitten mielipiteistä. Kaudet vaihtelee ihmisen elämässä. Toivon myös, että saat keskusteluapua ja saat puhua masennuksen syistä. Se helpottaa ja nopeuttaa ohimenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä vetoa, sulla on mies?
Häh? Ei todellakaan ole. Kavereihinkaan en jaksa juurikaan pitää yhteyttä niin miten luulet parisuhteen onnistuvan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan tuossa iässä ollut. Eka oikea työpaikka 26 vuotiaana. 10 vuotta myöhemmin menee ihan hyvin.
No onhan se niinkin että vaikka olisi pää irti niin töissä on oltava se on tälläkin palstalla usein huudeltu juttu. Köyhät kyykkyyn terveydestä viis ja kaikki hyvinvointi leikataan sekä sinä olet joka tapauksessa ikuinen syntipukki ja syyllinen kaikkeen eikä sinulta kysytä. Hienoa keskustelua somessa ja Suomessa.
Ei noin nuoren työkokemuksella ole mitään merkitystä ihan oikeasti. Lisäksi itselläni meni kaikki n 21- vuotiaaksi asti kunnollisen kansalaisen oppikirjan mukaan kunnes romahdin ja siitä onkin kohta 15 v enkä ole saanut opiskeltua vielä mitään ammattia itselleni. Joten parempi masennella nuorena.