Kaveri ei mene MIHINKÄÄN ilman lastaan, alkaa ymmärrys loppua
kyseessä ei ole vauva vaan 2v ja lapsella on isäkin, joka varmasti mielellään katsoisi perään tunnin, pari. Tänään oli tarkoitus lähteä kahville sekä shoppailemaan , omat muksut vein mummilaan ( mies töissä) ja jotenkin oletin että tämä kaveri tulisi myös yksin..Ei! Shoppailu loppuikin sitten melko lyhyeen, kun taapero hermostui... Kahvittelukaan ei meinannut onnistua, kun rattaista huudeltiin äitiä ja viskottiin maissinaksuja pitkin lattiaa.
Kommentit (17)
No itselläni on sellainen tilanne, että mies ei suostu jäämään lapsen kanssa yksin. Hävettää juuri, kun en voi lähteä minnekään ilman lasta, mutta en kehtaa tätä kavereille kertoa. Voisiko kaverillasi olla sama juttu?
Oletit, mutta et ottanut puheeksi. En kerralla älä oleta mitään vaan kysy suoraan: voitaisko mennä kahdestaan, ilman lapsia
Vierailija kirjoitti:
No itselläni on sellainen tilanne, että mies ei suostu jäämään lapsen kanssa yksin. Hävettää juuri, kun en voi lähteä minnekään ilman lasta, mutta en kehtaa tätä kavereille kertoa. Voisiko kaverillasi olla sama juttu?
Miksi ei suostu? :O
Vierailija kirjoitti:
No itselläni on sellainen tilanne, että mies ei suostu jäämään lapsen kanssa yksin. Hävettää juuri, kun en voi lähteä minnekään ilman lasta, mutta en kehtaa tätä kavereille kertoa. Voisiko kaverillasi olla sama juttu?
Millä tavalla ei suostu? Mitä tapahtuu, jos vaan menet? Mitä jos vaikka joudut sairaalaan?
Minä taas ihmettelen sitä, että kun lapset ovat viikolla hoidossa 7-16, niin eikö edes viikonloppuna ole sen vertaa aikaa, että viitsisi olla niiden kanssa? Sunnuntaishoppailu alennusmyynneissä ei ole ihan sitä laatuaikaa, josta nauttisin.
Lasteni isä oli sen verran mustasukkainen, etten päässyt ulos ilman lapsia. Hän mielellään esitti hyvää perheenisää, mutta muuten oli sitä mieltä että minä petän heti tilaisuuden tullen.
Että sen takia tapasin kavereita hesessä että penskat sai pallomereen.
Vierailija kirjoitti:
No itselläni on sellainen tilanne, että mies ei suostu jäämään lapsen kanssa yksin. Hävettää juuri, kun en voi lähteä minnekään ilman lasta, mutta en kehtaa tätä kavereille kertoa. Voisiko kaverillasi olla sama juttu?
Anteeksi, mutta miten tuollaiseen tilanteeseen on päädytty? Meillä miehelleni on alusta asti ollut kunnia-asia, että pärjää kaksinkin lapsemme kanssa, ja jopa parikuisen vauvankin kanssa kävi vaunulenkillä tai autolla ajelemassa, tai vietti aikaa vauvan kanssa ihan kotono niin, että minä pääsin sillä aikaa hoitamaan jotain omia juttujani. Siinä vaiheessahan se on helppoa, kun ei enää tarvitse miettiä imetysvälejä, mitä taas vauvalla pitää huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen sitä, että kun lapset ovat viikolla hoidossa 7-16, niin eikö edes viikonloppuna ole sen vertaa aikaa, että viitsisi olla niiden kanssa? Sunnuntaishoppailu alennusmyynneissä ei ole ihan sitä laatuaikaa, josta nauttisin.
Ap taisikin sanoa, etta kyseessa oli ajan viettaminen kaverin kanssa.
Ja sinulle, joka sanoit ettei mies suostu olemaan yksin lasten kanssa: Miten ihmeessa tulit hankkineeksi lapsia sellaisen ihmisen kanssa? Ei kenenkaan naisen (tai miehen) pitaisi olla kaytannossa yh:na siksi, koska puoliso (ja lasten toinen vanhempi) ei halua viettaa lasten kanssa! Herra isa! Naiset, miettikaan tarkkaan kenen kanssa niita lapsia hankitte.
En pikkulapsi aikana halunnut edes lähteä kahvitteleen jne. Kutsuin kotiin ja alkoholia ei oo ollut. Kahvi tai tee saa riittää.
Eivät kaikki halua jättää lapsiaan hoitoon. Meidän lapsi on 1v3kk enkä ole ollut hänestä erosta satunnaisia päiväunia pidempään, kun lapsen isä tai mummi ovat käyneet kävelyllä. Minulle ystävät eivät ole niin tärkeitä, että lapsi pitäisi laittaa hoitoon tapaamisen ajaksi. En halua olla erossa lapsesta. Ja ennen kuin joku tulee mainitsemaan "parisuhdeaika"-sanan niin meillä on joka ilta parisuhdeaikaa kun lapsi nukkuu. Teemme mieluummin perheen kesken asioita kuin kahdestaan.
Jumankauta tätä palstaa. Kommentoijien pahantahtoisuuden ei pitäisi olla mikään yllätys enää, mutta nyt iski minullekin ns. hermoon.
Mun miehelle puhkesi epilepsia, joten ei, hän ei ole yksin lapsen kanssa. Kyllä hän lapsen kanssa leikkii ja hoitaa mielellään, mutta mun on oltava paikalla, koska kohtauksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, ja sen aikana miehestä ei ole lapsen valvojaksi.
Mä ymmärrän, että teistä on kiva tuomita muiden tilanteet ja kuvitella, kuinka erinomaisia olette, kun teillä on mummoloita ja terve puoliso jne. Mutta ennen kuin alatte ketään haukkua, olisi hyvä, jos asiallisesti ensin kysyisitte taustoja.
(En ole tuo, joka sanoi, ettei miehensä jää lapsen kanssa kahden, mutta meilläkin on sama tilanne ja HYVÄSTÄ syystä)
No meillä mies on sitä mieltä että kun mä oon äitiyslomalla ni vauvan 4kk hoito kuuluu mulle kun hän käy töissä. Ei siis edes viikonloppuna suostu heräämään yö syötölle. Ei voinut tätäkään etukäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta tätä palstaa. Kommentoijien pahantahtoisuuden ei pitäisi olla mikään yllätys enää, mutta nyt iski minullekin ns. hermoon.
Mun miehelle puhkesi epilepsia, joten ei, hän ei ole yksin lapsen kanssa. Kyllä hän lapsen kanssa leikkii ja hoitaa mielellään, mutta mun on oltava paikalla, koska kohtauksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, ja sen aikana miehestä ei ole lapsen valvojaksi.
Mä ymmärrän, että teistä on kiva tuomita muiden tilanteet ja kuvitella, kuinka erinomaisia olette, kun teillä on mummoloita ja terve puoliso jne. Mutta ennen kuin alatte ketään haukkua, olisi hyvä, jos asiallisesti ensin kysyisitte taustoja.
(En ole tuo, joka sanoi, ettei miehensä jää lapsen kanssa kahden, mutta meilläkin on sama tilanne ja HYVÄSTÄ syystä)
Suotta suutut, ei tässä mun mielestä kukaan pahantahtoinen ole ollut, mutta onhan se outoa jos isä ei suostu olemaan lapsen kanssa. Ilman että olisi siihen joku hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
En pikkulapsi aikana halunnut edes lähteä kahvitteleen jne. Kutsuin kotiin ja alkoholia ei oo ollut. Kahvi tai tee saa riittää.
Miksi puhut alkoholista, kun kysymys kavereiden tapaamisesta lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta tätä palstaa. Kommentoijien pahantahtoisuuden ei pitäisi olla mikään yllätys enää, mutta nyt iski minullekin ns. hermoon.
Mun miehelle puhkesi epilepsia, joten ei, hän ei ole yksin lapsen kanssa. Kyllä hän lapsen kanssa leikkii ja hoitaa mielellään, mutta mun on oltava paikalla, koska kohtauksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, ja sen aikana miehestä ei ole lapsen valvojaksi.
Mä ymmärrän, että teistä on kiva tuomita muiden tilanteet ja kuvitella, kuinka erinomaisia olette, kun teillä on mummoloita ja terve puoliso jne. Mutta ennen kuin alatte ketään haukkua, olisi hyvä, jos asiallisesti ensin kysyisitte taustoja.
(En ole tuo, joka sanoi, ettei miehensä jää lapsen kanssa kahden, mutta meilläkin on sama tilanne ja HYVÄSTÄ syystä)
Suotta suutut, ei tässä mun mielestä kukaan pahantahtoinen ole ollut, mutta onhan se outoa jos isä ei suostu olemaan lapsen kanssa. Ilman että olisi siihen joku hyvä syy.
No on tuossa heti luuloteltu, että kyse on sovinismista ja vaimon orjuuttamisesta. Mitä jos edes kysyisitte asiaa neutraalisti ensin, ennen kuin alatte esittää olettamuksianne ja haukkumaan? Tuskin kukaan teistä IRL tuolla lailla käyttäytyy, miksi somessa sitten pitää?
Olisko ideaa ottaa asia reilusti puheeksi em.henkilön kanssa jo ennen treffejä, että toivoisit molempien jättävän mukulat muutamaksi tunniksi iseilleen tms. että saatte rauhassa keskustella sekä viettää ystävien aikaa?