Lue keskustelun säännöt.
Nyt neuvoja, miten pärjään ahdistavassa pikkukaupungissa?
11.06.2017 |
Kotikaupungista ei töitä löytynyt, joten nyt oli pakko muuttaa töiden perässä pieneen kaupunkiin. Olen asunut täällä nyt pari kuukautta ja A-H-D-I-S-T-A-A. Olen yrittänyt tutustua kaupunkiin ja ihmisiin faceryhmien kautta ja osallistumalla paikallisiin tapahtumiin, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä kamalammalta vaikuttaa ajatus elää pysyvästi näiden ihmisten keskuudessa.
Ahdasmielisyys, pahan puhuminen selän takana, kaikkea ja kaikkia vihataan, kaikkea kytätään, kaikesta valitetaan. Osa ihmisistä on suorastaan ilkeitä ja niin negatiivisia, että tuntuu kuin se tarttuisi minuunkin jos olen kauan henkilön seurassa.Toinen ihminen on aina uhka eikä ikinä mahdollisuus. Tähän päälle vielä palveluiden puuttuminen, puuttuva julkinen liikenne, ei ole mitään tapahtumia tai hyviä kahviloita ja ravintoloita ja pitkä matka sivistykseen.
Huoh, nyt kertokaa kaikki vinkkinne:miten olette sopeutuneet pieniin kaupunkeihin? Miten täällä kuuluu olla, jotta voisi elää?
Kommentit (50)
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuopio on ahdistava paikka. Voimia sinulle!
Ei ollut kyllä Kuopio, en ole siellä koskaan tainnut käydäkään,tosin jossain stand-up ohjelmassa joku esiintyjä sanoi että on raivostuttava paikka kun jokaisessa kadunkulmassa on aina joku wannabe-koomikko heittämässä vitsiä ja läpändeerusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Tämä osuu kyllä juuri tuohon kokohaarukkaan, eikä olla edes ylärajoilla. Täälläkin tosiaan jokainen ainakin kokee tuntevansa jokaisen mutta ei heitä kyllä kadulla tervehditä. :D
ap
Kai siellä on muitakin muualta muuttaneita ? Voisitko heihin yrittää tutustua ?
Mitä voisit harrastaa ? Itse ainakin kävin kansalaisopiston erilaisilla kursseilla silloin kun asuin pienemmissä kaupungeissa.
Muuta pois! Saman kokeneena (Imatra) voin sanoa ettei se ahdistus tule helpottamaan ajan kanssa. Jotkut pikkukaupungit ja kylät ovat mukavia, mutta sen huomaa jo ensimetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa myös omassa kaupungissani asuminen. Ahdistaa mahdollisuus törmätä puolituttuihin. Ahdistaa oma ujo ja jännittynyt rooli, joka on koko ajan päällä, koska olen ollut sellainen tähänkin mennessä. Kaipaisin pakoa, koska muualla voisin tavallaan tutustua itseeni uudelleen, uusissa ympäristöissä saatan olla erilainen ja kokemuksen perusteella olenkin. Haluan vain pois. Meitä ahdistaa varmaan eri syistä, mutta kuitenkin ymmärrän ketutuksesi jotenkin.
Missä päin Suomea suunnilleen asut?
Minä haluan sellaiseen paikkaan, että voisin olla Ei kukaan. Etten törmäisi samoihin henkilöihin uudestaan eivätkä samat henkilöt näkisi (tai muistaisi nähneensä) minua uudestaan. Haluaisin olla vapautunut, mutta kun olen asunut täällä kohta 10 vuotta, niin tunnen olevani vankilassa. Ja olen niin saamaton ja pelokas, etten oikein osaa päästä pois täältä. Haluaisin muuttaa muualle, mutta mua esim. pelottaa niin pieni asia kuin yhteyden ottaminen vuokra-asuntojen tarjoajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on Kajaanissa. Itse olen aina ajatellut, että itsestä kiinni, miten viihtyy, mutta Kajaani oli kyllä poikkeus. Vuosia asuin, enkä viihtynyt. Sisäpiirit, valitetaan, mutta ei tehdä asioille mitään itse. Kyllä mukaviakin ihmisiä löytyy, mutta vähän. Nykyään asun myös parjatussa kaupungissa, mutta sinne olen kokenut olevani tervetullut. Menin mukaan vapaaehtoistyöhön ja heti otettiin hyvin vastaan. Kajaanissa ei auttanut edes yrittää, niillä oli jo omat piirinsä joka paikassa. Vain suhteitten kautta saatettiin varovasti ottaa uusia, mutta ei ummikkoja.
~6000 asukkaan kyläpahasessa parikymppiseksi kasvaneena, otan osaa. Jo peruskoulussa alkoi muhimaan ajatus, että pois on päästävä heti kun mahdollista, ja näin ajatteli myös suurin osa ikätovereistani. Minulla sentään oli se hyvä onni, että koska kasvoin siellä, minulla oli myös paljon kavereita koulusta yms. Ulkopuolisen on varmasti äärimmäisen vaikeaa päästä juttuun mukaan, varsinkin työikäisenä.
Loppujen lopuksi kuitenkin jokainen paikka on niin erilainen, että yleispäteviä vinkkejä on hankala heittää. Mutta no, itse tykkäsin kovasti luonnossa kuljeskelusta (lievittää stressiä hyvin), mitä isommissa kaupungeissa on vähän hankalampi harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupaikkakunnalla virikkeiden vähyys turhauttaa monia, mikä sitten ilmenee tuollaisena marinana, kyttäyksenä ja yleisenä negatiivisuutena. Tosin heistäkin yhtä moni pokalla väittää, että "ei tänne mitään kahviloita/näyttelyitä/konsertteja/julkista liikennettä tarvita".
Toinen syy lienee se, että monet pikkupaikkakunnat ovat hyvin sisäsiittoisia ja täten kaikki uusi ja vieras koetaan uhkana. Moni ei ole välttämättä koskaan poistunut kotipaikkakunnaltaan pidemmäksi aikaa tai on viettänyt koko elämänsä siellä. Samat pari sukua ovat naineet toisiaan ristiin ties kuinka kauan, mikä näkyy yleisenä hengen köyhyytenä ja matalaotsaisuutena.
Pieneen kaupunkiin sopeutunee parhaiten silloin, mikäli on myös yksinkin viihtyvää tyyppiä ja keksii helposti sellaista tekemistä, mitä voi luontevasti harrastaa itsekseen. Itselläni esim. bloggaus, käsityöt ja luonnossa liikkuminen ovat lievittäneet turhautumista ja antaneet mielekkyyttä työn ulkopuoliseen elämään. Toki jos onnistut pääsemään esim. johonkin paikalliseen seuraan sisälle ja viihdyt siinä toiminnassa, niin ehdottomasti kannattaa pitää siitä toiminnasta kiinni. Väkisin ei kuitenkaan kannata tunkea "piireihin", varsinkin, jos niissä tuppaa liikkumaan niitä asennevammaisia ilkeilijöitä. Kuten itsekin sanoit, niin negatiivisuus helposti tarttuu ja apealla mielellä sopeutuminen on kolmin verroin hankalampaa. Tsemppiä!
Taidat olla ap Haminassa. Odotan vaan itsekin milloin pääsen pois, en ole vielä 20 vuodessa tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuopio on ahdistava paikka. Voimia sinulle!
Kuopio on kepulainen paikka. Se selittää paljon. Porukka asuu kaupungissa, mutta äänestää itseään vastaan äänestämällä kunnallisvaaleissa kepulit suurimmaksi puolueeksi.
Raaseporissa aikoinaan täysin samoja fiiliksiä kuin aapeellä.
Muutto pois ja elämä muuttui valoisaksi välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, missä ap asustelee, mutta itse muutin isommasta kaupungista nimenomaan aiemmin mainittuun Kajaaniin joitakin aikoja sitten. Kuulin sekä luin ennen muuttoani vaikka mitä kauhutarinoita kainuulaisten kateudesta, pikkusieluisuudesta ja sisäsiittoisuudesta.
Olen ollut oikeastaan positiivisesti yllättynyt - mitään tolkutonta kyräilyä ei ole, ja naapurien kanssa voi jutella ihan normaalisti. Viihdyn tosin yksin vallan mainiosti - viikonloppuisin olen joko asunnollani nukkumassa, kokkaamassa ja katsomassa sarjoja/leffoja tai sitten kotipuolessa (tai kavereitten kotikaupungeissa) viettämässä aikaani ystävieni, äitini ja harrastusteni parissa. Voi tietysti olla, että jos lähtisin esim. Kajaanin baareihin pyörimään tilanne voisi olla toinen (ja juorukellot kalkattaa etenkin suoli24-kaupunkikeskusteluissa...) Sosiaalisesti osallistun kaupungin toimintaan lähinnä käymällä leffassa silloin tällöin (teatterissakin käyn kerran tai pari vuodessa) ja syömällä joskus päivällistä jossain ravintolassa tai kahvittelemalla Pekka Heikkisen leipomomyymälässä, koska ilmainen santsikuppi ja hyvät leivokset.
Aloittajalle: jos et jo nyt viihdy yksin, opettele siihen. Aika sujuu rattoisasti vaikkapa kävelylenkillä tai sitten kotona jonkin sarjaboksin maratonkatselussa. Reissaa viikonloppuisin tai ainakin kerran kuukaudessa kotipuoleesi tai muualle viettämään aikaa ja sosiaalista elämää ystäviesi kanssa.
Tiedän tunteen. Oma alani on vähän sellainen, että isoon kaupunkiin töihin päästäkseen on kerättävä ensin kannuksia pikkupaikkakunnilla. Näin tein, ja oli kyllä ihan vihoviimeistä hommaa asua jumalan hylkäämissä pikkupitäjissä, yhteensä kolmessa erissä aina pienemmästä vähän suurempaan siirtyen. Aivan mitättömän pieniä muutoksia jahkailtiin kymmenkunta vuotta (siis tasoa leikkipuisto torin reunalle vaiko ei?), itkettiin 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja kun siinä kylänpahasessa sitten joskus jotakin tapahtui, niin sekin oli niin tuhannella tavalla väärin toteutettu, huonosti tiedotettu, liikennejärjestelyissä muutoksia, kallista ja kova meteli.
Mutta kyllähän sen oikeasti ymmärtää, kun miettii mikä on jonkun pikkukaupungin asukasprofiili. Jokainen kynnelle kykenevä muuttaa sieltä +/- 20-vuotiaana pois, pieni osa palaa takaisin koulutettuna ja se koko ikänsä kylänpahasessa asunut väestönosa keskittyi lähinnä ryyppäämiseen, narkkaamiseen, sikiämiseen, pilluralliin ja työttömyydestään kitisemiseen.
Ajattele niin, että aika aikaansa kutakin. Työn kautta saatat saada kavereita. Ehdottaisin myös jotain harrastusta, onko siellä kansalaisopisto tyyppistä toimintaa alkamassa syksyllä. Hankit työkokemusta ja muutat pois. Ja matkustelet muualle viikonlopuksi ja lomille.
Mulla ei auttanut kuin muutto isompaan kaupunkiin. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuopio on ahdistava paikka. Voimia sinulle!
Ei Kuopio vaan Tampere kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pikkukaupunki? Mun mielestä Suomen mittakaavassa joku 5000- 50 000 asukasta. Noita todella pieniä kaupunkeja on ihmeen paljon. Liikaa tuttuja.
Tämä osuu kyllä juuri tuohon kokohaarukkaan, eikä olla edes ylärajoilla. Täälläkin tosiaan jokainen ainakin kokee tuntevansa jokaisen mutta ei heitä kyllä kadulla tervehditä. :D
ap
No etkö voi nyt sanoa sitä kaupunkia?
Vierailija kirjoitti:
~6000 asukkaan kyläpahasessa parikymppiseksi kasvaneena, otan osaa. Jo peruskoulussa alkoi muhimaan ajatus, että pois on päästävä heti kun mahdollista, ja näin ajatteli myös suurin osa ikätovereistani. Minulla sentään oli se hyvä onni, että koska kasvoin siellä, minulla oli myös paljon kavereita koulusta yms. Ulkopuolisen on varmasti äärimmäisen vaikeaa päästä juttuun mukaan, varsinkin työikäisenä.
Loppujen lopuksi kuitenkin jokainen paikka on niin erilainen, että yleispäteviä vinkkejä on hankala heittää. Mutta no, itse tykkäsin kovasti luonnossa kuljeskelusta (lievittää stressiä hyvin), mitä isommissa kaupungeissa on vähän hankalampi harrastaa.
Lisäisin tuohon myös, että lemmikin on todettu vähentävän ahdistusta ja alentavan verenpainetta. Koiran kanssa kävellessä, tulee tutustuttua myös muihin koiraporukoihin ja sitäkautta voi saada laajankin kaveripiirin.
Kuopio on ahdistava paikka. Voimia sinulle!