Voisinkohan minä olla se äiti, jota ympäri nettiä nyt haukutaan?

Jaxuhali!

Ei varmaan hyvältä tuntunut, nykyajan keski-ikäisiltä puuttuu käytötavat.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan hyvältä tuntunut, nykyajan keski-ikäisiltä puuttuu käytötavat.

Kyllä tuli itku kun luin. Vaikka en voi olla 100 varma kyseessä olevan me, on tilanne ihan samanlainen kuin meidän ja olen aika varma että nainen oli juuri hän. En tunnistanut silloin ja kasvotkaan ei ole mielessä enää, mutta niin samalta kuulostaa kaikki. Vaikka ei oltaisikaan niin kannattaa ehkä lynkatessa ja raivoissaan kyyläillessään ettei kaikki muut ole kamalan huonoja äitejä kuin itse on. Tuli kyllä tosi paha olo tästä, herkillä varmaan.

-ap-

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Trollin kakkaa Sumarin lörpötys. Nykyään käydään mieluiten niiden kimppuun, jotka ovat kyllin turvallisia kohteita.

Veikkaan, että Sumarilla on voinut mennä hermot siihen jaappaamiseen että otatko sitä, otatko tätä jos hän on joutunut hidastelunne vuoksi itse seisomaan tyhjä lautanen kädessä perässänne. Jos olet päättänyt tehdä buffet-ruokailusta perheneuvottelutilanteen, päästä ainakin kiireisimmät edellenne.

Voisi ajatella niinkin, että elämä voisi olla kaikille osapuolille helpompaa, jos lapset opettaisi käyttäytymään, ja ehkä erokin olisi jäänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että Sumarilla on voinut mennä hermot siihen jaappaamiseen että otatko sitä, otatko tätä jos hän on joutunut hidastelunne vuoksi itse seisomaan tyhjä lautanen kädessä perässänne. Jos olet päättänyt tehdä buffet-ruokailusta perheneuvottelutilanteen, päästä ainakin kiireisimmät edellenne.

Päästän aina ohi, jos syystä tai toisesta hidastelemme.Pyrin siihen, että emme edes käy ruuhkaisimmissa ravintoloissa pohdiskelemassa ja jos on pakko niin sanon ystävällisesti että ohi vaan me tässä mietitään vielä...

-ap-

Se voisin olla minäkin, jos kävisin jossain. Jämäkkyys ja hienot kasvatusperiaatteet katoavat sitä mukaa, kun univelka kasvaa ja joskus seisoisi vaikka päällään, jotta puoli viikkoa silkkaa v-mäisyyttään paastonnut uhmis söisi edes jotain. Mutta onneksi asiaa ovat kovaäänisimmin kommentoineet lapsettomat tai vaihtoehtoisesti ikivanhat jäärät, jotka ovat unohtaneet omien kullannuppujensa raivarit ja temppuilut sekä univelan ja väsymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Voisi ajatella niinkin, että elämä voisi olla kaikille osapuolille helpompaa, jos lapset opettaisi käyttäytymään, ja ehkä erokin olisi jäänyt tekemättä.

Taaperoikäinen uhmaa joskus, jokainen. Ein kivahtaminen ei ole järin vakavaa uhmakkuutta tai raivoa muissa aiheuttavaa? Vihaaa kannattaa jo hillitä jos aiheuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.

-ap-

Olin vuosi taaperin pitkästä aikaa ruotsinlaivalla ja... voi herranen aika, millaiseksi se meininki aamiaisilla ja seisovan pöydän illallisella on mennyt!  Lapset juoksevat hulluina ympäriinsä, ronkkivat  ruokia rähmäisillä käsillään, huutavat, ryysäävät ja lattiat ja pöydät lainehtivat läikkyneistä juomista. Äidit ja iskät suu supussa ja leikkivät puhelimillaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.

-ap-

Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?

Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.

Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.

Minusta meininki on vuosikymmeniä ollut hyvin samanlainen. Lapsia komennetaan, jotkut riehuu, komennetaan, tehdään virheitä, ollaan joskus epäjohdonmukaisia, onnistutaan, kehutaan, itketään ja suurin osa aivan selkeästi tekee parhaansa. Se on tärkeintä. Loppujen lopuksi kaikesta huolimatta lapsista tulee ihan hyviä. Pienen taaperon opettaminen hyville käytöstavoille on ollut haastavaa kautta aikojen. Mikään ei ole kyllä muuttunut. Oli nykyajan huonoista vanhemmista puhetta kirjoitusten mukaan jo kaukana historiassa. Aina tulee se uusi sukupolvi, jota parjataan ja sitten tulevaisuudessa nämä parjaavat uusia nykyvanhempia. Tämä aihe on muodissa aina, pian tulee se uusi joukko keski-ikäisiä naisia jotka olivat menneisyydessä niin paljon parempia kasvattajia. Ainakin niin he muistavat sen. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.

-ap-

Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?

Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.

Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.

Wau sä olet kyllä maailman ensimmäinen äiti,joka ei ole KOSKAAN tehnyt mitään virhettä, edes sekuntia elämästä. :D Oikeasti, en usko kaltaisiasi olevan historiassa yhtäkään. Onnea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.

-ap-

Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?

Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.

Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.

En sanonut niin, sinä keksit sen. Sanoin tunteneeni omantunnontuskia asiasta. Ilmeisesti tämä yksittäinen kyllästynyt lause kertoo minun koko äitiydestä kaiken joidenkin mielestä.

-ap-

Mä en jaksa ymmärtää näitä mollaavia blogikirjoituksia milloin mistäkin. Niin kuin nyt tämä Sumarikin. Koita nyt Hanna jaksaa vaikka tuollaista kauheutta jouduit kärsimään ja kokemaan. Pokka ei kuitenkaan riitä livenä mitään sanomaan?

Jos mä olisin niin univeloissani/ero masennuksissa en todellakaan lähtisi laivalle. Jos on noin loppu sitähän voi vaikka kadottaa sen lapsen sinne laivalle!

Joillakin on kova tarve osoittaa olevansa parempia kuin muut. Kaverillani on lapsi, joka on todella voimakastahtoinen ja ollut aina ns. vaikea. Toissa kesänä kaveri oli ihan viimeisillään raskaana toisesta lapsesta. Oli varmaan melkein 30 astetta lämmintä ja olimme jossain lastentapahtumassa. Kaverin lapsi sai järkyttävän raivokohtauksen, huusi ja hakkasi, heitteli tavaroita ja lopulta päätti yrittää karata väkijoukon sekaan. Tässä kohtaa nappasin lapsen ja köytimme tämän puoliväkisin rattaisiin. Vierestä episodia seurannut keski-ikäinen nainen totesi halveksivasti, että "tuollaisten ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia". Kun olisikin tiennyt miten kaikkensa kaverini teki miehineen lapsen eteen. Kaikki ne tutkimukset, tukiperheet ja perheneuvolat...

Itse olen saanut junassa kommenttia, kun lapsi käytti tablettia parivuotiaana koko parituntisen junamatkan ajan. Minulla oli todella paha migreeni ja silmät oli pakko pitää kiinni koko ajan enkä voinut päästää lasta leikkipaikalle ilman valvontaa. Joku toinen äiti sitten sanoi, että "ei mikään ihme, ettei lapsesi vielä puhu, kun tuijottaa aina vain tablettia."

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa ymmärtää näitä mollaavia blogikirjoituksia milloin mistäkin. Niin kuin nyt tämä Sumarikin. Koita nyt Hanna jaksaa vaikka tuollaista kauheutta jouduit kärsimään ja kokemaan. Pokka ei kuitenkaan riitä livenä mitään sanomaan?

On paljon helpompaa kirjoittaa lyttäävästi kanssaihmisistä, kuin kirjoittaa nasevasti mutta positiiviseen sävyyn.

Itseäni ihmetyttää mistä nämä sadat tai tuhannet itseensä niin tyytyväiset äidit tulee, että heillä on vara ruoskia muita. Se mitä itse olen vanhemmuudesta oppinut kahdeksan vuoden aikana on se, että kannattaa olla luulematta liikoja omista kasvattajantaidoistaan. Yllättäen lapsi kehittääkin oman tahdon eikä epäröi käyttää sitä.