Voisinkohan minä olla se äiti, jota ympäri nettiä nyt haukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.

Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.

-ap-

Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?

Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.

Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.

Wau sä olet kyllä maailman ensimmäinen äiti,joka ei ole KOSKAAN tehnyt mitään virhettä, edes sekuntia elämästä. :D Oikeasti, en usko kaltaisiasi olevan historiassa yhtäkään. Onnea!

Ja sinä olet klassinen lukutaidoton palstamamma!

En kirjoittanut, että en olisi eläissäni tehnyt yhtäkään virhettä. Vastasin tähän kysymykseen "Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille?" Eli ei, en ole kiukutellut lapsilleni enkä ole sanonut mitään tarpeettoman kovasti.

Nyt on sinun vuorosi miettiä, mistä ihmeestä keksit oman väiteesi.

Sitten voit pohtia, miksi sinun elämäsi on hankalaa ja miksi sinun lapsistasi tulee päiväkodista ja koulusta negatiivista palautetta, vaikka sinä koet olevasi hyvä äiti. Kaikkine virheinesi.

Hei joku raja nytten, hän sanoi yhden lauseen väsyneenä. Hän tarjoaa oletettavasti (jos tuostakin kokee huonoa omatuntoa) hyvän elämän ja lapsuuden lapselleen. Monet äidit kokee sanoneensa tarpeettoman kovasti eli olleensa liian tiukka vaikka esikoiselle ja osanneensa löysätä paremmin vasta myöhemmin/seuraavan lapsen kohdalla. Perheyksikössä jokainen on joskus väsynyt ja voi sanoa yhden sarkastisen lauseen , joka ei edes avaudu lapselle ja lapsi jatkaa päiväänsä, kuten ennenkin. Yksi väsynyt lause, yksi väsynyt äiti. En ole lukenut Sumarin blogia, otan kantaa vain tän ketjun perusteella mutta se että puhutaan, että lapsista tulee negatiivista palautetta koska äiti sanoi yhden lauseen ja siitäkin kantaa pahaa mieltä niin siinä sinä menet ihan sfääreihin. En viitti kirjoittaa mun ammattia tähän, koska kirjoitan tietysti ketjun perusteella yksilönä, mutta kuitenkin jotain tiedän muutenkin asioista, vaikka totta kai, tässä olen ainoastaan av-mamma joka luki yhden ketjun ja siten mikään muu minussa ei ole olennaista. Paitti se että olen yhden äiti - kaikkine virheineni aivan hyvä sellainen.

Olisikohan tässä Sumarin ravintolapäivittelyssä kyse siitä, että lapselle laitettaisiin ruoka lautaselle, lautanen eteen ja lapsi syö lautaselta mitä syö? Eikä aikuinen neuvottele lapsen kanssa, että otatko nakkeja jne. Lapsihan ei sarkasmia ymmärrä, joten ihan turhaa alkaa kysellä, että saako äiti syödä. Äitihän syö mitä itse haluaa.

Itse kyllä saatan lapselta noutopöydässä kysyä, ottaako jotain ruokalajia.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan tässä Sumarin ravintolapäivittelyssä kyse siitä, että lapselle laitettaisiin ruoka lautaselle, lautanen eteen ja lapsi syö lautaselta mitä syö? Eikä aikuinen neuvottele lapsen kanssa, että otatko nakkeja jne. Lapsihan ei sarkasmia ymmärrä, joten ihan turhaa alkaa kysellä, että saako äiti syödä. Äitihän syö mitä itse haluaa.

Itse kyllä saatan lapselta noutopöydässä kysyä, ottaako jotain ruokalajia.

Siitähän tässä on juuri kyse. Lapsi laitetaan tekemään valintoja, joihin hän ei kykene. Se ei ole lapselle turvallinen tilanne, joten ei ole ihme että lapsi hämmentyy ja jankuttaa kaikkeen ei tai saa kilarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.

Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.

Yksi Vasu-keskustelussa esiin tullut positiivinen palaute oli, että lapsi osaa puhua tunteistaan ikätasoaan paremmin. Me puhutaan paljon just tunteista. :)

-ap-

Niin, te puhutte, ette toimi silloin kun pitäisi. Näin tulee näitä kohtaamisia, joita ulkopuoliset ei ymmärrä eikä tykkää.

Jos äiti on väsynyt (ja siitä huolimatta vie taaperon buffettiin arpomaan mitä taapero söisi) on juuri se hetki kun tarvitaan yksioikoista ja tehokasta toimintaa. Ei sarkasmia, ei vaihtoehtoja vaan äiti valitsee taaperolle evään, laittaa sen nenän eteen ja kehoittaa syömään. Ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnepuhetta voi harjoitella sitten kun mahat on täynnä ja äiti virkeämpi.

Kaikelle on aikansa ja hyvä että lapsi osaa tunteista puhua, mutta joskus elämässä on hetkiä kun mitään ei voida alkaa arpoa, vaan yksinkertaisesti toimitaan.

Sillä ei oikeasti ole mitään väliä jos ulkopuoliset ei ymmärrä. Suuri osa ei edes halua ymmärtää, vaan haluaa tuntea ylemmyyttä.

Niin, ongelma on se, että lapsi ei ymmärrä sarkasmia, eikä sitä miksi hänet laitetaan valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.

Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.

Yksi Vasu-keskustelussa esiin tullut positiivinen palaute oli, että lapsi osaa puhua tunteistaan ikätasoaan paremmin. Me puhutaan paljon just tunteista. :)

-ap-

Niin, te puhutte, ette toimi silloin kun pitäisi. Näin tulee näitä kohtaamisia, joita ulkopuoliset ei ymmärrä eikä tykkää.

Jos äiti on väsynyt (ja siitä huolimatta vie taaperon buffettiin arpomaan mitä taapero söisi) on juuri se hetki kun tarvitaan yksioikoista ja tehokasta toimintaa. Ei sarkasmia, ei vaihtoehtoja vaan äiti valitsee taaperolle evään, laittaa sen nenän eteen ja kehoittaa syömään. Ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnepuhetta voi harjoitella sitten kun mahat on täynnä ja äiti virkeämpi.

Kaikelle on aikansa ja hyvä että lapsi osaa tunteista puhua, mutta joskus elämässä on hetkiä kun mitään ei voida alkaa arpoa, vaan yksinkertaisesti toimitaan.

Sillä ei oikeasti ole mitään väliä jos ulkopuoliset ei ymmärrä. Suuri osa ei edes halua ymmärtää, vaan haluaa tuntea ylemmyyttä.

Niin, ongelma on se, että lapsi ei ymmärrä sarkasmia, eikä sitä miksi hänet laitetaan valitsemaan.

Ei se lapsi siitä rikki mene jos ei jonain päivänä jotain ymmärrä. Eihän tuo Sumarikaan vaikuta ymmärtävän ja noin sekin vaan porskuttaa.

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Ja hän myös päättää saako äiti syödä keittoa vai ei?

Entä jos lapsi ilmoittaa etteu halua mitään tarjolla olevista ruoista? Lähdette pois?

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan hyvältä tuntunut, nykyajan keski-ikäisiltä puuttuu käytötavat.

Tuo on totta.

Bussia jonotti tänään useampi iäkäs ihminen, mutta penkeillä istuivat keski-ikäiset matkustajat. Ensimmäinen heistä oli 11-vuotias ja selasi puhelintaan ja kaksi muuta keski-ikäistä olivat 14-vuotiaita ja juorusivat keskenään.

Bussi tuli paikalle ja samat keski-ikäiset penkilläistujat ryysäsivät ensimmäisenä bussiin ja keski-ikäiset tytöt istuivat invapaikalle. Onneksi vanhukset jaksoivat seistä bussimatkalla.

Bussi lähti ja viimeinen keski-ikäinen, 17-vuotias nainen juoksi bussin perässä ja kuljettaja pysäytti bussin ja otti hänet kyytiin. Kyseinen keski-ikäinen ei kiittänyt kuljettajaa, vaan käveli käytävää eteenpäin sanomatta mitään.

Sellaisia ne ovat. Keski-ikäiset. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Ihan oikein, että nelivuotias saa päättää. 

Nauravat nakit maistuvat teille varmasti hyvin kanannahkapullien, nuggettien ja pakastaranskalaisten lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Ja hän myös päättää saako äiti syödä keittoa vai ei?

Entä jos lapsi ilmoittaa etteu halua mitään tarjolla olevista ruoista? Lähdette pois?

No, me pääsääntöisesti valitaan ravintola sen mukaan, että siellä on varmasti kaikille mieluista ruokaa.

Ei lapsi minun syömisistä päätä, mutta mielestäni Sumarilla meni ihan överiksi tuo, että vanhempien pitäisi päättää kaikesta ja lapsen vain sopeutua. Siinä taas oli samaa mieltä, että on ihan naurettavaa miten huonosti lapset käyttäytyy nykyisin ja miten vähän vanhempia kiinnostaa lastensa huono käytös.

Kyllä voi olla sellainen buffet että siellä ei ole mitään mistä lapsi tykkäisi, tai ainakin hänestä siltä tuntuu. Eikä siinä auta vaikka kannettaisiin nenän eteen, voi alkaa siinäkin kiukuttelemaan jos väkisin pitää syödä jotain mikä vaikka oikeastikin maistuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Ihan oikein, että nelivuotias saa päättää. 

Nauravat nakit maistuvat teille varmasti hyvin kanannahkapullien, nuggettien ja pakastaranskalaisten lisäksi.

Ei maistu. Lapsi maistoi vasta päiväkodissa elämänsä ensimmäisen kerran eineslihapullia, nakkeja ja nugetteja. Kotiin ei olla ostettu niitä, eikä lapsi varmaan edes tiedä, että niitä saa kaupastakin. Pakasteranskiksia syödään ehkä kerran kuussa, jos tehdään itse hamppareita. Yleensä lapsi toivoo chili con carnea, tortilloja tai pihviä uuniperunoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta Sumarin tekstistä mieleen, että kyllä meillä kysytään buffetissa mitä ruokia lapsi sieltä haluaa syödä. Ei ole tullut mieleenikään, että se olisi lapselle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia päättää. Lapseni on nyt neljä ja on aina osannut ihan nätisti kertoa mitä haluaa. Ja apua! Lapsi on saanut monesti päättää viikonlopun ruoan. Varmaan ihan häiriintynyt tapaus, kun saa päättää pieniä omaan elämäänsä liittyviä juttuja.

Ja hän myös päättää saako äiti syödä keittoa vai ei?

Entä jos lapsi ilmoittaa etteu halua mitään tarjolla olevista ruoista? Lähdette pois?

No, me pääsääntöisesti valitaan ravintola sen mukaan, että siellä on varmasti kaikille mieluista ruokaa.

Ei lapsi minun syömisistä päätä, mutta mielestäni Sumarilla meni ihan överiksi tuo, että vanhempien pitäisi päättää kaikesta ja lapsen vain sopeutua. Siinä taas oli samaa mieltä, että on ihan naurettavaa miten huonosti lapset käyttäytyy nykyisin ja miten vähän vanhempia kiinnostaa lastensa huono käytös.

Tohon lasten huonoon käytökseen nykyään vaikuttaa se etteivät ympäröivät aikuiset osaa enää suhtautua lapsiin luonnollisesti ja "auttaa" kasvatuksessa, vaan heti ollaan pyörittelemässä silmiä ja tekemässä face päivityksiä aiheesta.

Kyllä minun nuoruudessa sivulliset saattoivat kauniisti ohjata mitä saa tehdä ja mitä ei jos huomasivat jotain mitä äitini ei kolmen vilkkaan lapsen kanssa nähnyt ja kysyä kuinka vanha olen jne.

Aikuisilta ne käytöstavat on jävinnyt, ei lapsilta.