Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisinkohan minä olla se äiti, jota ympäri nettiä nyt haukutaan?
05.06.2017 |
Meillä oli taannoin vastaavanlainen tilanne, jossa kyselin kärttyiseltä taaperoikäiseltä syömisistä ja muutaman ein kuultuani kysyin kyllästyneenä, saanko edes itse syödä tai tehdä yhtään mitään... Olin kiukkuinen, valvonut jo monta yötä sekä eron keskellä. Kaikesta tästä tuloksena oli väsyneen kiukkuinen ja se äiti, jonka huonous on ruodittu nyt netissä yhden kyllästyneen lauseen seurauksena, joku ollut niin raivoissaan että poistunut paikalta kiehuen. Aivan kuin jokainen tuntisi meidät paremmin kuin me itsemme... kuulostaa niin samalta....
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kova tarve osoittaa olevansa parempia kuin muut. Kaverillani on lapsi, joka on todella voimakastahtoinen ja ollut aina ns. vaikea. Toissa kesänä kaveri oli ihan viimeisillään raskaana toisesta lapsesta. Oli varmaan melkein 30 astetta lämmintä ja olimme jossain lastentapahtumassa. Kaverin lapsi sai järkyttävän raivokohtauksen, huusi ja hakkasi, heitteli tavaroita ja lopulta päätti yrittää karata väkijoukon sekaan. Tässä kohtaa nappasin lapsen ja köytimme tämän puoliväkisin rattaisiin. Vierestä episodia seurannut keski-ikäinen nainen totesi halveksivasti, että "tuollaisten ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia". Kun olisikin tiennyt miten kaikkensa kaverini teki miehineen lapsen eteen. Kaikki ne tutkimukset, tukiperheet ja perheneuvolat...
Itse olen saanut junassa kommenttia, kun lapsi käytti tablettia parivuotiaana koko parituntisen junamatkan ajan. Minulla oli todella paha migreeni ja silmät oli pakko pitää kiinni koko ajan enkä voinut päästää lasta leikkipaikalle ilman valvontaa. Joku toinen äiti sitten sanoi, että "ei mikään ihme, ettei lapsesi vielä puhu, kun tuijottaa aina vain tablettia."
Ihanan klassinen esimerkki olemattomasta vanhemmuudesta.
On lastentapahtuma, on hiostavan kuuma, on viimeisillään raskaanaoleva äiti ja ns. voimakastahtoinen lapsi. Kuka tahansa osaa välittömästi sanoa, että siitä seuraa raivokohtaus tai karkaaminen. Mutta ehei, sinne pitää lähteä lastentapahtumaan katsomaan, miten monen muun lapsen kiva päivä saadaan pilattua sillä, että jollain on raivaripäivä.
Lapselle on tukiperhe ja sitten hankitaan vielä pieni sisarus, vaikka ei yhdenkään kanssa jakseta.
Miksi minulla käy mielessä, että ihan itse ja omasta halusta tehdään elämästä vaikea ja sitten vaaditaan, että muut ymmärtävät. Kun muilla on sen verran järkeä, että hankitaan lapsia vain omien voimavarojen rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.
Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.
-ap-
Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?
Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.
Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.
Wau sä olet kyllä maailman ensimmäinen äiti,joka ei ole KOSKAAN tehnyt mitään virhettä, edes sekuntia elämästä. :D Oikeasti, en usko kaltaisiasi olevan historiassa yhtäkään. Onnea!
Ja sinä olet klassinen lukutaidoton palstamamma!
En kirjoittanut, että en olisi eläissäni tehnyt yhtäkään virhettä. Vastasin tähän kysymykseen "Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille?" Eli ei, en ole kiukutellut lapsilleni enkä ole sanonut mitään tarpeettoman kovasti.
Nyt on sinun vuorosi miettiä, mistä ihmeestä keksit oman väiteesi.
Sitten voit pohtia, miksi sinun elämäsi on hankalaa ja miksi sinun lapsistasi tulee päiväkodista ja koulusta negatiivista palautetta, vaikka sinä koet olevasi hyvä äiti. Kaikkine virheinesi.
Edelleen onnea kovasti, en ole koskaan kuullutkaan sinunlaisista! Olen kyllä saanut positiivista palautetta paljon. :)
Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.
Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.
-ap-
Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?
Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.
Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.
Wau sä olet kyllä maailman ensimmäinen äiti,joka ei ole KOSKAAN tehnyt mitään virhettä, edes sekuntia elämästä. :D Oikeasti, en usko kaltaisiasi olevan historiassa yhtäkään. Onnea!
Ja sinä olet klassinen lukutaidoton palstamamma!
En kirjoittanut, että en olisi eläissäni tehnyt yhtäkään virhettä. Vastasin tähän kysymykseen "Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille?" Eli ei, en ole kiukutellut lapsilleni enkä ole sanonut mitään tarpeettoman kovasti.
Nyt on sinun vuorosi miettiä, mistä ihmeestä keksit oman väiteesi.
Sitten voit pohtia, miksi sinun elämäsi on hankalaa ja miksi sinun lapsistasi tulee päiväkodista ja koulusta negatiivista palautetta, vaikka sinä koet olevasi hyvä äiti. Kaikkine virheinesi.
Edelleen onnea kovasti, en ole koskaan kuullutkaan sinunlaisista! Olen kyllä saanut positiivista palautetta paljon. :)
Silti et pysty vastaamaan, missä olen väittänyt, etten ole koskaan tehnyt mitään virhettä.
"Vihdoinkin se hiljeni" on korvissasi varmasti positiivinen palaute, koska ymmärryksesi on todennäköisesti samaa tasoa kuin lukutaitosi.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.
Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ruotsinlaivalla vuosia sitten siinä paremmalla garden aamiaisella: läski äiti ja läski pikkupoika. Äiti kantaa kamaa pöytään lapselle ja tuputtaa syö syö ja maista ja maista... ei kelpaa mikään ja äiti vaan jatkaa ja jatkaa kunnes tunnin jälkeen lapsi kaivaa karkit kassista ja syö ne aamiaiseksi. Äiti mättää kaikkea pöytään kantamaansa. Lapsi oli jo ehkä 9-10 v.
Vierailija kirjoitti:
Minä ruotsinlaivalla vuosia sitten siinä paremmalla garden aamiaisella: läski äiti ja läski pikkupoika. Äiti kantaa kamaa pöytään lapselle ja tuputtaa syö syö ja maista ja maista... ei kelpaa mikään ja äiti vaan jatkaa ja jatkaa kunnes tunnin jälkeen lapsi kaivaa karkit kassista ja syö ne aamiaiseksi. Äiti mättää kaikkea pöytään kantamaansa. Lapsi oli jo ehkä 9-10 v.
Eli äiti yritti todella kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin niin univeloissani/ero masennuksissa en todellakaan lähtisi laivalle. Jos on noin loppu sitähän voi vaikka kadottaa sen lapsen sinne laivalle!
Joillekkin se laiva on kulkuväline kun pitää siirtyä paikasta a paikkaan b. Kaikki (suurin osa?) ei ole siellä risteilemässä.
Sumari oli tosi koominen ja ylidramaattinen, kun löysi "maanpäällisen helvetin" ravintolasta, jossa lapsiperhe oli syömässä :D :D Manchesterissa terroristi tappoi juuri lapsia ja nuoria pommilla konsertissa, mutta ei, se ei käy Sumarille helvetistä, vaan juuri suomalainen ravintolassa asioiva lapsiperhe sysäsi hänet Luciferin tunnelmiin. Ja hyvänen aika mikä naurettava lapsenvihaajien lauma hänelle laulaa suistutustaan netissä!
Näiden vihaajien takapuolia meidänkin taaperot sitten aikuisina pesee vanhainkodeissa. Voi olla viileää vettä tarjolla: kun on jo valmiiksi haukuttu, niin ei tarvitse edes yrittää parempaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sumari oli tosi koominen ja ylidramaattinen, kun löysi "maanpäällisen helvetin" ravintolasta, jossa lapsiperhe oli syömässä :D :D Manchesterissa terroristi tappoi juuri lapsia ja nuoria pommilla konsertissa, mutta ei, se ei käy Sumarille helvetistä, vaan juuri suomalainen ravintolassa asioiva lapsiperhe sysäsi hänet Luciferin tunnelmiin. Ja hyvänen aika mikä naurettava lapsenvihaajien lauma hänelle laulaa suistutustaan netissä!
Näiden vihaajien takapuolia meidänkin taaperot sitten aikuisina pesee vanhainkodeissa. Voi olla viileää vettä tarjolla: kun on jo valmiiksi haukuttu, niin ei tarvitse edes yrittää parempaa ;)
Helvetti ON lapsiperhe buffetpöydässä (tai missä vaan ravintolassa)
[/quote]
Silti et pysty vastaamaan, missä olen väittänyt, etten ole koskaan tehnyt mitään virhettä.
"Vihdoinkin se hiljeni" on korvissasi varmasti positiivinen palaute, koska ymmärryksesi on todennäköisesti samaa tasoa kuin lukutaitosi.[/quote] Mitä näitä nyt on, lapsen kanssa on selvästi keskusteltu paljon, lapsi ottaa muut huomioon, lapsi on empaattinen, *Maija puolustaa jos kiusataan, *Maija on avulias, *Maija on kohtelias. En muista kuin yhden negatiivisen kommentin koko tarhahistorialta, unohdetaan lapaset. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.
Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.
Yksi Vasu-keskustelussa esiin tullut positiivinen palaute oli, että lapsi osaa puhua tunteistaan ikätasoaan paremmin. Me puhutaan paljon just tunteista. :)
-ap-
Tsemppiä ap! Minusta on jotenkin järkyttävää, että nimenomaan äideistä vedetään johtopäätöksiä yhden lyhyen kohtaamisen perusteella tietämättä taustoja. Jokaikinen tällainen julkinen mestaus kasaa paineita, jotka purkautuvat kyvyttömyyden tunteina ja syyllisyytenä. Pahimmillaan tämä johtaa uupumukseen, jos ei ole syntyjään yhtä hyvä kasvattaja kuin muutama kirjoittaja täällä. Hienoa, että tuossa tilanteessa jaksoit viedä lapset ravintolaan (yleensä ulkona syöminen in lapsen näkökulmasta mukava kokemus). Joku toinen olisi hommannut vahdin kotiin ja mennyt ihan itsekseen. Mikä sekin on toisinaan ihan fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo edes kuulostanut niin pahalta. Pahalta kuulostaa anteeksi vaan ne äidit jotka ruokapaikoissa pienestäkin taaperon virheestä alkaa räyhätä suuna päänä että jos sä noin teet niin et kyllä saa yhtään mitään ja me ei sitten enää IKINÄ tulla tänne1111!!!!!!!!' Ja sitten kumminkin tulevat ja sama toistuu... Kai jotkut näkevät että se on sitä tervehenkistä "rajojen asettamista"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kova tarve osoittaa olevansa parempia kuin muut. Kaverillani on lapsi, joka on todella voimakastahtoinen ja ollut aina ns. vaikea. Toissa kesänä kaveri oli ihan viimeisillään raskaana toisesta lapsesta. Oli varmaan melkein 30 astetta lämmintä ja olimme jossain lastentapahtumassa. Kaverin lapsi sai järkyttävän raivokohtauksen, huusi ja hakkasi, heitteli tavaroita ja lopulta päätti yrittää karata väkijoukon sekaan. Tässä kohtaa nappasin lapsen ja köytimme tämän puoliväkisin rattaisiin. Vierestä episodia seurannut keski-ikäinen nainen totesi halveksivasti, että "tuollaisten ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia". Kun olisikin tiennyt miten kaikkensa kaverini teki miehineen lapsen eteen. Kaikki ne tutkimukset, tukiperheet ja perheneuvolat...
Itse olen saanut junassa kommenttia, kun lapsi käytti tablettia parivuotiaana koko parituntisen junamatkan ajan. Minulla oli todella paha migreeni ja silmät oli pakko pitää kiinni koko ajan enkä voinut päästää lasta leikkipaikalle ilman valvontaa. Joku toinen äiti sitten sanoi, että "ei mikään ihme, ettei lapsesi vielä puhu, kun tuijottaa aina vain tablettia."
Ihanan klassinen esimerkki olemattomasta vanhemmuudesta.
On lastentapahtuma, on hiostavan kuuma, on viimeisillään raskaanaoleva äiti ja ns. voimakastahtoinen lapsi. Kuka tahansa osaa välittömästi sanoa, että siitä seuraa raivokohtaus tai karkaaminen. Mutta ehei, sinne pitää lähteä lastentapahtumaan katsomaan, miten monen muun lapsen kiva päivä saadaan pilattua sillä, että jollain on raivaripäivä.
Lapselle on tukiperhe ja sitten hankitaan vielä pieni sisarus, vaikka ei yhdenkään kanssa jakseta.
Miksi minulla käy mielessä, että ihan itse ja omasta halusta tehdään elämästä vaikea ja sitten vaaditaan, että muut ymmärtävät. Kun muilla on sen verran järkeä, että hankitaan lapsia vain omien voimavarojen rajoissa.
Tiedät perheen tilanteesta yhtä vähän kuin se, joka otti asiakseen kommentoida meidän oikeutta olla äitejä. Lastentapahtumissa on raivareita yhdellä ja toisella, joku karkaa ja kolmas hyppää vahingossa toisen lapsen päälle pomppulinnassa. Lapset väsyy, niille tulee nälkä ja jano. Eikä kenenkään päivä mene pilalle. Minusta on hiukan erikoista, jos isossa lastentapahtumassa menee toisten päivä pilalle yhden pari minuuttia kestävästä raivarista. Ns. tavislapsetkin saavat aina välillä raivareita. Jopa minun oma, joka on kyllä pääsääntöisesti ihan superkiltti. Olisi ihan typerää, jos raivareiden pelossa ei saisi lähteä mihinkään. Jäisi monet kivat kokematta. Kai "vaikeillakin" lapsilla saa olla kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ninä syydät kiukun ja väsymyksen lapsen kannettavaksi etkä ymmärrä, että hän on lapsi ja sinun piti olla aikuinen.
Niin kerroin tehneeni, yhdellä lauseella ja siksi olen sitten huono äiti somekansan mielestä? Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille? Minä olen, luulin sen olevan harvinaisena juttuna normaalia vaikka omantunnontuskia koinkin.
-ap-
Ei, en ole tehnyt koskaan noin. Miksi purkaisin pahaa oloa syyttömään?
Nykyisin tuntuu joka paikka olevan täynnä kaltaisiasi marttyyriäitejä, jotka selittävät tekojaan väsymyksellä ja pahalla tuulella ja sillä, että jokainen kiukustuu joskus. Jos huomauttaa, että hei, onko ihan pakko toimia noin, saa kuulla olevansa natsi tai hankala keski-ikäinen.
Pura ihmeessä paha olosi lapsiin ja ihmettele sitten, että miksi se on noin hankala. Mitä se muutakaan voisi olla, kun olet kaikin tavoin osoittanut, että lapsesi ei kelpaa sinulle ja että turha kiukkuaminen sarkasmeineen (jota lapsi ei ymmärrä), on sinulle tapa osoittaa, että olet hyvä äiti.
Wau sä olet kyllä maailman ensimmäinen äiti,joka ei ole KOSKAAN tehnyt mitään virhettä, edes sekuntia elämästä. :D Oikeasti, en usko kaltaisiasi olevan historiassa yhtäkään. Onnea!
Ja sinä olet klassinen lukutaidoton palstamamma!
En kirjoittanut, että en olisi eläissäni tehnyt yhtäkään virhettä. Vastasin tähän kysymykseen "Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille?" Eli ei, en ole kiukutellut lapsilleni enkä ole sanonut mitään tarpeettoman kovasti.
Nyt on sinun vuorosi miettiä, mistä ihmeestä keksit oman väiteesi.
Sitten voit pohtia, miksi sinun elämäsi on hankalaa ja miksi sinun lapsistasi tulee päiväkodista ja koulusta negatiivista palautetta, vaikka sinä koet olevasi hyvä äiti. Kaikkine virheinesi.
Hei, kuulostat jonkinsortin yli-ihmiseltä?
Varsinaiselta tyyneyden perikuvalta.
Olisiko minulle vinkkejä miten tuota voisi harjoittaa? Vai voiko sitä harjoittaa?
Ehkä olit jo syntyessäsi tyyneyden huippu, kuin tyyni meri, pilvetön taivas, tai mitä näitä nyt on. Senkin viilipytty! Tsemppiä tyyneyden täyttämään elämään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.
Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.
Yksi Vasu-keskustelussa esiin tullut positiivinen palaute oli, että lapsi osaa puhua tunteistaan ikätasoaan paremmin. Me puhutaan paljon just tunteista. :)
-ap-
Niin, te puhutte, ette toimi silloin kun pitäisi. Näin tulee näitä kohtaamisia, joita ulkopuoliset ei ymmärrä eikä tykkää.
Jos äiti on väsynyt (ja siitä huolimatta vie taaperon buffettiin arpomaan mitä taapero söisi) on juuri se hetki kun tarvitaan yksioikoista ja tehokasta toimintaa. Ei sarkasmia, ei vaihtoehtoja vaan äiti valitsee taaperolle evään, laittaa sen nenän eteen ja kehoittaa syömään. Ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnepuhetta voi harjoitella sitten kun mahat on täynnä ja äiti virkeämpi.
Kaikelle on aikansa ja hyvä että lapsi osaa tunteista puhua, mutta joskus elämässä on hetkiä kun mitään ei voida alkaa arpoa, vaan yksinkertaisesti toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on kova tarve osoittaa olevansa parempia kuin muut. Kaverillani on lapsi, joka on todella voimakastahtoinen ja ollut aina ns. vaikea. Toissa kesänä kaveri oli ihan viimeisillään raskaana toisesta lapsesta. Oli varmaan melkein 30 astetta lämmintä ja olimme jossain lastentapahtumassa. Kaverin lapsi sai järkyttävän raivokohtauksen, huusi ja hakkasi, heitteli tavaroita ja lopulta päätti yrittää karata väkijoukon sekaan. Tässä kohtaa nappasin lapsen ja köytimme tämän puoliväkisin rattaisiin. Vierestä episodia seurannut keski-ikäinen nainen totesi halveksivasti, että "tuollaisten ei olisi ikinä pitänyt saada lapsia". Kun olisikin tiennyt miten kaikkensa kaverini teki miehineen lapsen eteen. Kaikki ne tutkimukset, tukiperheet ja perheneuvolat...
Itse olen saanut junassa kommenttia, kun lapsi käytti tablettia parivuotiaana koko parituntisen junamatkan ajan. Minulla oli todella paha migreeni ja silmät oli pakko pitää kiinni koko ajan enkä voinut päästää lasta leikkipaikalle ilman valvontaa. Joku toinen äiti sitten sanoi, että "ei mikään ihme, ettei lapsesi vielä puhu, kun tuijottaa aina vain tablettia."
Ihanan klassinen esimerkki olemattomasta vanhemmuudesta.
On lastentapahtuma, on hiostavan kuuma, on viimeisillään raskaanaoleva äiti ja ns. voimakastahtoinen lapsi. Kuka tahansa osaa välittömästi sanoa, että siitä seuraa raivokohtaus tai karkaaminen. Mutta ehei, sinne pitää lähteä lastentapahtumaan katsomaan, miten monen muun lapsen kiva päivä saadaan pilattua sillä, että jollain on raivaripäivä.
Lapselle on tukiperhe ja sitten hankitaan vielä pieni sisarus, vaikka ei yhdenkään kanssa jakseta.
Miksi minulla käy mielessä, että ihan itse ja omasta halusta tehdään elämästä vaikea ja sitten vaaditaan, että muut ymmärtävät. Kun muilla on sen verran järkeä, että hankitaan lapsia vain omien voimavarojen rajoissa.
Vaikka muuten inhoankin näitä Täydellisten äitien minäkehu -jeesusteluita, niin tästä olen kyllä samaa mieltä.
Miksi hankitaan lisää lapsia, jos edellisenkään kanssa ei pärjää ilman järeitä tukitoimia?
Kun ei se homma ainakaan helpotu, kun sen todella vaikean lapsen lisäksi tulisi huolehtia vielä toisestakin lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nuoret kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin koskaan ennen. Ei ihme, jos äidit ovat kuin ap. Kun ei viitsi eikä jaksa, niin onhan sitä lupa tiuskia.
Minä taas epäilen että mielenterveysongelmia aiheuttaa ennemminkin nämä tuomitsevat ja lyttäävät ihmiset, kuin ap:n oloinen äiti, joka puhuu tunteistaan rehellisesti ja ymmärtää ettei ole täydellinen. Toisin kuin eräät.
Yksi Vasu-keskustelussa esiin tullut positiivinen palaute oli, että lapsi osaa puhua tunteistaan ikätasoaan paremmin. Me puhutaan paljon just tunteista. :)
-ap-
Niin, te puhutte, ette toimi silloin kun pitäisi. Näin tulee näitä kohtaamisia, joita ulkopuoliset ei ymmärrä eikä tykkää.
Jos äiti on väsynyt (ja siitä huolimatta vie taaperon buffettiin arpomaan mitä taapero söisi) on juuri se hetki kun tarvitaan yksioikoista ja tehokasta toimintaa. Ei sarkasmia, ei vaihtoehtoja vaan äiti valitsee taaperolle evään, laittaa sen nenän eteen ja kehoittaa syömään. Ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnepuhetta voi harjoitella sitten kun mahat on täynnä ja äiti virkeämpi.
Kaikelle on aikansa ja hyvä että lapsi osaa tunteista puhua, mutta joskus elämässä on hetkiä kun mitään ei voida alkaa arpoa, vaan yksinkertaisesti toimitaan.
Sillä ei oikeasti ole mitään väliä jos ulkopuoliset ei ymmärrä. Suuri osa ei edes halua ymmärtää, vaan haluaa tuntea ylemmyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Ja sinä olet klassinen lukutaidoton palstamamma!
En kirjoittanut, että en olisi eläissäni tehnyt yhtäkään virhettä. Vastasin tähän kysymykseen "Etkö sinä ole koskaan ikinä milloinkaan sanonut mitään tarpeettoman kovasti tai kiukutellut sanallakaan takaisin väsymystäsi lapsille?" Eli ei, en ole kiukutellut lapsilleni enkä ole sanonut mitään tarpeettoman kovasti.
Nyt on sinun vuorosi miettiä, mistä ihmeestä keksit oman väiteesi.
Sitten voit pohtia, miksi sinun elämäsi on hankalaa ja miksi sinun lapsistasi tulee päiväkodista ja koulusta negatiivista palautetta, vaikka sinä koet olevasi hyvä äiti. Kaikkine virheinesi.