Lue keskustelun säännöt.
Ruoka/maku, mitä et voi sietää jonkun lapsuuden kokemuksen jälkeen?
03.06.2017 |
Minulla vesimeloni. Olin pienenä 4 viikkoa lastensairaalassa ja siellä iltapalalla oli hyvin usein vesimelonia. Iltapala oli pakko syödä. Itkin koti-ikävääni ja mussutin sitä melonia kun tädit sanoi että syötävä on.
Itkin ja söin..=((
Omat lapseni haluavat vesimelonia silloin tällöin ja sitä heille leikatessa samat muistot tulevat mieleen.. yököttää ja ällöttää ja surettaa.
Onko sinulla mitään ruokaa, mikä inhottaa pelkän muiston takia?
Kommentit (116)
En pysty syömään lenkkimakkaraa, sillä koulussa piti syödä uunimakkaraa. Ei saanut ottaa pelkkää perunamuusia (leipä, maitoa ja raaste).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjolohi
Ja ap, minä en pidä vesimelonista muuten vaan. Jo hajustakin tulee huono olo.
Kesäkeitto. En edes muista miksi mutta joku kouluruokailujuttu siihen liittyy.
Kesäkeitto. Inhoan maidon makua ja erityisesti lämpimän maidon makua ja hajua.
Fanta. Siitä mausta tulee ikuisesti mieleen oksentaminen, kun meillä juotettiin aina lapsena fantaa kun oltiin mahataudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jauhoista tehty ohrapuuro.. En ikinä pitänyt siitä ja meillä sitä tehtiin usein.. Kiersin pitkään myös suurimoista keitetyn version kaukaa, kun luulin sen maistuvan yhtä kamalalle. Nyt suurimoista keitetty versio on lempparipuuro, mut en tiiä meniskö jauhoista tehty alas vieläkään.. Jauhoversioon ei sinänsä liity mitään draamaa, mut siinä maussa oli jotain, josta en pitänyt yhtään..
Keltainen Jaffa ja kaikki muu ns. appeliisin makuinen. Minun lapsuudessani mahataudissa juotettiin aina keltaista Jaffaa, mutta eihän se tietenkään pysynyt alhaalla. Appelsiinit menee sellaineen ja täysappelsiinimehu. Ärsyttää, kun osaan lääkkeistäkin pitää tunkea sitä appelsiinin makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. ei taida olla mitään mikä nykyään inhottaisi mutta lapsena en voinut sietää uunissa sulatettua juustoa ollenkaan. Kummitäti tarjosi lämpimiä voileipiä joiden päällä oli paljon juustoa ja silloin jo pelkkä haju (nykyään tuoksu) yökötti. Nyt aikuisena on mieli todellakin muuttunut tuon asian suhteen.
Liha. Lautanen piti näyttää opettajalle ennen keittiöön viemistä. En uskaltanut ottaa, jos en saa syötyä 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesäkeitto. En edes muista miksi mutta joku kouluruokailujuttu siihen liittyy.
Tämä. Mut pakotettiin koulussa syömään kesäkeittoa ja istuin kylmentyneen lautasen ääressä koko seuraavan oppitunnin. Ei vaan mene alas.
Onneksi kouluruokailussa on alettu myöhemmin käyttää järkeä. Olisipa käytetty järkeä jo silloin.
Vaalea leipä ja lauantaimakkara. Lastenosaston lähes jokailtainen iltapala 80-luvulla.
Puuroakaan en syönyt 25 vuoteen sen jälkeen, kun isäni keitti sitä ekaluokkalaiselle joka aamu. Toisella luokalla en enää puuroon kajonnut :)
Kouluruokailun vihreästä kanaviillokista jäi ihan omanlaisensa muistot. Ei se maku, vaan se tuntu :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkkiliha. Oltiin köyhiä ja äiti kävi ruokajonossa.
Kaurapuuro jossa puolukkasurvosta. Tarhassa syötettiin, ja vieläkin puistattaa (tapahtui 60-luvulla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin lapsena syömään ontelosyylien takia osterivinokaskapseleita. Sen kuurin jälkeen kiinnostus sieniä kohtaan on ollut sangen vähäistä. Ne kapselit nimittäin närästi aika tavalla ja joka röyhyn yhteydessä suuhun tuli oksettava sienen maku.
Kiitos kamalan perhepäivähoitajan, minulle ei myöskään maistu piimä. Pakotettiin juomaan piimää, joka jäi hoitajan omalta lapselta juomatta. Pihinä hoitotätinä hän ei voinut antaa minulle toivomaani maitoa, koska jonkunhan se piimä oli juotava kun lasiin oli jo kaadettu, ja minä olin ainoa ilman juomaa.
Vierailija kirjoitti:
Piimävelli.
Piimävelli on suurta herkkua! Pistää siihen kunnolla siirappia ja rusinoita. Oi nami. :)
Mullakin on kesäkeitto. Lämmintä maitoa, jonka joukossa lilluu löllöjä papuja ja herneitä yms. Toinen on pinaattikeitto, ei mene vieläkään alas kuin korkeintaan lusikallisen verran, edes pakolla.
Aikoinaan koulussa tarjottiin joulun aikoihin lipeäkalaa. Ihan hirveää niin maun kuin koostumuksensa puolesta. Onneksi siihen ei enää nykyään oikein missään törmää, enkä söisi vaikka tulisikin jossain tarjolle.
Tilliliha. Vihaan tilliä muutenkin. Kuka keksi, että se "sopii" lihaan.
Appelsiinimehu. Jouduin syömään jotain aivan uskomattoman pahanmakuista lääkettä, joka sai aikaan oksennusrefleksin ja äiti antoi lääkkeen aina appelsiinimehun kanssa. Enää en pysty juomaan appelsiinimehua ollenkaan.
Nyt ei ole sellaista. Olen kaikkia inhokkeja maistellut urheasti uudestaan, ja monesta oppinut pitämään.
Kinkku mulla jäi yli vuosikymmeneksi maistamattakin sen jälkeen kun maistui joltain saippualta, mutta syön ahnaasti taas.
Kaalisalaatti, etikka ja lihapullat ei menneet myöskään vuosiin sen jälkeen kun olin juuri noita syötyäni oksentanut.
Eikö sitä sanota että joku vaistotoiminta voi aiheuttaa sen että tulee inho siihen minkä jälkeen on yrjöillyt.
Piimävelli.