Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen 19-vuotiaana ja nyt 30 täytettyäni haluan sanoa vaan yhden asian äitiydestä haaveileville nuorille naisille
31.05.2017 |
ÄLKÄÄ.
Vaikka elämässä ei tuntuisi siinä kahdenkympin tienoilla olevan mitään ihmeellistä ja pahin "biletysvaihe" olisi ohi, voit hyvinkin kiinnostua muutaman vuoden sisällä nuorten aikuisten jutuista, kuten matkustelusta, kulttuuritapahtumista tai vaikka vaihtaa alaa ihan kokonaan.
20-vuotiaan elämä on niin ainutlaatuista aikaa, että sen menettämistä tulee katumaan myöhemmin. Pahimmat teini-iän myllerrykset ovat ohitse, mutta on vielä nuori, nätti ja vapaa menemään. On aikuisen vapaudet mutta niitä kaikkia aikuisuuteen kuuluvia vastuita ei ole pakko ottaa heti kannettavaksi.
Jälkikäteen ajateltuna olisin itsekin voinut odottaa ja etsiä paikkaani edes pari vuotta ennen päätöstäni saada lapseni, vaikka häntä kovasti rakastankin ja iloitsen myös siitä, että lapseni on jo iso koululainen.
Kommentit (56)
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.
Höpö puhetta sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa neuvoisin itsekin. Sain lapsen parikymppisenä, nyt olen 29.
Vierailija kirjoitti:
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.Höpö puhetta sanon minä.
En ole eronnut vaan pitkässä suhteessa, ja sekin surettaa että yhteinen aika ilman lasta jäi lyhyeksi. Kuinka huippua olisi ollut matkustella tuon miehen kanssa sekä elellä kunnolla opiskelijaelämää. AP
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Totta kai. Silti nuoruus on väistämättä jo takanapäin 40-vuotiaana. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös sain lapseni 19-vuotiaana ja mielestäni jokainen tekee päätöksensä. Minä en ole nyt kolmekymppisenä päivääkään katunut että sain lapsen nuorena. Tosin päätöstäni vauhditti se, että olisin suurella todennäköisyydellä lapseton jos olisin odotellut, toista lasta emme munasarjojen ongelmieni takia saa.
Olen onnistunut matkailemaan, pitämään pikkulomia myös miehen kanssa kahdestaan, vaihtamaan alaakin. Olin jo tuolloin vakaassa parisuhteessa, saman miehen kanssa vieläkin naimisissa. Vuosien saatossa ollaan yhdessä perustettu yritys, eletty ihanaa perhe-elämää, en vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Vaikken asiaa henk.koht odottelekaan, olen 37 kun lapseni on täysi-ikäinen. Elämä jatkuu silloinkin, aikaa on vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.Höpö puhetta sanon minä.
En ole eronnut vaan pitkässä suhteessa, ja sekin surettaa että yhteinen aika ilman lasta jäi lyhyeksi. Kuinka huippua olisi ollut matkustella tuon miehen kanssa sekä elellä kunnolla opiskelijaelämää. AP
Mikä estää sinua matkustamasta vielä. Ja perheen kanssa kaiken lisäksi?
Mitä hienoa opiskeluelämässä on...ryyppäjäisiä ja tylsiä luentoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Tää on kyllä mun mielestä hauskin perustelu ikinä tähän asiaan :D On toki rentoja, hauskoja ja cooleja nelikymppisiä, mutta kyllä se nelikymppinen änkyrä kännissä torilla pissaamassa on vähän eri asia kuin vastaava kakskymppinen. Toki voi nelikymppisenä matkustella ja varmasti onkin enemmän rahaa käytettävissä, mutta liekö sitten olen itse rajoittunut, mutta en enää nelikymppistä majoittumassa hostellin dormiin ja solmimassa uusia tuttavuuksia...
Toki elämä on sitä mitä siitä itse tekee...
Mihin teidän ihmisten elämä oikein loppuu lasten tultua? Mikä siinä matkustelussa on hienoa "nuorena ja nättinä". Sekö että voi sekoilla ympäriinsä? Todella tavoiteltavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin teidän ihmisten elämä oikein loppuu lasten tultua? Mikä siinä matkustelussa on hienoa "nuorena ja nättinä". Sekö että voi sekoilla ympäriinsä? Todella tavoiteltavaa...
Varmaan se, ettei joudu etsimään lapsenvahtia tai sitten istumaan jossain uima-altaan reunalla vaihtamassa paskavaippoja.
Mä en myöskään tajua, että lapset tekee lapsia! Nauttikaa nuoret nuoruudesta, huolettomuudesta, kaikesta mahdollisesta. Kun lapsi syntyy, ei kasvatusvastuuta voi oikein lykätä toisille - jos luovut vanhemmuudestasi, niin tiedät koko ajan että jossain tuolla on lapsesi, jne.
Abortti ei ole maailmanloppu, mutta liian varhainen vanhemmuus etenkin naiselle/nuorelle tytölle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin teidän ihmisten elämä oikein loppuu lasten tultua? Mikä siinä matkustelussa on hienoa "nuorena ja nättinä". Sekö että voi sekoilla ympäriinsä? Todella tavoiteltavaa...
Varmaan se, ettei joudu etsimään lapsenvahtia tai sitten istumaan jossain uima-altaan reunalla vaihtamassa paskavaippoja.
Elämästä tekee juuri niin ankeaa kuin itse haluaa tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.Höpö puhetta sanon minä.
En ole eronnut vaan pitkässä suhteessa, ja sekin surettaa että yhteinen aika ilman lasta jäi lyhyeksi. Kuinka huippua olisi ollut matkustella tuon miehen kanssa sekä elellä kunnolla opiskelijaelämää. AP
Olenko aivan väärässä, kun epäilen, että sinä taidat olla niitä ihmisiä, joita yleisesti ottaen surettaa aina kaikki, mitä ne ei voi saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lainkaan samaa mieltä. Minä olen ihan vapaa nytkin menemään kun lapset on vähän isompia ja nyt siihen on jopa kunnolla varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.Höpö puhetta sanon minä.
En ole eronnut vaan pitkässä suhteessa, ja sekin surettaa että yhteinen aika ilman lasta jäi lyhyeksi. Kuinka huippua olisi ollut matkustella tuon miehen kanssa sekä elellä kunnolla opiskelijaelämää. AP
No miksei se enää voi olla huippua? Ja mitä hienoa opiskelijaelämässä on? Millä rahalla te opiskelijoina olisitte matkustelleet? Eiköhän teillä jatkossa ole paljon paremmat mahdollisuudet tehdä kaikenlaista.
Onneksi ei ole lapsia eikä niitä koskaan tule edes olemaan
Aina sama laulu.
Onneks ihmiset on erilaisia, toiset tykkää matkustaa, toiset bilettää ja toiset oikeeesti voi tykätä lapsista ja siitä kotiäitiydestä.
T. 23V , 2 lapsen äiti.
Minäkin sain ekan lapsen 19-vuotiaana (ja sitten vielä pari) ja olen juuri 30 täyttänyt. Ei kaduta yhtään. Olen "elänyt" ja aion vielä yhtä lailla "elää" (jos siis hengissä pysyn). On matkusteltu. On miehen kanssa nautittu elämästä.
Mitään sellaista ei ole jäänyt kokematta, mitä ei voisi myöhemminkin tehdä. Kännääminen ei kyllä koskaan ole kiinnostanut, ei nuorempanakaan. Että jos se on jokin oikean elämän mitta, niin sitten toki harkitkaa sitäkin...
Ei voi antaa yleispäteviä neuvoja kaikille, miten kannattaa/ei kannata tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Aina sama laulu.
Onneks ihmiset on erilaisia, toiset tykkää matkustaa, toiset bilettää ja toiset oikeeesti voi tykätä lapsista ja siitä kotiäitiydestä.
T. 23V , 2 lapsen äiti.
Niin minäkin ajattelin vielä sinun ikäisenä. Ihan kaikella rakkaudella. Ap
elämäm koulu