Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen 19-vuotiaana ja nyt 30 täytettyäni haluan sanoa vaan yhden asian äitiydestä haaveileville nuorille naisille
31.05.2017 |
ÄLKÄÄ.
Vaikka elämässä ei tuntuisi siinä kahdenkympin tienoilla olevan mitään ihmeellistä ja pahin "biletysvaihe" olisi ohi, voit hyvinkin kiinnostua muutaman vuoden sisällä nuorten aikuisten jutuista, kuten matkustelusta, kulttuuritapahtumista tai vaikka vaihtaa alaa ihan kokonaan.
20-vuotiaan elämä on niin ainutlaatuista aikaa, että sen menettämistä tulee katumaan myöhemmin. Pahimmat teini-iän myllerrykset ovat ohitse, mutta on vielä nuori, nätti ja vapaa menemään. On aikuisen vapaudet mutta niitä kaikkia aikuisuuteen kuuluvia vastuita ei ole pakko ottaa heti kannettavaksi.
Jälkikäteen ajateltuna olisin itsekin voinut odottaa ja etsiä paikkaani edes pari vuotta ennen päätöstäni saada lapseni, vaikka häntä kovasti rakastankin ja iloitsen myös siitä, että lapseni on jo iso koululainen.
Kommentit (56)
Tämä sama hullu se vain jaksaa.
Mitä helkkaria se kenellekkään kuuluu minkä ikäisenä kukin lapsensa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sama laulu.
Onneks ihmiset on erilaisia, toiset tykkää matkustaa, toiset bilettää ja toiset oikeeesti voi tykätä lapsista ja siitä kotiäitiydestä.
T. 23V , 2 lapsen äiti.
Niin minäkin ajattelin vielä sinun ikäisenä. Ihan kaikella rakkaudella. Ap
"Mä oon vanhempi kuin sää ni kyl mä tiedän miltä susta myöhemmin tuntuu, usko pois, ootappas kun..."
Säälittävää.
ohis
Jos ap nyt itse on kovin harmissaan valinnoistaan niin älä kuitenkaan ala puhua toisten puolesta.
Oma äitini ja isäni alkoivat tehdä lapsia nuorena. Ensimmäinen syntyi äidin ollessa 17v ja kahdeksan vuoden päästä meitä oli viisi.
Äitini on sanonut, että vaikka lapset sitten lähtivätkin pesästä niin, että hän isän kanssa oli vielä nuori, niin silti elämässä olisi varmasti päässyt monessa asiassa helpommalla, kun olisi odottanut sen verran, että olisi tullut koulut käytyä. Lapsuus oli mukavaa (leikkikavereita kotona omasta takaa ja äitikin meidän kanssa kotona), mutta samalla myös jäi mieleen ainainen penninvenytys ja se, miten stressaantunut äiti oli lauman kanssa. Isän kanssa ovat yhdessä edelleen.
Nyt olen pian 34v. Sain ensimmäisen lapsen ollessani 26v ja toisen ollessani 30v. Työelämään pääsin käsiksi ennen esikoista ja vakituinen virka oli ennen kakkosta. Miehen kanssa ehdittiin olla ennen ensimmäistä lasta 7v yhdessä. Tunnen tehneeni oikean valinnan enkä halua enempää lapsia. Isompi menee pian kouluun ja pienempikin täytti juuri 3v eli alkaa helpottaa, kun puhuu jne. Vauvat ei muutenkaan koskaan ole olleet minun juttuni - niin kamalalta kun se kuulostaakin. Nautin lapsistani ja työstäni. Olen silti melko nuori edelleen kun lapset pois lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sama laulu.
Onneks ihmiset on erilaisia, toiset tykkää matkustaa, toiset bilettää ja toiset oikeeesti voi tykätä lapsista ja siitä kotiäitiydestä.
T. 23V , 2 lapsen äiti.
Niin minäkin ajattelin vielä sinun ikäisenä. Ihan kaikella rakkaudella. Ap
Ja nyt kolmekymppisenä oot sitä mieltä ettei ihmiset oo erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa.. "en kadu mutta kadun" koettakaa päättää
Mä taas sanoisin et hankkikaa ihmeessä. Hetkeäkään en ole katunut. Ekan lapsen sain teininä ja nyt 28v on jo vaikeaa saada toista. Tällä hetkellä käyn lapsettomuushoidoissa ja olen todella onnellinen, että tuli saatua edes tuo yksi aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Tää on kyllä mun mielestä hauskin perustelu ikinä tähän asiaan :D On toki rentoja, hauskoja ja cooleja nelikymppisiä, mutta kyllä se nelikymppinen änkyrä kännissä torilla pissaamassa on vähän eri asia kuin vastaava kakskymppinen. Toki voi nelikymppisenä matkustella ja varmasti onkin enemmän rahaa käytettävissä, mutta liekö sitten olen itse rajoittunut, mutta en enää nelikymppistä majoittumassa hostellin dormiin ja solmimassa uusia tuttavuuksia...
Toki elämä on sitä mitä siitä itse tekee...
No sekö se unelma onkin? Pissata torilla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Totta kai. Silti nuoruus on väistämättä jo takanapäin 40-vuotiaana. AP
Älä viitsi. Joillakin lapset eivät lähde koskaan kotoa pois. Mieti vähän mitä juttelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Tää on kyllä mun mielestä hauskin perustelu ikinä tähän asiaan :D On toki rentoja, hauskoja ja cooleja nelikymppisiä, mutta kyllä se nelikymppinen änkyrä kännissä torilla pissaamassa on vähän eri asia kuin vastaava kakskymppinen. Toki voi nelikymppisenä matkustella ja varmasti onkin enemmän rahaa käytettävissä, mutta liekö sitten olen itse rajoittunut, mutta en enää nelikymppistä majoittumassa hostellin dormiin ja solmimassa uusia tuttavuuksia...
Toki elämä on sitä mitä siitä itse tekee...
No sekö se unelma onkin? Pissata torilla??
Ei ois kyllä vaikea valinta kumman sitä toivoisi omalle lapselleen, täysi-ikäisenä harkitusti saatu lapsi tai nää änkyräpissikokemukset torilla...
Ihan hyvä, että mulla myös tuli 19-vuotiaana saatua tuo lapsi.
Niin, ja tuossa se juuri valmistautuu autollaan heittämään mut kuntosalille.
Olen 38v mutta erittäin nuorekkaana ja hoikkana säilynyt, en tiedä mistä johtuu, mutta en vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa, joka ikäiseni ja jolla pienet lapset...
En yleensä vaivaudu selittelemään enkä oikomaan ihmisille, että olen pian nelikymppinen, aikuisen äiti, koska olen babyface ja aina iloisen ja positiivisen näköinen, niin minua pidetään "pikkutyttönä"! Olen vieläkin nuoremman näköinen kuin esim krisse salminen ..
Esim uusimmassa työpaikassani osa luuli opiskeljaksi.
Eikä tämä ole mikään vitsi.
Lisään vielä, etten enää edes uskaltaisi lisääntyä tällaiseen maailmaan!
Tunnen itseni vielä ihan nuoreksi ja kyllä, olen vuosia saanut matkustella ihan yksinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö
Itselleni parhain vaihe tehdä lapsia olisi ollut tuo alle 20. Kun en tehnyt niin en ole myöskään saavuttanut tai tehnyt mitään sen kummempaa. Ihmiset ovat niin erilaisia ja hassusti ihmiset tuntuu aina "valitsevan väärin".
Itse suosittelen että tehkää lapsia heti kun siltä tuntuu. Maailmassa ei ole mitään mitä menettäisitte jos ette tee... Sen sijaan voitte menettää mahdollisuuden niiden tekemiseen vaikka haluaisitte...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapseni 20-vuotiaana ja nyt hän on muuttanut jo pois kotoa. On ollut hurjan hyvä juttu saada lapsi niinkin nuorena. On kasvattanut minua ihmisenä valtavan paljon. Olen ollut aina yksinhuoltaja ja ne lapsettomat hetket ovat olleet aikanaan vähissä ja on totta, että se oli myös väsyttävää ja raskasta aikaa. Mutta tosiasiassa lapsi on rajoittanut minun omaa elämääni todella vähän.
Toisaalta sillä on puolensa, että on tehnyt lapset nuorena.
Sitäpaitsi ihmisen parasta aikaa voi olla esim. 35-50 ikävuosina. Lapset ovat jo isoja, on aikaa itselleen, on mahdollisesti enemmän varallisuutta kuin nuorena, ja muutenkin vielä henkisesti ja fyysisesti hyvässä vedossa.
Miksi juuri vain nuoruus olisi parasta aikaa? Itselläni oli ainakin ankea nuoruus: kasvukipuja, huono itseluottamus, haki hyväksyntää muista ihmisistä, joi liikaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Tää on kyllä mun mielestä hauskin perustelu ikinä tähän asiaan :D On toki rentoja, hauskoja ja cooleja nelikymppisiä, mutta kyllä se nelikymppinen änkyrä kännissä torilla pissaamassa on vähän eri asia kuin vastaava kakskymppinen. Toki voi nelikymppisenä matkustella ja varmasti onkin enemmän rahaa käytettävissä, mutta liekö sitten olen itse rajoittunut, mutta en enää nelikymppistä majoittumassa hostellin dormiin ja solmimassa uusia tuttavuuksia...
Toki elämä on sitä mitä siitä itse tekee...
Onko se torilla änkyräkännissä pissaaminen joku tavoiteltava unelma mikä on jäänyt tekemättä?
Ihan samalla tavalla saattaa joutua kotiäitinä sitä penniä venyttämään, oli sitten 19 tai 35. Ja ammatinvaihto/työttömyys vaikuttaa talouteen myös. Kaikkea ei pysty suunnittelemaan. Nuorena en olisi kuitenkaan pystynyt matkustelemaan ja biletys ei kuulu harrastuksiini.
Olin nuori äiti ja nyt voisi sanoa että olen edelleen nuori äiti, kun lapset ovat jo isompia ja itsenäisempiä. En kyllä kadu mitään muuta, kuin sitä että kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä. Olinhan niin nuori ja tein kuulemma lähtökohtaisesti kaiken väärin.
Nyt matkalla kun lähden lasten kanssa kaupungille ja katsomaan paria nähtävyyttä, niin se 30-40 vuotias äiti vaihtaa vauvan kakkavaippoja uima-altaan reunalla. Mutta mitä siitä? Jos lapsia haluaa, niin ne kakkavaipat vaan kuuluu asiaan. En koe että lapset olisivat pilanneet elämääni. En kyllä eläkään heidän kauttaan.
Lapsesi oli varmaan vahinko? Koska kyllähän tuon ymmärtää miettimättäkin.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa, vaikka omakohtaista kokemusta ei ole. Kuulostaa vain paljon järkevämmältä vaihtoehdolta tehdä muksut siinä kolmenkympin tienoilla, ei kahdenkympin.
Mieheni äiti on sitä mieltä, että lapset pitää tehdä nuorena ja niitä pitää tehdä paljon. Matkustella ehtii sitten eläkeiässä. No tottahan tuo on, mutta itse matkustelen mieluummin nuorena ennen lapsia. Mieheni äiti sai esikoisensa 19-vuotiaana ja viimeisen lapsensa, eli mieheni, 40-vuotiaana.
Jos hankkii lapsen kakskymppisenä niin siinä vaiheessa kun omat ikätoverit matkustavat Teneriffalle lapsiperhekohteisiin ja valvovat yöt koliikkivauvan kanssa, oma lapsi on jo niin iso että sen kanssa voi matkustella kaupunkikohteisiinkin eikä pitkät lennot ole este. Ja lapsen voi jättää illaksi kotiin jos haluaa mennä ravintolaan, leffaan tai teatteriin.