Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen 19-vuotiaana ja nyt 30 täytettyäni haluan sanoa vaan yhden asian äitiydestä haaveileville nuorille naisille
31.05.2017 |
ÄLKÄÄ.
Vaikka elämässä ei tuntuisi siinä kahdenkympin tienoilla olevan mitään ihmeellistä ja pahin "biletysvaihe" olisi ohi, voit hyvinkin kiinnostua muutaman vuoden sisällä nuorten aikuisten jutuista, kuten matkustelusta, kulttuuritapahtumista tai vaikka vaihtaa alaa ihan kokonaan.
20-vuotiaan elämä on niin ainutlaatuista aikaa, että sen menettämistä tulee katumaan myöhemmin. Pahimmat teini-iän myllerrykset ovat ohitse, mutta on vielä nuori, nätti ja vapaa menemään. On aikuisen vapaudet mutta niitä kaikkia aikuisuuteen kuuluvia vastuita ei ole pakko ottaa heti kannettavaksi.
Jälkikäteen ajateltuna olisin itsekin voinut odottaa ja etsiä paikkaani edes pari vuotta ennen päätöstäni saada lapseni, vaikka häntä kovasti rakastankin ja iloitsen myös siitä, että lapseni on jo iso koululainen.
Kommentit (56)
Olen kyllä samaa mieltä. Itse sain lapsen 26 vuotiaana johon mennessä olin ehtinyt jo vuosia olemaan töissä ja matkustelemaan ja laittamaan rahat itseeni. Kyllästyin tähän ja oli sopiva hetki tehdä lapsi, nyt ei tee todellakaan mieli enää elää sitä hullua nuoruutta, Kun siihen on jo kerran kyllästynyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ap:n kanssa, vaikka omakohtaista kokemusta ei ole. Kuulostaa vain paljon järkevämmältä vaihtoehdolta tehdä muksut siinä kolmenkympin tienoilla, ei kahdenkympin.
Mieheni äiti on sitä mieltä, että lapset pitää tehdä nuorena ja niitä pitää tehdä paljon. Matkustella ehtii sitten eläkeiässä. No tottahan tuo on, mutta itse matkustelen mieluummin nuorena ennen lapsia. Mieheni äiti sai esikoisensa 19-vuotiaana ja viimeisen lapsensa, eli mieheni, 40-vuotiaana.
Miehesi äiti sanoi noin vain siksi, että on itse joutunut siihen tilanteeseen. Halusi panna vahingon kiertämään.
Eipä se parikymppisen elämä mitään ruusuista ole. Odotan jo sitä, että olisi tietynlainen pysyvyys elämässä.
Minä olin 22 saadessani ainokaisen.. Toivottu lapsi, puitteet kunnossa: aviomies, asuntolaina, vakituinen työ. Nyt olen 38 ja lapsi 16, ja elämä on parempaa kuin koskaan, siksi, että velvoitteet ovat suurimmalta osin takana. En lähtisi samaan uudestaan näillä tiedoilla, mitkä nyt on, minkään ikäisenä.
No minä sanon kanssa yhden asian. KAIKKIEN NUORIEN ELÄMÄÄ EI OLE JUHLAA JA BILETYSTÄ. Esim minun nuoruuteni ei ollut mitenkään ihmeellinen olisi siinä opintojen ohella voinut tehdä lapsenkin enkä ohannoi edes mitään sellaista mistä sinä puhut, kokoiltu pari kertaa huono fiilis vain jäänyt. Nyt kun on lapsi ja mies ja saan olla kotiäitinä olenkin huomannut että tämä on parasta mitä olen koskaan kokenut. Voi olla että minulle olisi sopinut jo nuorempnakin lapsen teko. Ja hei me kyllä eletään ja matkustetaan perheenä ja nautitaan ohan tästä perhe-elämästä että äläs yleistä jos itsellesi ei perhe-elämä vaan sovi niin on niitäkin jotka siitä nauttii eikä niinkään jostain päättömästä kanailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse lapsen saman ikäisenä kuin ap. Paras asia, en ole koskaan katunut ajankohtaa. Mitään ei ole jäänyt elämässä näkemättä tai kokematta vaikka on iso perhe. Ihmiset ovat erilaisia, ei voi yleistää! Jokaisen pitää tuntea itsensä niin, että saa lapset oikeassa iässä. Omasta mielestäni juuri näin kun itse tein on minulle paras, suosittelen muillekin.
Huh, 20v syntymäpäivä kolkuttelee ovella enkä missään tapauksessa koe olevani tarpeeksi kypsä vanhemmuuteen vielä vuosiin. Hurjaa ajatella että jotkut ovat tässä iässä jo äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minä sain esikoisen 30-vuotiaana, ja sitä ennen 10-vuotta oli hukkaan heitettyä aikaa. Pelkkää tyhjänpäiväistä biletystä kavereiden kanssa. Toki vähän opiskelin ja matkustin, mutta mieluummin tekisin sitä nyt. Jos olisin kuten ap lapsi tosiaan olisi jo iso ja pärjäisi itsekseen sekä hoidossa pidemmän aikaa, ja itse voisin keskittyä esim. Opiskeluun.
Jos olisin tehnyt abortin kaksikymppisenä, niin voisin olla nyt maisterintutkinnon suorittanut, paljon matkustellut, hyvän työn saanut ja laajan ystäväpiirin luonut 3-kymppinen. Tai voisin olla luuseri narkomaani, jolla hiv, herpes, hepatiitti ja pettävä narkomaaniavomies. Tai monia muita vaihtoehtoja siitä väliltä. Kukapa tietää, miten asiat olisivat menneet, jos ne olisivat menneet toisin? Ne nyt kuitenkin menevät vain yhdellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata olla noin ehdoton. Toisille sopii ryhtyä äidiksi nuorena, toisille se sopii vanhempana ja joillekin se ei sovi ikinä. Itse sain omat lapseni 18- ja 20-vuotiaana, enkä ole päivääkään katunut sitä että sain lapset noin nuorena. Nyt kun ovat jo nuoria aikuisia, mulla on alle nelikymppisenä taas sitä omaa aikaa ja ennenkaikkea varaa tehdä ihan mitä tahansa ikinä huvittaa. En ole ikinä kaivannut mitään örveltämistä missään enkä oikeastaan matkusteluakaan, joten en koe jääneeni mistään paitsi. Olen opiskellut useamman tutkinnon vaikka lapsia on ollutkin ja hankkinut vakituisen työpaikan. Sitäpaitsi koen, että nyt en enää edes jaksaisi yöheräilyjä ja pikkulapsiaikaa. Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni.
Jokainen on omanlaisensa, jolloin myös ratkaisut ovat omanlaisia. Kunnioittakaamme siis sitä.
Mä olisin tehnyt lapsen nuorempana, jos olisin uskaltanut. :) Sain esikoisen 26-vuotiaana, jolloin olin valmistunut yliopistosta, ehtinyt olla hetken alani töissä ja myös bilettää ja matkustella. Juhliminen ei kyllä erikoisesti inspiroinut silloinkaan, mutta tulipa tehtyä eikä tarvitse enää haikailla sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli olet eronnut miehestäsi.
Ei elämä ole sen ihmeellisempää näin hieman alle 30 vuotiaanaki. Yhä nuori ja lihaksikas.
En tiedä miksi ihmiset luulee että elämä olisi jotenkin erilaista 20 vuotiaana.Höpö puhetta sanon minä.
Minua alkaa oksettamaan, kun joku nainen kertoo olevansa "lihaksikas"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi muuttaessa pois kotoa olet 40v. Mitähän uraa, matkustelua, harrastusta ja kulttuuritapahtumaa et voi silloin sisällyttää elämääsi? Tarkoitan, että samat asiat ovat yhä käsillä silloin kun 20-vuotiaana.
Tää on kyllä mun mielestä hauskin perustelu ikinä tähän asiaan :D On toki rentoja, hauskoja ja cooleja nelikymppisiä, mutta kyllä se nelikymppinen änkyrä kännissä torilla pissaamassa on vähän eri asia kuin vastaava kakskymppinen. Toki voi nelikymppisenä matkustella ja varmasti onkin enemmän rahaa käytettävissä, mutta liekö sitten olen itse rajoittunut, mutta en enää nelikymppistä majoittumassa hostellin dormiin ja solmimassa uusia tuttavuuksia...
Toki elämä on sitä mitä siitä itse tekee...
Ja kaikkien pitäisi haluta pissata torilla ja majoittua hostellin? Välillä vaikea uskoa, että aikuisen ihmisen käsityskyky voi olla noin rajoittunut. Ihmisiä on erilaisia ja erilaiset ihmiset nauttivat eri asioista ja elävät omien päämääriensä mukaista elämää, eikö tämä ole ihan perus fakta?
Nautin sata kertaa enemmän matkustelusta, kun on mahdollisuus kunnon hotelleihin, ravintoloihin ja nähtävyyksiin. Valitsen rauhallisen rantaloman lasten kanssa paljon mielummin, kun jonkun hikisen ja likaisen reppureissun seikkailuineen.
Harmi, että ap katuu valintojaan, mutta omia tunteita ja ajatuksia ei kannata yleistää koskemaan kaikkia ihmisiä.
T. Äiti 30v, lapset 19- ja 24-vuotiaana, maisteri ja hyvätuloinen (mainitsen koska sitä aina kyseenalaistetaan) ja naimisissa lasten isän kanssa. Tyytyväinen elämääni ja onnellinen valinnoistani. Vaikken pissannut torilla parikymppisenä.
Ps. Nautin myös opiskeluajastani tosi paljon (yliopistossa olin 22-26-vuotiaana), ihania muistoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kuvittelevat, että lapset pitää hankkia nuorena, koska vanhempana ei jaksa samalla tavalla. Miksi sitten väsyneimmät vauvan vanhemmat, jotka olen koskaan nähnyt, olivat alle 20-vuotiaita? Ihan yhtä hyvin lapset voi hankkia kolmekymppisenä. Ei se ole silloin yhtään helpompaa, mutta vanhemmilla on jo enemmän elämänkokemusta takana.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kuvittelevat, että lapset pitää hankkia nuorena, koska vanhempana ei jaksa samalla tavalla. Miksi sitten väsyneimmät vauvan vanhemmat, jotka olen koskaan nähnyt, olivat alle 20-vuotiaita? Ihan yhtä hyvin lapset voi hankkia kolmekymppisenä.
Sillä oletuksella että elää kolmekymppiseksi, ja pystyy siinä iässä vielä lapsen hakkimaan. 20%:lta ei onnistu.
Tässä huomaa eron niihin, jotka ovat viettäneet villin huoletonta ja hauskaa nuoren elämää ja jotka eivät ole. Ei, kyse ei ole siitä että olet päässyt pissaamaan torille - tietäisit jos olisit elänyt täysillä nuoruuttasi.