Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Ehdottomasti ei! Jätä se huomionkipeä akka.
"Don't stick your dick in crazy."
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä haluat, mielenterveysongelmat eivät ole leikin asia. Etsitkö vaimoa ja lapsillesi äitiä? Mieti tarkkaan. Pelkkä hauska suhde, mieti silti.
Olipas taas 😃
Mun miehen pitää nyt heivata mut, mielenterveysongelmia on. Mutta miten selittää asia lapsille?
Selväjärkisenä ihmisenä joka ei ole mikään psykologi tai hoitsu, joka haluaa hoitosuhteen - ei kiitos, ei minulle. En ymmärrä mitään tuollaisista mt-ongelmista ja viiltely on ihan karmaisevaa. En voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailmaa en ymmärrä ollenkaan. Vatsa lähinnä kääntyy ympäri viiltelyä ajatellessa. Pitäisi olla joku joka osaa suhtautua tuollaiseen. Minä en osaisi.
Musta on aika oleellista, että ovatko jäljet tuoreita, eli punaisia vai vanhoja, eli vaaleita/valkoisia. Jos vanhoja, niin en lähtisi suorilta käsin näyttämään ovea orastavalle suhteelle. Kyllä, miettisin minäkin uudemman kerran jos viiltelyjäljet ovat tuoreita.
Jos mietit tuollaista, niin lopeta tapailu. Aloituksesi kertoo asenteellisuudestasi. Hän ansaitsee ymmärtävämmän, luotettavamman ja arvostavamman kumppanin. Omat jälkeni ovat yhdeltä ainoalta illalta, kun 15-vuotiaana riitaannuin isäni kanssa ja hain huomiota. Ja en saa niitä jälkiä millään pois (olen yrittänyt laseroida niitä kahdesti ym.). En mä haluaisi edes kumppania, joka tuomitsisi minut arpien vuoksi. Olisin mieluummin yksin.
nro #2 jatkaa...
olen samaa mieltä nro #14 kanssa...
Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...
Jos kaipaat ongelmia, jatka ihmeessä. Suhteen päättyessä saan tilalle puhelinhäirikön ja itsemurhalla uhkailijan.
Vähän aikaa voit toki pitää hauskaa ja hengailla, mutta vakavaa suhdetta tai varsinkaan lapsia ei kannata edes harkita. Mieti nyt itsekin: maailma on täynnä kivoja tasapainoisia naisia, niin miksi ihmeessä ottaisit itsellesi vuoren ongelmia? Haluatko sietää jatkuvaa itsemurhalla uhkailua ja muita päässä naksumisia? Huolta siitä, että kumppani tekee itselleen jotain? Lapsille todennäköisesti aikanaan samat ongelmat?
Johan itsekin olet yhtä itsetuhoinen, jos päätät tuohon jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä haluat, mielenterveysongelmat eivät ole leikin asia. Etsitkö vaimoa ja lapsillesi äitiä? Mieti tarkkaan. Pelkkä hauska suhde, mieti silti.
"Pelkkä hauska suhde, mieti silti." Miten tällaista hauskaa kukaan voi ehdottaa noin rikkinäisen ihmisen kanssa?
Kannattaako lähteä ainakaan tätä "hauskaa" pitämään eli leikkimään, jos tytöllä on tuollainen menneisyys (mahdollisesti nykyisyyskin). AP sinä lisäät vain omalta osaltasi arpien määrää, jos tytölle on vaikeaa erota ja/tai ottaa suhteen liian tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Selväjärkisenä ihmisenä joka ei ole mikään psykologi tai hoitsu, joka haluaa hoitosuhteen - ei kiitos, ei minulle. En ymmärrä mitään tuollaisista mt-ongelmista ja viiltely on ihan karmaisevaa. En voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailmaa en ymmärrä ollenkaan. Vatsa lähinnä kääntyy ympäri viiltelyä ajatellessa. Pitäisi olla joku joka osaa suhtautua tuollaiseen. Minä en osaisi.
Psykologit ja hoitsut nimenomaan eivät missään nimessä halua suhteeseen mielenterveysongelmaisen kanssa, koska joutuvat työpaikallaan sellaisia koko ajan katsomaan ja auttamaan. Psykologit ja hoitsut on jopa vähän allergisia kaikille mt-tapauksille vapaa-ajalla. On tullut töissä niistä paha yliannostus.
Kannattaa juosta ennenkuin on itsellä pistelyjälkiä!
Vierailija kirjoitti:
Jos mietit tuollaista, niin lopeta tapailu. Aloituksesi kertoo asenteellisuudestasi. Hän ansaitsee ymmärtävämmän, luotettavamman ja arvostavamman kumppanin. Omat jälkeni ovat yhdeltä ainoalta illalta, kun 15-vuotiaana riitaannuin isäni kanssa ja hain huomiota. Ja en saa niitä jälkiä millään pois (olen yrittänyt laseroida niitä kahdesti ym.). En mä haluaisi edes kumppania, joka tuomitsisi minut arpien vuoksi. Olisin mieluummin yksin.
Kyllähän tuo nyt kertoo hieman suuremmista ongelmista kuin yhdestä illasta.
Harvemmin sitä YKSI tai kolmekaan riitaa saa viiltelemään itseään ja vielä viiltelemään koko illan ajan.
Toivoisinkin ettei näinkin isoa asiaa pienennettäisi - vakava oire.
Kiinnostavaa, että naiset yleisesti leimaavat miehet epäkelvoiksi muun muassa sellaisten täysin mihinkään vaikuttamattomisn asioiden vuoksi kuin pituus. Toisaalta monilla naisilla elää ajatus, että jokapäiväistä elämää vaikeuttavassa, sekaisin olevassa, itsetuhoisessa ja mielialaltaan synkässä mt-ongelmaisessa naisessa ei ole mitään vikaa ja olisi aivan uskomatonta, jos joku mies tuollaisen takia ei kelpuuttaisi naista.
Kai tämä kertoo vain siitä, että naisille ja miehille markkina näyttäytyy erilaisena. Toisilla on varaa valita, toisilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vähän aikaa voit toki pitää hauskaa ja hengailla, mutta vakavaa suhdetta tai varsinkaan lapsia ei kannata edes harkita. Mieti nyt itsekin: maailma on täynnä kivoja tasapainoisia naisia, niin miksi ihmeessä ottaisit itsellesi vuoren ongelmia? Haluatko sietää jatkuvaa itsemurhalla uhkailua ja muita päässä naksumisia? Huolta siitä, että kumppani tekee itselleen jotain? Lapsille todennäköisesti aikanaan samat ongelmat?
Johan itsekin olet yhtä itsetuhoinen, jos päätät tuohon jäädä.
Mua ihmetyttää nämä itsekeskeiset hauskan kannattajat.
Siis kehoitat käyttämään toista! Toinen jo valmiiksi RIKKI.
Herää pahvi.
Mietitkö yleensäkään muita? Koskaan?
Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin monet täällä kirjoittavat.
Seuraavilla asioilla on merkitystä eli missä iässä viiltely on tapahtunut ja minkä ikäinen on nyt. Missä tilanteessa on viillellyt. Noihin kun saat vastauksen, niin tiedät jo paljon paremmin miten toimit. Eli viiltely nuoruuden kaaoksessa ei välttämättä ole todellakaan merkki mielenterveysongelmista.
Ei viiltely tarkoita että henkilöllä on mielenterveysongelmia.
Kannattaa.