Lue keskustelun säännöt.
Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
13.05.2017 |
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Viiltelyjäljet kertoo minulle vakvista mt-ongelmista. Mt-ongelmiin voi kuulua itsetuhoisuuden lisäksi aikamoista vuoristorataa moninaisine oireiluineen. Itse en edes lähtisi yrittämään, naisia on maailma pullollaan. Tietenkään mt-ongelmat eivät ole este parisuhteelle, mutta itse lähtisin mielummin perheen perustamaan sellaisen naisen kanssa, jolla on ns. "Terveen paperit"...toistaalta olen ihminen, joka arvostaa kumppanissa tietynlaista rauhallisuutta ja ennalta-arvattavuutta.
Siis jos on kerran 16-vuotiaana viillellyt humalapäissään, on ikuisesti epävakaa ja vakavasti mt-ongelmainen? Voi jestas sentään. Lähes KAIKILLA ihmisillä on jossain vaiheessa elämäänsä mt-ongelmia ja se on täysin normaalia. Kukaan ei ole koko elämäänsä 24/7 fyysisesti ja psyykkisesti terve. Kuitenkin niitä oikeasti elinikäisestä,vakavasta psyykkisestä sairaudesta kärsiviä on aika pieni prosentti väestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen mies sinulla on? Oliko miehellä vaihtoehtoja vai huudettiinko hänet kunujaossa viimeisenä?
On ja oli vaihtoehtoja, itse tokasissutkin että ei hän koskaan ajatellut minuun rakastua mutta niin vain kävi. Olen huolehtivainen, kunnianhimoinen, välitän muista jne mutta tullut jokunen mutka matkaan alkaen lapsuuden traumoista.
Olisi kiva tietää miten ajattelit että he joilla on viiltelyarpia eivät ole parisuhteen arvoisia? juuri tällainen käytös ihmiskunnassa, kun toisia arvostellaan jne aiheuttaa mielenterveysongelmia. Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole lapsia :)
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen mies sinulla on? Oliko miehellä vaihtoehtoja vai huudettiinko hänet kunujaossa viimeisenä?
On ja oli vaihtoehtoja, itse tokasissutkin että ei hän koskaan ajatellut minuun rakastua mutta niin vain kävi. Olen huolehtivainen, kunnianhimoinen, välitän muista jne mutta tullut jokunen mutka matkaan alkaen lapsuuden traumoista.
Olisi kiva tietää miten ajattelit että he joilla on viiltelyarpia eivät ole parisuhteen arvoisia? juuri tällainen käytös ihmiskunnassa, kun toisia arvostellaan jne aiheuttaa mielenterveysongelmia. Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole lapsia :)
Näyttää rumalta. Aiheuttaa halveksintaa muissa ihmisissä. Altis mielenterveyden ongelmille, jotka heijastuvat sitten myös puolisoon. Lapsille huonot lähtökohdat sekä geenien, ajatusmaailman että silmin nähtävän esimerkin vuoksi.
Siinä nyt alkuun muutamia syitä, miksi on vaikea uskoa halutun miehen lähtevän tuollaiseen mukaan. Minäkään en ikipäivänä lähtisi, vaikka en mikään tom brady ole.
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen mies sinulla on? Oliko miehellä vaihtoehtoja vai huudettiinko hänet kunujaossa viimeisenä?
On ja oli vaihtoehtoja, itse tokasissutkin että ei hän koskaan ajatellut minuun rakastua mutta niin vain kävi. Olen huolehtivainen, kunnianhimoinen, välitän muista jne mutta tullut jokunen mutka matkaan alkaen lapsuuden traumoista.
Olisi kiva tietää miten ajattelit että he joilla on viiltelyarpia eivät ole parisuhteen arvoisia? juuri tällainen käytös ihmiskunnassa, kun toisia arvostellaan jne aiheuttaa mielenterveysongelmia. Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole lapsia :)
Naisille ei kelpaa mies, joka on alle 180 cm tai ei kovin lihaksikas. Sitten joku ihmettelee, että mitä vikaa on naisessa, jolla koko kroppa on pelkkää arpea. Hyi saatana!
Itselläni on nuoruudesta arpia muistona. Ei tosiaan ollut mitään mielenterveysongelmia, lähinnä typeryyttä kakarana. Jokainen kyllä näkee että ovat todella vanhoja, eikä kyllä yksikään täysjärkinen niistä mitään kysy saatikka tee ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen mies sinulla on? Oliko miehellä vaihtoehtoja vai huudettiinko hänet kunujaossa viimeisenä?
On ja oli vaihtoehtoja, itse tokasissutkin että ei hän koskaan ajatellut minuun rakastua mutta niin vain kävi. Olen huolehtivainen, kunnianhimoinen, välitän muista jne mutta tullut jokunen mutka matkaan alkaen lapsuuden traumoista.
Olisi kiva tietää miten ajattelit että he joilla on viiltelyarpia eivät ole parisuhteen arvoisia? juuri tällainen käytös ihmiskunnassa, kun toisia arvostellaan jne aiheuttaa mielenterveysongelmia. Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole lapsia :)
Tuli mieleen tämä hauska ja osuva sarjakuva: http://ilmannaista.sarjakuvablogit.com/files/2010/03/in_91_web.png
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on taas todiste siitä että ihmiskunnan pohjasakka löytyy av:ltä. Aivan järkyttävän ennakkoluuloisia, ilkeitä ja pikkusieluisia vastauksia.
Ap:lle ehdotan, että mitäs jos tutustuisit ihmiseen rauhassa. Hän voi pelätä (ja hyvästä syystä, kuten näemme) miten suhtaudut jos hän kertoo ongelmistaan vaikka ne olisivat kuinka mennyttä elämää.
Mt-ongelma ei ylipäätään välttämättä ole kovin iso asia. Paitsi palsta-hivemindin mukaan joka ei hae apua ennen kuin pukkaa suljettua osastohoitoa vaativa psykoosi. Normaalissa maailmassa mt-ongelmiin saadaan hoitoa ja niistä parannutaan siinä missä flunssistakin. Tämä uutinen ei vaan ole vielä ehtinyt ihan joka pussinperälle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas todiste siitä että ihmiskunnan pohjasakka löytyy av:ltä. Aivan järkyttävän ennakkoluuloisia, ilkeitä ja pikkusieluisia vastauksia.
Ap:lle ehdotan, että mitäs jos tutustuisit ihmiseen rauhassa. Hän voi pelätä (ja hyvästä syystä, kuten näemme) miten suhtaudut jos hän kertoo ongelmistaan vaikka ne olisivat kuinka mennyttä elämää.
Mt-ongelma ei ylipäätään välttämättä ole kovin iso asia. Paitsi palsta-hivemindin mukaan joka ei hae apua ennen kuin pukkaa suljettua osastohoitoa vaativa psykoosi. Normaalissa maailmassa mt-ongelmiin saadaan hoitoa ja niistä parannutaan siinä missä flunssistakin. Tämä uutinen ei vaan ole vielä ehtinyt ihan joka pussinperälle.
Mielisairauksista ei parannuta kuin flunssasta vaikka oliskin oireettomia jaksoja. Mielisairaus on aina vaanimassa taustalla ja voi puhjeta uudelleen. Mieti miltä tuntuu miehestä joka asuu mielisairaan naisen kanssa. Kaikki on ollut normaalia mutta vain jostain syystä nainen alkaa taas oireilla. Kivaa olla suhteessa kun toisella on vaikea masis päällä, harhoja aressiivista käytöstä ja sitten alkaa taas viiltely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista parisuhteen kannalta on, onko kyse tuoreista jäljistä vai ikivanhoista. Se, jos on ollut 13-vuotiaana vielä kypsymätön ja kyvytön käsittelemään omia vaikeita tunteitaan, ei kerro juuri mitään aikuiselämän mielen tasapainosta. Nykypäivän 25-30-vuotiaiden keskuudessa viiltely oli kuitenkin aika yleinen ilmiö siinä yläasteiässä. Hyvin paljon pienempi prosentti heistä viiltelee yhä, harva on viillellyt kymmeneen vuoteen.
Vanhojen jälkien vuoksi ei kannata jättää tutustumista siihen, jos muuten kiinnostaa. Ymmärrän kyllä, että moni ei pysty tai halua olla parisuhteessa mt-ongelmaisen kanssa, ja usein mt-ongelmaisen itsensäkin kannalta olisi parempi ensin saavuttaa jonkinlainen hoitotasapaino ennen parisuhdetta. Tutustuessa kunnolla huomaat kyllä naisen puheista, onko hänellä mt-ongelmia. Ja mt-ongelmia voi paljastua myös niiltä, joilla ei ole viiltelyarpia. Jos akuutit mt-ongelmat ovat sinulle (ymmärrettävästi) suuri este parisuhteen syntymiselle, kannattaa asiaan kiinnittää huomiota ihan kaikkien deittikumppanien kanssa. Ne eivät aina näy päälle päin.
Kuule se että on vanhat arvet voi olla hyväkin juttu. Ihminen joka ei taas ole ikinä kohdannut ongelmiaan voi olla paljon pelottavampi aikapommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jätä se otus, salkkareissakin kaikki mielenterveysongelmaiset lukitsee jengiä kellareihin ja kantaa sähkölamauttimia mukana. Hullu on aina hullu... *ttu tätä stigmaa. Mitä te oikein pelkäätte?
Jos oikeasti tasapainoisen kumppanin haluat, niin et jatka tapailua. Tunnen itse useampia viiltelijöitä (itse en kuulu siihen genreen), mutta ovat yleensä moniongelmaisia ja impulsiivisia. Raivokohtaus voi olla melkoista luokkaa kun tulee, tai sitten masennusangsti-itku. Ei sitä jaksa pidemmällä tähtäimellä. Etsi joku normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli haluat jälkikasvua, niin mieti myös geeniperimää. Tuo angstailu tahtoo ikävästi venäläisen ruletin tapaan osua aina jonkun kohdalle, jos ei kaikkien. Ilmenee muodossa tai toisessa. Voi olla vaikka päihdeongelma, syömishäiriö, ahmiminen, viiltely... Tai parhaassa tapauksessa useamman yhdistelmä, mitä ei kukaan psykiatri paranna edes lääkkeillä.
Yhtään järkevää ja tasapainoista viiltelijää en tunne, vaikka olisi taaksejäänyttä elämää osalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas todiste siitä että ihmiskunnan pohjasakka löytyy av:ltä. Aivan järkyttävän ennakkoluuloisia, ilkeitä ja pikkusieluisia vastauksia.
Ap:lle ehdotan, että mitäs jos tutustuisit ihmiseen rauhassa. Hän voi pelätä (ja hyvästä syystä, kuten näemme) miten suhtaudut jos hän kertoo ongelmistaan vaikka ne olisivat kuinka mennyttä elämää.
Mt-ongelma ei ylipäätään välttämättä ole kovin iso asia. Paitsi palsta-hivemindin mukaan joka ei hae apua ennen kuin pukkaa suljettua osastohoitoa vaativa psykoosi. Normaalissa maailmassa mt-ongelmiin saadaan hoitoa ja niistä parannutaan siinä missä flunssistakin. Tämä uutinen ei vaan ole vielä ehtinyt ihan joka pussinperälle.
Mielisairauksista ei parannuta kuin flunssasta vaikka oliskin oireettomia jaksoja. Mielisairaus on aina vaanimassa taustalla ja voi puhjeta uudelleen. Mieti miltä tuntuu miehestä joka asuu mielisairaan naisen kanssa. Kaikki on ollut normaalia mutta vain jostain syystä nainen alkaa taas oireilla. Kivaa olla suhteessa kun toisella on vaikea masis päällä, harhoja aressiivista käytöstä ja sitten alkaa taas viiltely.
Masennus ei ole mielisairaus eikä ole mikään muukaan vastaava. Skitsofrenia on on mielisairaus ja vähän eri juttu kun vaikka masennus, siihen ei kuulu harhoja koska sitten on kyse muusta.
Jokainen ihminen kokee elämässään masennusta tai muita mielenterveysONGELMIA jossain vaiheessa. Sen voi laukaista burnout, ero, läheisen tai jopa lemmikin kuolema tai ihan vaan yksinäisyys. Me ollaan kaikki vain ihmisiä ja haavoittuvaisia, turha esittää jotain supermiestä tai että on jotenkin parempi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas todiste siitä että ihmiskunnan pohjasakka löytyy av:ltä. Aivan järkyttävän ennakkoluuloisia, ilkeitä ja pikkusieluisia vastauksia.
Ap:lle ehdotan, että mitäs jos tutustuisit ihmiseen rauhassa. Hän voi pelätä (ja hyvästä syystä, kuten näemme) miten suhtaudut jos hän kertoo ongelmistaan vaikka ne olisivat kuinka mennyttä elämää.
Mt-ongelma ei ylipäätään välttämättä ole kovin iso asia. Paitsi palsta-hivemindin mukaan joka ei hae apua ennen kuin pukkaa suljettua osastohoitoa vaativa psykoosi. Normaalissa maailmassa mt-ongelmiin saadaan hoitoa ja niistä parannutaan siinä missä flunssistakin. Tämä uutinen ei vaan ole vielä ehtinyt ihan joka pussinperälle.
Mielisairauksista ei parannuta kuin flunssasta vaikka oliskin oireettomia jaksoja. Mielisairaus on aina vaanimassa taustalla ja voi puhjeta uudelleen. Mieti miltä tuntuu miehestä joka asuu mielisairaan naisen kanssa. Kaikki on ollut normaalia mutta vain jostain syystä nainen alkaa taas oireilla. Kivaa olla suhteessa kun toisella on vaikea masis päällä, harhoja aressiivista käytöstä ja sitten alkaa taas viiltely.
Masennus ei ole mielisairaus eikä ole mikään muukaan vastaava. Skitsofrenia on on mielisairaus ja vähän eri juttu kun vaikka masennus, siihen ei kuulu harhoja koska sitten on kyse muusta.
Jokainen ihminen kokee elämässään masennusta tai muita mielenterveysONGELMIA jossain vaiheessa. Sen voi laukaista burnout, ero, läheisen tai jopa lemmikin kuolema tai ihan vaan yksinäisyys. Me ollaan kaikki vain ihmisiä ja haavoittuvaisia, turha esittää jotain supermiestä tai että on jotenkin parempi kuin muut.
No miksi masennuksen vuoksi saa sairaslomaa?
Huh.
No hyvä, että sitten mun viiltely ei jättäny pysyviä arpia, niin kukaan ei voi tietää mun mielenterveysongelmista.
Olen siis muiden ihmisten mielestä täten kykeneväinen äidiksi, käymään töissä ja seurustelemaan. Geenitkin kelpaa.
Miten kukaan voi oikeasti tietää, onko sillä puolisolla/deitillä ollut mielenterveysongelmia ja miten pahoja, jos ei olekaan fyysisiä merkkejä?
Jos pitäisi valita, niin mielummin seurustelisin ihmisen kanssa, jolla on arpia käsivarsissa kuin vaikkapa narsistin kanssa.
On mullakin pari arpea. Tehty 13 vuotta sitten teini-ikäisenä. En oo koskaan ollut mielenterveysongelmainen, silloin vaan joku v*tutti. Olispa ankeeta jos mut noitten parin arven takia leimattais itsetuhoiseks mielenterveysongelmaiseks.
Käyttäjä2594 kirjoitti:
Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...
Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.
Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)
Kysy suoraan ja päätä sitten vasta. :)
Ei niistä ekana voi kertoakaan.
Pitää paikkansa, sillä naimaikäisiä miehiä on melkein sata tuhatta enemmän kuin naisia.