Hairsprayqueen

Olen aivan älyyttömän ankara itselleni ja maailma kaatuu jos epärealistiset tavoitteeni eivät täyty. Näen maailman mustavalkoisena ja jos joku joskus sanoo pahan sanan muistan sen sanasta sanaan jopa vuosikymmeniä. Empatiakyky on erittäin huono ja elän koko ajan rajalla. Mielialat vaihtelevat jatkuvasti. Seksikumppaneita on ollut niin monta että enään ei ole mahdollista pysyä laskuissa. Huumeet ja viina liiankin tuttuja "kavereita".

Tällä hetkellä olen luopunut kokonaan alkoholista koska en pysty humalassa ollenkaan miettimään kaksi kertaa onko joku asia hyvä idea vai ei, itseasiassa en edes kertaakaan mieti asiaa loppuun. Ja kun viinaa otetaan niin sitähän otetaan, ei riitä päivä eikä kaksi ja uudelle reissulle heti kun vanhan reissun univelat oli kuitattu. En elä viittä vuotta, realistisempi on ehkä kaksi vuotta, jos alan taas juomaan. Viimeisin reissu loppui sen verran huonosti ja syyt miksi sairaalaan jouduin pahenevat kerta kerralta.

Parisuhde ja juomattomuus ovat tehneet sen että olen aika vakaa ja jopa kestän pieniä pettymyksiä. Kyllä, luitte oikein, parisuhde, joku haluaa ja pystyy olemaan parisuhteessa kanssani. Häntä kohtaan olen rakastavainen ja olemme päässeet sellaiseen tilanteeseen että maailma ei heti romahda jos viestiini ei vastata kahden minuutin sisällä. Mieheni on myös oppinut huomaamaan kun epävakaa persoonallisuus alkaa kurkistelemaan ja osaa suhtautua asiaan oikealla tavalla, eli tekee erittäin selväksi että haluaa olla kanssani eikä ole hylkäämässä minua. Mutta selväksi on tehty että parisuhde ei jatku jos aloitan juomisen, koska olen niin epävakaa silloin eikä hän ikinä tiedä, kirjaimellisesti, missä ojan pohjalla makaan henkihieverissä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2594 kirjoitti:

Itse olen tällainen arpinen tapaus, itseasiassa aika pahastikin. Koko kehossa johon itse yletyn ei ole arvetonta kohtaa, eli kädet, maha, reidet, sääret...

Kannustaisin sinua juttelemaan asiasta tytön kanssa, älä ainakaan jätä juttua siihen että toiselta löytyy pari arpea. Vinkkinä, älä kysy "oletko viilellyt" tai "miksi sinulla on arpia?" eikä missään nimessä "mitä nuo punaiset/valkoiset viirut oikein ovat?" mielummin sanot että olet huomannut asian ja sinua mietityttää miksi hän on niin tehnyt ja keskustelette hänen ja sinun tunteista asiasta.

Seurustelen itse, ja kyllä, miestäni välillä vaivaa ja haittaa arvet. Välillä puhuu asiasta ja toivoo että niitä ei tule lisää. Mutta hän seurustelee minun kanssa, ei arpieni :)

Mielenkiinnosta kysyn, että minkä tasoinen mies sinulla on? Oliko miehellä vaihtoehtoja vai huudettiinko hänet kunujaossa viimeisenä?

On ja oli vaihtoehtoja, itse tokasissutkin että ei hän koskaan ajatellut minuun rakastua mutta niin vain kävi. Olen huolehtivainen, kunnianhimoinen, välitän muista jne mutta tullut jokunen mutka matkaan alkaen lapsuuden traumoista.

Olisi kiva tietää miten ajattelit että he joilla on viiltelyarpia eivät ole parisuhteen arvoisia? juuri tällainen käytös ihmiskunnassa, kun toisia arvostellaan jne aiheuttaa mielenterveysongelmia. Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole lapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan uskaltaisi nukkua sellaisen naisen seurassa. Joku yö on omakin kaulavaltimo viilletty... Tosiaanko kannattaa ottaa sellainen riski?

Itsetuhoiset ihmisethän nimenomaan rankaisevat vastoinkäymisistä itseään, ei muita. Yleensä liiankin kilttejä ja muille omistautuvia ihmisiä. Muille väkivaltaiset on yleensä aivan eri tyyppejä.

Jos veitsen käyttö ihmislihan leikkaamiseen on noin tuttua ja houkuttelevaa, niin en aio ottaa riskiä ja jäädä arvuuttelemaan, että kenen liha on kohteena milloinkin.

Luultavasti ns normaali ihminen on mahdollisesti potentiaalisempi viiltämään kaulavaltimon toiselta auki :)

nro #2 jatkaa...

olen samaa mieltä nro #14 kanssa...

Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...

Meillä kesti seksi ennen kauemmin, mutta nykyään ainoastaan jos perseeseen panee niin kestää kauemmin. Mutta vain normaali yhdyntä on lyhytkestoista. Suihinotto voi kestää helposti sen parikymmentä minuuttia ja käsin jos hoitelen yhtä kauan, mutta yhdyntä ei kestä. Mies monesti pahoittelee "mä en vaan voi sille mitään ku sä tunnut niin hyvältä!", mutta ihmetyttää kun muuten löytyy liikaakin kestoa että miksi yhdyntä sitten jää niin lyhyeen? :D