Lue keskustelun säännöt.
Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
13.05.2017 |
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailu on vasta noin alussa, niin jättäisin ja lähtisin etsimään jonkun toisen. Naisella on ollut todellisia vaikeuksia itsensä kanssa historiassa ja mitä luultavimmin niitä on nyt ja aina tästä eteenpäinkin. Tottakai joku tulee nyt kirjoittamaan, että nuorena asiat olivat toisin ja blaablaablaa, mutta nuoruus heijastaa aikuisuuteen voimakkaasti ja mielenterveysongelmat eivät häviä välttämättä ikinä, ainakaan itsetuhoiset. Mitä todennäköisemmin myös lääkitys on aina mukana.
Viiltelijä on varmasti ihan hyvä ihminen kaikin puolin, mutta tasapainoisuus saattaa olla harhaa ja lääkityksen tulos. Onkohan mielen solmut saatu avattua ja hoidettua edes kunnolla vai onko lääkitys vain siinä päällä?
Olen samaa mieltä. Ketään ei voi pelastaa.
En ehdoin tahdoin lähtisi tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän itse useampia ihmisiä joilla viiltelyjälkiä. Yksi töissä jopa psyk. osastolla sh.na. Menneet on menneitä, ja tosiaan nuoruus on toisille rankempi kuin toisille. Kukapa ei kasvaisi\oppisi vuosissa ja vuosikymmenissä. Itse olen ainakin täysin eri ihminen nyt yli30- vuotiaana kuin teininä. Tyhmää takertua nuoruudenaikaisiin tyhmäilyihin.
Jos saisin tietää yhtä lailla vaikka, että deitti on nuoruudessa tyhmäillyt alaikäisenä päihteiden ja autovarkauksien kanssa tms., niin jäisi siihen paikkaan. Kriteerit on erit. Viiltely myös ehdoton turn off.
Voisin itse olla juuri tuon ap:n kysymyksen toinen osapuoli. Ja aika sattumaa olisi jos näin olisi.. mutta itse asiaan.
Tosiaan tuo viiltelyn ajankohta. Jos arvet tuoreita niin ymmärrän säikähdyksen, mutta jos selvästi vanhempia keskustele asiasta, toisella osapuolella on varmasti vaikeaa puhua asiasta vaikka haluaisi. Ja on jopa saattanut yrittää puhua, muttei ole vain osannut ottaa puheeksi luontevasti ja ehkä jopa pelottaa toisen ajatus asiasta tms.
On kyse vuodesta tai muutamasta kuukaudesta, onhan se jo jotain vähän paljastanut ihmisestä, kokonaisuus ratkaisee. Voisin verrata siihen, että jos kriteeri on toista kohtaan vanhat arvet, voisi se olla myös vaikkapa luomet, tai vastaava ihopikmenti mitä ei pois noin vain saa.. vähän heikko vertaus mutta ehkä ymmärrät mitä ajan takaa.
Joka tapauksessa itse en ymmärrä viiltelyä. Ihmettelen kuinka joku sitä tekee.. ja se on nykypäivän ajattelua, omasta viiltelystä on nimittäin kymmeniä vuosia, voisin kertoa miksi niin tein, miltä musta tuntui jne, mutten hauku tai tuomitse niitä jotka näin tekee vain yrittäisin ymmärtää ja auttaa ja saada sen loppumaan. Aikuista voisi olla vaikeampi auttaa mutta..
Mutta puhu ja keskustele asiasta ja ennenkaikkea kuuntele mitä toisella on sanottavaa!!! Hän varmasti ymmärtää huolesi ja pelkää. Älä painosta ja ole ennenkaikkea rehellinen myös omista tuntemuksistasi. Tee sitten ratkaisusi. Tuomita ei saa..
Moni varmasti jättäisi sen tekemättä jos nyt saisi valita, valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Yksi kauan sitten taakse jäänyt hetkikö elämässä sanelee sinusta sen, millainen ihminen on nyt? Kuulehan. Ihan yhtälailla esim. lääkäri tai juristikin on voinut elää lapsena/nuorena elämää, jossa ei ole niin tullut ajatelleeksi asioita/on ollut jotain teini-ikään tms. liittyviä kipuja. Ja sitä paitsi jokaisella ihmisellä voi olla elämänsä aikana ongelmia mielensä kanssa, syystä tai toisesta.
Itse arvostan henkilökohtaisesti enemmän ihmisiä, joilla on tarina kerrottavana/elämässä opittuja viisauksia jaettavana. Ihmiset, joilla on ollut elämässä vaikeuksia, ovat löytäneet keinoja niistä selviytymiseen. Voivat olla kallis apu/tuki silloin, jos sinä vuorostasi kohtaat vastoinkäymisiä, etkä osaa niitä käsitellä. Perus psykologiaa.
Jokaisella on vastoinkäymisiä, mutta vahvuutta se vaatii niistä selvitä. Ikinä et voi tietää, mitä tulet/mitä terveistä tervein, pirteä nuori vaimosi tulee elämässä kohtaamaan. Ihminen muuttuu, elämä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän yksinkertaista porukkaa täällä.
Ap, taidat olla liian lapsellinen tälle nuorelle naiselle.
Ei pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän yksinkertaista porukkaa täällä.
Ap, taidat olla liian lapsellinen tälle nuorelle naiselle.
Ei pahalla.
No tämä nyt oli yksi ketjun heikoimmista viesteistä. Argumentointi nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset nyökyttelevät ymmärtävään tyyliin ja kannustavat toisiaan kun joku nainen heivaa miesdeittinsä jonkun mitättömän pienen seikan tai virheen vuoksi. Ja nyt samat vaativat, että pitäisi olla niin ymmärtäväinen niin ymmärtäväinen.
Mitä jos vaikka läheisyys on mahdotonta, kun tulee fyysisesti huono olo ja pyörryttää joka kerta kun näkee arpia? Toivon kyllä, että viillellytkin löytävät kumppaneita, mutta minusta on väärin haukkua maan rakoon niitä, jotka eivät haluaisi sellaista kumppaniksi. Ihan samoin kun joku ei halua läskiä tai rumaa tai tyhmää tai väärällä tyylillä pukeutuvaa tai whatever. Minkäs teet, ellei sellainen vetoa, niin ei vetoa!
Jokainen saa valita kumppaninsa sellaisilla kriteereillä kuin haluaa ilman, että toiset saavat alkaa haukkua.
Jos arvet on vanhoja, niin miksi et jatkaisi tapailua? Tutustu ihmiseen älä arpiin. Kyllä huomaat, jos hän alkaa vaikuttaa erikoisen epätasapainoiselta. Sellainen tyyppi ei varmaan sinulle sovi. Joillekkin sekin on aivan tavallista.
Vanhat arvet ei kerro juuri mitään hänen tämänhetkisestä mielentilasta. Ne voivat olla tyhmän idean tuotosta, vaikeassa tilanteessa. Sellaisia sattuu usein nuoruudessa. Nyt hän voi olla aivan "tavallinen ihminen". Hän voi itsekin pitää vanhoja arpia noloina, eikä ala puhua niistä itse.
Jos arvet ovat tuoreita, hänellä on vaikea tilanne elämässä. Ehkä oikeita mielenterveysongelmia. Silloin sinun kannattaa ottaa arvet puheeksi, kuunnella mitä hän kertoo, olla ymmärtäväinen. Mutta ei kannata roskakoriksi heittätyä. Siinä käy itsellekkin huonosti. Hänelle tilanne ei ole hyvä parisuhteen aloittamiseen.
Kannattaa siis tustua ihan tavalliseen tahtiin. Jos sinua ujostuttaa kysyä arvista, mutta haluaisit kysyä, niin sano se. Ole asiallinen. Hän varmasti arvostaa hienotunteisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihmiset jotka vaikuttavat liian täydellisiltä ollakseen totta, eivät yleensä olekaan totta.
Minusta on paljon parempi saada kumppaniehdokkaan heikot kohdat selville varhaisessa vaiheessa kuin jännittää, millainen aikapommi täydellisestä hurmurista paljastuu. Sillä vikoja ja ongelmia on ihan jokaisella, ja pahimmat ongelmat ovat niillä jotka kieltäytyvät ja kuvittelevat että vain ongelmattomat ihmiset ovat vahvoja. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä elämässä tulee eteen. Elämä on sen verran pitkä aika, että jotain kriisiä todennäköisesti tulee. Ihminen joka on jo selvinnyt kovista koettelemuksista, vaikka sitten vähän ruvella, on vahvoilla verrattuna sellaiseen jonka reaktiot ja selviytymiskyky on täysi kysymysmerkki.
Nämä mt-ongelmien kammoajat todennäköisesti välttelevät elämänsä kipukohtien kohtaamista ja kehittävät vittumaiset defenssit. Heille kelpaa apu vasta viimeisessä hädässä missä vaiheessa kevyet konstit eivät enää auta vaan paranemisennuste todellakin on huono. Heillä ei ole kykyä pärjätä minkäänlaisten haasteiden kanssa, ei elämänkokemusta eikä itseluottamusta- he ovat niitä jotka lähtevät karkuun jos vauva-arki osoittautuu rankaksi tai puoliso sairastuu vakavasti. Ja tätä he sitten väittävät vahvuudeksi ja terveydeksi.
Monet täällä nyt jeesustelee, vaikka itsekään ei suostuisi tapailemaan miehiä, joissa on jokin ominaisuus tai piirre, joka on heille turnoff.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, mutta en ymmärrä millaiset teini-iän kokemukset saavat ihmisen satuttamaan itseään. Joko kokemus on niin traumaattinen että jo ne henkiset arvet ovat liikaa monelle ihmissuhteelle, tai ihminen on kykenemätön käsittelemään asioita? Itse olen alkoholistiperheestä, eikä minunkaan kanssa ihan kuka vaan voi olla, jolla ei ole itsellä jotain ymmärrystä asiasta.
Niin että jos ap ei ymmärrä taustoja, eikä itsellä ole mitään samanlaista, niin neuvoisin etsimään jonkun enemmän kaltaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka vaikuttavat liian täydellisiltä ollakseen totta, eivät yleensä olekaan totta.
Minusta on paljon parempi saada kumppaniehdokkaan heikot kohdat selville varhaisessa vaiheessa kuin jännittää, millainen aikapommi täydellisestä hurmurista paljastuu. Sillä vikoja ja ongelmia on ihan jokaisella, ja pahimmat ongelmat ovat niillä jotka kieltäytyvät ja kuvittelevat että vain ongelmattomat ihmiset ovat vahvoja. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä elämässä tulee eteen. Elämä on sen verran pitkä aika, että jotain kriisiä todennäköisesti tulee. Ihminen joka on jo selvinnyt kovista koettelemuksista, vaikka sitten vähän ruvella, on vahvoilla verrattuna sellaiseen jonka reaktiot ja selviytymiskyky on täysi kysymysmerkki.
Nämä mt-ongelmien kammoajat todennäköisesti välttelevät elämänsä kipukohtien kohtaamista ja kehittävät vittumaiset defenssit. Heille kelpaa apu vasta viimeisessä hädässä missä vaiheessa kevyet konstit eivät enää auta vaan paranemisennuste todellakin on huono. Heillä ei ole kykyä pärjätä minkäänlaisten haasteiden kanssa, ei elämänkokemusta eikä itseluottamusta- he ovat niitä jotka lähtevät karkuun jos vauva-arki osoittautuu rankaksi tai puoliso sairastuu vakavasti. Ja tätä he sitten väittävät vahvuudeksi ja terveydeksi.
On paljon ihan ehjiä ihmisiä, terveistä taustoista, eikä heissä ole vikaa sen enempää. Ei ihmisen tarvitse rikkoutua tullakseen kelvolliseksi. Rikkinäisillä on vain paskempi tuuri. Kenenkään velvollisuus ei ole alkaa pelastaa rikkinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka vaikuttavat liian täydellisiltä ollakseen totta, eivät yleensä olekaan totta.
Minusta on paljon parempi saada kumppaniehdokkaan heikot kohdat selville varhaisessa vaiheessa kuin jännittää, millainen aikapommi täydellisestä hurmurista paljastuu. Sillä vikoja ja ongelmia on ihan jokaisella, ja pahimmat ongelmat ovat niillä jotka kieltäytyvät ja kuvittelevat että vain ongelmattomat ihmiset ovat vahvoja. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä elämässä tulee eteen. Elämä on sen verran pitkä aika, että jotain kriisiä todennäköisesti tulee. Ihminen joka on jo selvinnyt kovista koettelemuksista, vaikka sitten vähän ruvella, on vahvoilla verrattuna sellaiseen jonka reaktiot ja selviytymiskyky on täysi kysymysmerkki.
Nämä mt-ongelmien kammoajat todennäköisesti välttelevät elämänsä kipukohtien kohtaamista ja kehittävät vittumaiset defenssit. Heille kelpaa apu vasta viimeisessä hädässä missä vaiheessa kevyet konstit eivät enää auta vaan paranemisennuste todellakin on huono. Heillä ei ole kykyä pärjätä minkäänlaisten haasteiden kanssa, ei elämänkokemusta eikä itseluottamusta- he ovat niitä jotka lähtevät karkuun jos vauva-arki osoittautuu rankaksi tai puoliso sairastuu vakavasti. Ja tätä he sitten väittävät vahvuudeksi ja terveydeksi.
Minusta ei ole mitään oikeutta haukkua niitä maan rakoon, jotka eivät halua tapailla jotakuta, jos hänellä on piirre tai ominaisuus X, Y tai Z. Sinulla ei varmaan ole mitään turnoffeja, joiden myötä jättäisit miehen tapailun aika pian sikseen? Oli mies sitten lihava, yksinkertainen, huonohampainen tai luonteeltaan ihan toiselta planeetalta? Voi tätä tekopyhyyden määrää taas.
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä nyt jeesustelee, vaikka itsekään ei suostuisi tapailemaan miehiä, joissa on jokin ominaisuus tai piirre, joka on heille turnoff.
Ja kun se piirre on vielä yleensä luokkaa 175-senttinen vartalo tai kitaransoittoharrastus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset jotka vaikuttavat liian täydellisiltä ollakseen totta, eivät yleensä olekaan totta.
Minusta on paljon parempi saada kumppaniehdokkaan heikot kohdat selville varhaisessa vaiheessa kuin jännittää, millainen aikapommi täydellisestä hurmurista paljastuu. Sillä vikoja ja ongelmia on ihan jokaisella, ja pahimmat ongelmat ovat niillä jotka kieltäytyvät ja kuvittelevat että vain ongelmattomat ihmiset ovat vahvoja. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä elämässä tulee eteen. Elämä on sen verran pitkä aika, että jotain kriisiä todennäköisesti tulee. Ihminen joka on jo selvinnyt kovista koettelemuksista, vaikka sitten vähän ruvella, on vahvoilla verrattuna sellaiseen jonka reaktiot ja selviytymiskyky on täysi kysymysmerkki.
Nämä mt-ongelmien kammoajat todennäköisesti välttelevät elämänsä kipukohtien kohtaamista ja kehittävät vittumaiset defenssit. Heille kelpaa apu vasta viimeisessä hädässä missä vaiheessa kevyet konstit eivät enää auta vaan paranemisennuste todellakin on huono. Heillä ei ole kykyä pärjätä minkäänlaisten haasteiden kanssa, ei elämänkokemusta eikä itseluottamusta- he ovat niitä jotka lähtevät karkuun jos vauva-arki osoittautuu rankaksi tai puoliso sairastuu vakavasti. Ja tätä he sitten väittävät vahvuudeksi ja terveydeksi.
On paljon ihan ehjiä ihmisiä, terveistä taustoista, eikä heissä ole vikaa sen enempää. Ei ihmisen tarvitse rikkoutua tullakseen kelvolliseksi. Rikkinäisillä on vain paskempi tuuri. Kenenkään velvollisuus ei ole alkaa pelastaa rikkinäistä.
No eihän se nainen ole pyytänyt, esittänyt saati vaatinut mitään pelastamisia? AP on se jota pelottaaa ja apua huutaa?
Palstan naisten vastaus olisi MT ongelmat aina turn off
Ihme kommentteja. Itsellä jonkin verran arpia, en ole koskaan ollut lääkityksillä, osastoilla tms, olin ihan vaan nuori ja todella yksinäinen. Se purkautui sitten noin. En ole koskaan arkisin peitellyt, siis en ikinä, ja silti olen elämässä pärjännyt hyvin. Miehiä on ollut aina jonoksi asti, naimisissa elämäni miehen kanssa 17v vuotta. Kouluttauduin pitkälle, perustin menestyvän yrityksen ja kertakaikkiaan mulla on mennyt elämässä ihan super hyvin. Vaikka on niitä viiltelyarpia. Mitenkäs tämän selitätte, te jotka pitäisitte minua arpien perusteella avohoitotapauksena?
Ap: jos jäljet on tuoreita, juttele naisen kanssa niistä. Jos vanhoja, voit tietenkin oikeassa paikassa oikealla tavalla kysäistä, mutta se ei mun mielestä ole välttämätöntä. Menneisyys on mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Itsellä jonkin verran arpia, en ole koskaan ollut lääkityksillä, osastoilla tms, olin ihan vaan nuori ja todella yksinäinen. Se purkautui sitten noin. En ole koskaan arkisin peitellyt, siis en ikinä, ja silti olen elämässä pärjännyt hyvin. Miehiä on ollut aina jonoksi asti, naimisissa elämäni miehen kanssa 17v vuotta. Kouluttauduin pitkälle, perustin menestyvän yrityksen ja kertakaikkiaan mulla on mennyt elämässä ihan super hyvin. Vaikka on niitä viiltelyarpia. Mitenkäs tämän selitätte, te jotka pitäisitte minua arpien perusteella avohoitotapauksena?
Ap: jos jäljet on tuoreita, juttele naisen kanssa niistä. Jos vanhoja, voit tietenkin oikeassa paikassa oikealla tavalla kysäistä, mutta se ei mun mielestä ole välttämätöntä. Menneisyys on mennyttä.
Ja joo eli en ole *arpia peitellyt, ei arkisin. No en ole kyllä arkisinkaan :)
Minun olisi vaikeaa luottaa ja luottamus on tärkein asia parisuhteessa. Jokainen tässä ketjussa käskisi jättää se sian jos kyseessä olisi mies. Mutta kun on nainen niin pitäisi minkä tahansa laiset kilarit hyväksyä.
Kyllä sitä nykyajan deittimaailmassa paljon pienemmästäkin vioista siirrytään seuraavaan. Esim nainen on heivannut kun miehellä on ollut vääränlaiset kengät, tyyliin.