Onko Danielle Steelen kirjat kaikki samanlaisia?

varmaan yli 10 Steelen kirjaa. Aika samantyylisiä kyllä, mutta helmiä on myös joukossa! Minua ärsyttää se samainen ihmistyyppien tarkka kuvailu, " harmaa villapaita ja mustat farkut, vaaleat hiukset ponnarilla, hieman meikkiä, mutta hän on niin luonnonkaunis ja huomiota herättävä..jne.. "



Ja siksi siis nykyään jää kirja joskus kesken heti alkuunsa, jos liian ärsyttävältä vaikuttaa. Mutta ilmeisesti olen kuitenkin tykännyt kun niin monta on pitänyt läpi lukea! :)



Mutta ehdottomasti kannattaa sinun lukea vielä " Hiljainen kunnia" . Se oli aivan eri luokkaansa kuin muut hänen teoksensa. Vai oletko jo lukenut sen?

tuo merkeillä brassailu: " hänellä oli kädessään Breitlingin kello" tai " hän otti mukaansa Vuittonin sen ja sen laukun" . Varmaan lukijan pitäis sillä kohdalla kohottaa kulmakarvojaan että ahaa mutta mulla alkaa savu nousta korvista.

Hyviäkin viihdekirjailijoita on!

mutta yritän aina jatkaa loppuun silti. Kaikki ei vaan voi olla niiiiiiiiiin täydellistä tai huonoa. Ap

Kun olet lukenut yhden, olet lukenut kaikki. Mitäänsanomatonta, tylsää ja hengetöntä tekstiä. Samaa yksinkertaistavaa tyyliä kuin esim. Nora Roberts ja Catherine Cookson, joita lukevat enimmäkseen aikuistuvat nuoret. Suomessa tätä pinnallista ja lukijaa aliarvioivaa hömppää kirjoittaa esim. Tuija Lehtinen

jääkööt minun puolesta sinne. ;) Ei uppoa. Muutenkin inhottaa se raiskauksilla ja insestillä mässäily. Sama juttu Catherine Cooksonilla, hänen kirjojaan olen aina inhonnut.



Nora Robertsin eduksi edellisiin verraten on luettava ainakin veikeän sarkastinen dialogi. Juonellisesti nekin kyllä toistavat itseään, mutta ainakin useimmissa päähenkilöiden välillä on todellista jännitettä. Ihan sen vuoksi olen lukenut sinnikkäästi kaikki ilmestyneet kirjat ja myös kääntämättömiä - Robertshan on hillittömän tuottelias kirjoittaja.

Kamalaa. Eroavat kioskikirjallisuudesta vain siinä, että niitä saa kovakantisenakin.

kuin itseään toistavia Steelejä?



Loistavia kirjoja on maailma pullollaan, ei kannata kangistua vain niihin muutamaankymmeneen omaan kirjaan. Laajenna reviiriä.

Vierailija:

14, mutta etkä mielummin lukisi jotain kehittävää ja mieltä ylentävää,kuin itseään toistavia Steelejä?

Loistavia kirjoja on maailma pullollaan, ei kannata kangistua vain niihin muutamaankymmeneen omaan kirjaan. Laajenna reviiriä.

Mutta kun viihderomaaneja haluan lukea, luen kyllä useammin Nora Robertsia, jolla myös on muutama oikeinkin viihdyttävä kirja ja huonommatkaan eivät ihan niin scheissea tai ainakin viihdyttävämpää scheissea. Toinen minua viihdyttävää roskaa kirjoittava on Jude Deveraux, jonka Ylämaa-sarjaa suorastaan rakastin teininä ja jonka kirjat edelleen viihdyttävät esimerkiksi aurinkoa ottaessa jne.

senkin kaikki määrittelevät eri tavalla. Kaikenlaisella kirjallisuudella on aikansa ja paikkansa, myös Danielle steelillä. Ja avarakatseinen ihminen lukee monenlaista, ei vain jotain lukion kirjallisuuden kurssikirjan klassikkolistaa ja uusimpia palkittuja teoksia. Saa paljon monipuolisemman kuvan kirjallisuudesta, kun lukee klassikoiden ja uuden palkitun kirjallisuuden lisäksi vaikkapa juuri dekkareita ja viihdekirjallisuuttakin.

Onko syy alkuperäisen kirjailijan vai kääntäjän, en tiedä. Teksti on " selittelevää" tyyliin sitten hän meni ja sitten hän teki ja sitten hän sanoi... YÄÄÄÄK!

Vierailija:

senkin kaikki määrittelevät eri tavalla. Kaikenlaisella kirjallisuudella on aikansa ja paikkansa, myös Danielle steelillä. Ja avarakatseinen ihminen lukee monenlaista, ei vain jotain lukion kirjallisuuden kurssikirjan klassikkolistaa ja uusimpia palkittuja teoksia. Saa paljon monipuolisemman kuvan kirjallisuudesta, kun lukee klassikoiden ja uuden palkitun kirjallisuuden lisäksi vaikkapa juuri dekkareita ja viihdekirjallisuuttakin.

Vanhempi tuotanto saattaa osittain olla ihan luettavaa ajankuluna, mutta nuo uudet saavat vain vihaiseksi ja jättämään kirjan kesken.

Se sijoittui usealle vuosikymmenelle ja oli kieltämättä kliseinen tarina Venäjän vallankumousta paenneesta balettitanssijasta ja tämän elämästä ja lapsista, mutta oikein viihdyttävä. Itse viihdekirjailijoista luen useammin Nora Robertsia, Kaari Utriota ja joskus tosiaan sitä Deverauxia.

Olinkohan no. 19

Vierailija:

Vanhempi tuotanto saattaa osittain olla ihan luettavaa ajankuluna, mutta nuo uudet saavat vain vihaiseksi ja jättämään kirjan kesken.

Ostin jonkin aikaa sitten Nora Robertsin kirjan " Morriganin risti" , joka kiinnosti lähinnä miljöönsä takia. Onko joku lukenut sen?



Utriolla on myös paljon näitä kaavaan kangistumisia. Täydellisen ihanan kiltti nainen, hurja komea miessoturi -> rakastuvat. Eivät voi saada tosiaan, mutta saavat silti. Vittumaisia anoppeja ja miniöitä + muita selkäänpuukottajia. Ja tämä yksi naispäähenkilö on aina lukuisten miesten ihailema.

Hömppää, mutta ah niin mukavaa hömppää ;)

Fantasiaseikkailu, jossa lahdattiin vampyyreja, aikamatkustettiin ja rakasteltiin ja rakastuttiin. Trilogian ensimmäinen osa.



Henkilöt olivat tarinan kantavin voima mielestäni, sen sijaan taistelut alkoivat puuduttaa. En ole kovasti vampyyrien perään, mutta fiksu veto Robertsilta suunnata sinne, mistä löytyy uusia lukijoita - aikuisfantasiaan. ;) Myytit, vampyyrit ja maailmanpelastus myyvät melkein varmasti.

Kuulostaa täsmälleen meikäläiseen uppoavalta hömpältä :)

Ensimmäiset kirjat eroavat siinä että niissä päähenkilönä on nuori ja lumoavan kaunis nainen, jolla on vaikeuksia miehensä/miehenensä suvun kanssa, tms.

Vierailija:

Ensimmäiset kirjat eroavat siinä että niissä päähenkilönä on nuori ja lumoavan kaunis nainen, jolla on vaikeuksia miehensä/miehenensä suvun kanssa, tms.

Takakansien perusteella nää viimeset on jotain ihmissuhdetuubaa vaan.

Ne ovat ihan ok, kehittävät lukutaitoa ja tarjoavat lukijalleen kokemuksia toisten (vaikkakin kuviteltujen) ihmisten elämästä. Jos ne viihdyttävät, ne ovat hyviä. Itse kritisoin noissa tietyissä kirjailijoissa yksinkertaistavaa ja kiiltokuvamaista tapaa, joka ohittaa kaikki elämän rosoiset puolet. Ne eivät kosketa, kun henkilöt ovat liian täydellisiä aina ulkonäköä, käytöstä ja luonnetta myöten. Yksi sellainen kertomus menettelee, mutta jos saman kirjailijan kaikki teokset noudattavat samaa kiiltävää pintaa, se alkaa ärsyttää. Jos haluaa nautittavaa lukukokemusta, sitä on vaikea saada, kun tuntee lukeneensa saman kirjan jo kymmenen kertaa. Tältähän se tuntuu, jos jokainen kirja toistaa samaa kaavaa juonta ja henkilöhahmoja myöten. Tulee pahalle tuulelle, koska kirja ei annakaan mitään uutta.



Sinänsä pidän hyvin kirjoitetuista viihdekirjoista, joissa on henkeä mukana. Tämä henki on mielestäni otetta todellisesta elämästä, esim. henkilöiden, tapahtumien, huumorin jne. muodossa. Sellainen viihdekirja tulee lähelle, jossa on jotakin uutta verrattuna saman lajityypin muihin edustajiin. Valitettavasti Steel ei mielestäni onnistu tässä. Esim. Anne Tyler on loistava tavallisten ihmisten elämän kuvaaja.



n:o 9