Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut inteovertit jaksatte olla koko päivän lastenne kanssa?
02.05.2017 |
Minulla on reipas 1-vuotias, jonka kanssa pitäisi olla kotona vielä kolme kuukautta. Hän on vauhdikas ja erittäin sosiaalinen, ei halua ollenkaan olla yksin. Koko ajan pitäisi jutella hänen kanssaan tai leikkiä jotain. Minulla taas on suuri tarve saada olla yksin välillä. Monen tunnin "pakkososiaalisuus" on minulle tosi rankkaa.
Lapsi on ihana, mutta hän on nyt alkanut nukkua vain 30-45 minuutin päiväunet. Aikaisemmin hän nukkui 2-3 tuntia, ja minulle jäi hyvin aikaa tehdä kotitöitä rauhassa, ja vähän ladata omia akkuja lukemalla vähän aikaa tai ottamalla pienet torkut. Se auttoi tosi hyvin jaksamaan: 4 h lapsen kanssa oloa, 2 h omaa rauhaa, 4 h lapsen kanssa oloa... ja sitten mies tuleekin töistä, ja ottaa lapsen hetkeksi hoiviinsa ennen iltatoimia. Mutta nyt kun lapsi ei oikein nuku, ehdin vain siivota lounaan jäljet ja käydä vessassa, ja sitten tuo lapsi jo herääkin. Ei oikein ole aikaa nollata ylitäyttä sosiaalisuusmittaria.
Tuntuu että pää räjähtää, kun en saa ollenkaan hengähtää keskellä päivää. Löytyisikö muilta introvertti-äideiltä mitään keinoja, miten jaksaa tätä vielä muutama kuukausi? Siis mahdollisimman tuskatta 👍🏼
Kommentit (31)
Et oo tosissas. Vaan yks lapsi ja muka vaikeeta. Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on raskasta ihan suurimmalle osalle aikuisista, myös ekstroverteille. Kyllä mekin kaipaamme sitä omaa aikaa ja rauhaa. Kyllä ne lapset nopeesti alkaa viihtymään omissakin oloissa hetkittäin kunhan vähän kasvavat.
Itse ole lapseton, joten en osaa auttaa. Mutta tämä on kiinnostava aihe, koska itse introverttinä olen tätä monesti miettinyt, että miten ihmiset jaksaa. Enkä tarkoita tätä negatiivisesti, tykkään olla esim. sisarusteni lasten kanssa, mutta sen jälkeen joutuu lataamaan akkuja aika pitkään, koska se lasten kanssa oleminen on niin intensiivistä.
Miksi oletat, että tuo olisi introverttien ongelma? Olen introvertti ja ei ole kyseistä ongelmaa.
Voi vitsi, ap. En osaa auttaa, mutta tuo on juuri se syy, jonka vuoksi tuskin koskaan teen lasta/lapsia. En vain jaksa sitä jatkuvaa "tekemistä". Tarviin niin paljon omaa aikaa ja joutenoloa. Toivottavasti saat vähän parempia vastauksia kuin mun tästä ketjusta.
Niin ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ei tarvitse teeskennellä mitään. Siten se ei myöskään väsytä minua. Älä yritä liikaa? Ota vähän rauhalisemmin välillä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat, että tuo olisi introverttien ongelma? Olen introvertti ja ei ole kyseistä ongelmaa.
En ole ap, mutta itse introventtinä koen tämän ongelmaksi ts. että joutuu olemaan sosiaalisessa kontaktissa jatkuvasti. Voi toki olla, että tuolle olis joku sopivampikin nimitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo nykyäideistä kotiäidiksi edes hetkeä.
Just tuo mitä joku jo ehdottikin: tee kotitöitä lapsen ollessa hereillä. Voit myös vaikka kerran päivässä ottaa jonkun rutiinin, että esim. selailet päivän sanomalehden ja sanot lapselle, että nyt on äidin lukuhetki. Kyllä monet lapset äkkiä oppii tuommoiseen. Etenkin kun sitten sen sun 10-15 min hetken jälkeen taas palaat läsnäolevaksi. Myös ulkoilua suosittelen mahdollisimman paljon. Tuo on omalla tavallaan rankka vaihe, kun lapsi on ihan koko ajan iholla kiinni! Useamman lapsen kanssa on tietyllä tavalla helpompaa, kun lapset pitävät seuraa toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota valitusta pitääkin ihmetellä. Miksi ihmeessä hankkii tieten tahtoen lapsia, kun täytyy tietää mitä hoitoa ja huolenpitoa on tiedossa vuosikausiksi eteenpäin?
Ei sitä omien lasten kanssa ole tullut koskaan ajatelleeksi. He ovat perhettä, niitä ihmisiä, jotka olen tietentahtoen maailmaan hommannut. Totta kai joskus väsyttää, mutten ole ajatellut sen johtuvan siitä, että olen introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsi räjähtää. Itse sysäsin lapsen äidilleen ja pakenin töihin.
Oisko mahdollista saada lastenhoitoapua jostakin, tutuilta, sukulaisilta tai sit ihan esim MLL lastenhoitaja tai joku muunlainen lastenhoitoyritys esim palvelusetelin avulla? Sillä tavalla vois saada ees välillä vähän omaa aikaa, vaikkapa kerran pari viikossa.
Lapset myös helposti viihtyy ees hetken yksinään kun antaa jotain ns. "kiellettyä tekemistä" koska sellaiset yleensä kiinnostaa enemmän kun ne omat lelut. Anna lapsen käyttöön esim joku yksi keittiönkaappi jossa on kaikki muovirasioita/niiden kansia ja vaikkapa kauhoja yms niin lapsi viihtyy varmasti kun saa niitä heitellä kaapista pois. Kauhea sotkuhan siitä tulee mutta tähän lapsi ei välttämättä kaipaa sitä äidin seuraa kun onkin jotain uutta ja jännää. Vähän hassu neuvo ehkä mutta kaikkea kannattaa kokeilla! Samalla tavalla toimii esim joku pussi mikä on täytetty rapisevilla papereilla tai ihan vaan esim leivinpaperin rypistely, tai jotkut purkit mitkä on täytetty (ja suljettu huolella) kaikella helisevällä esim herneillä, helmillä, riisillä jne koska tuon ikäisiä lapsia yleensä kiinnostaa kaikki ääniä tuottavat jutut. Toki kaikkien kohdalla nämäkään ei toimi vaan lapsi kaipaa sen kaverin (tässä tapauksessa äidin) siihen seuraksi mutta siinä tapauksessa se hoitaja olisi ehkä hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota valitusta pitääkin ihmetellä. Miksi ihmeessä hankkii tieten tahtoen lapsia, kun täytyy tietää mitä hoitoa ja huolenpitoa on tiedossa vuosikausiksi eteenpäin?
Miksi tieten tahtoen kirjoittaa tällaisia kommentteja, vaikka tietää ettei niistä ole mitään apua?
Ekstrovertille pienen lapsen kanssa kotona olo on erittäin raskasta, koska pieni lapsi ei voi vastata aikuisen sosiaalisiin tarpeisiin.
Pienen lapsen tarvitsevuus äidistään ei liity sosiaalisuuteen, ja voi olla raskasta kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Et oo tosissas. Vaan yks lapsi ja muka vaikeeta. Ei hyvää päivää.
Jeesustelija saapui ketjuun jo tokassa kommentissa. Kerropa vielä miten itse olet kasvattanut 15 lasta yh:na ja hiihtänyt kesät talvet kouluun lapset reppuselässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reipas 1-vuotias, jonka kanssa pitäisi olla kotona vielä kolme kuukautta. Hän on vauhdikas ja erittäin sosiaalinen, ei halua ollenkaan olla yksin. Koko ajan pitäisi jutella hänen kanssaan tai leikkiä jotain. Minulla taas on suuri tarve saada olla yksin välillä. Monen tunnin "pakkososiaalisuus" on minulle tosi rankkaa.
...
Nyt on kyllä pakko kysyä, että miksi ihmeessä halusit lapsen, jos et kerran kestä toisen seuraa?
Mä olen introvertti ja vaadin omaa aikaan palautuakseni kaikista sosiaalisesti kuormittavista tilanteista. Toki miehen seura kotona ei haittaa niin, kun voi täysin olla oma itsensä ja hiljaa välillä. Mutta mietinnässä on tällä hetkellä vahvasti, että kannattaako sitä lisääntyä vai kaivaako sitä vaan todella suuren kuopan itselleen niin tehdessään.
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi, ap. En osaa auttaa, mutta tuo on juuri se syy, jonka vuoksi tuskin koskaan teen lasta/lapsia. En vain jaksa sitä jatkuvaa "tekemistä". Tarviin niin paljon omaa aikaa ja joutenoloa. Toivottavasti saat vähän parempia vastauksia kuin mun tästä ketjusta.
Niin ja tsemppiä!
Tämä oli mielestäni hyvä kommentti, sillä AP:n olisi pitänyt pohtia samaa asiaa ennen lisääntymistään.
Alue: Aihe vapaa
Eikö viihdy pihallakaan omissa puuhissaan? Hiekkalaatikolla kaivamassa? Jos siinä sivussa saisit lueskeltua kirjaa tai selattua puhelinta ja epäsosialisoitua välillä.
Lisäksi ehdotan, että siivoat lounassotkut lapsen ollessa hereillä, samoin vessassakäynnit. Ja kun lapsi painaa pään tyynyyn, sun oma aikasi alkaa siitä. Lapsen voi ottaa mukaan siivoushommiin, jos muuten alkaa parku.