Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja yhteinen lapsi, mutta omat asunnot?
01.05.2017 |
Onko kenelläkään otsikon mukaista tilannetta? Siis parisuhde mieheen / naiseen ja yhteinen lapsi tämän kanssa, mutta molemmilla vanhemmilla omat asunnot? Miten järjestely on toiminut?
Itselläni on sellainen tilanne, että erinäisistä syistä johtuen yhteiselo miehen kanssa ei onnistu, mutta en halua myöskään erota. Haluaisin meille molemmille omat asunnot ja oman talouden, mutta niin, että pysyisimme kuitenkin yhdessä. Erota en halua, sillä ongelmat olisivat mahdollisesti ratkaistavissa tällä järjestelyllä. Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavista järjestelyistä!
Kommentit (157)
Eikö täällä tosiaan ole ketään, kuka tällaista olisi kokeillut? Onko seurustelevien vanhempien yhdessä asuminen niin normi, ettei muita vaihtoehtoja edes harkita? Itse olen punninnut asioita monelta kantilta, ja oikeastaan ainoa yhteisasumista puoltava tekijä meidän kohdalla on raha. Tilanne on käytännössä jo nyt se, että avopuoliso on paljon poissa kotoa eikä siis siten näe lastaan kovin paljon. Ajankäytöllisesti siis monikaan asia ei muuttuisi, jos asuisimme erillämme vaan lapsi näkisi isäänsä varmasti yhtä usein kuin tähänkin asti. Erillään asumisen plussapuolia taas olen löytänyt läjäpäin:
- Oma tupa, oma lupa
- Ei riitoja kotitöistä
- Ei riitoja tilojen jakamisesta
- Molemmilla tarvittaessa mahdollisuus omaan yksityiseen tilaan
- Mahdollisuus harrastaa / tehdä rauhassa töitä kotona, jos lapsi olisi sillä aikaa toisen vanhemman luona
- Molemmat kantaisivat vastuun omasta taloudestaan -> ei riitoja rahasta
- Jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mossä lapsen koti olisi? Miten tasa-arvoisen vanhemmuuden mahdollisuudet ratkaistaisiin?
Paras vaihtoehto tämmöiseen olisi ehkä että olisi yhddistetty paritalo, jonka toista asuntoa asuisi toinen vanhempi ja toista toinen, ja lapsen huone olisi siinä välillä, yhtyedessä molempiin asuntoihin.
Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?
Tuo paritalo olisi kyllä paras ratkaisu, mutta sellaisia ei meidän seudulla ole tarjolla valmiina eikä tässä tilanteessa ole mahdollista alkaa remontoimaankaan. Ajattelin itse esim. kahta vierekkäistä rivitaloasuntoa, joista molemmissa lapsella olisi oma tila (ei välttämättä huonetta), ja hän pääsisi kulkemaan molemmissa asunnoissa miten haluaa. Ensisijainen koti olisi minun asunnossani, sillä mies on muualla työmatkoilla n. 20 vuorokautta kuukaudessa. Tasa-arvoinen vanhemmuus varmistettaisiin esimerkiksi yhteishuoltajuussopimuksella, ellei miehelle riittäisi suullinen sopimus. Olemme molemmat vastuullisia ja huolehtivia vanhempia, joten uskon, että lapsen suhteen asiat saataisiin kyllä sovittua.
Ap
Miehensä muutenkin 20 vuorokautta kuukaudessa matkoilla, eikä sitäkään ap kestä yhdessä? Onnea vaan, siinä vasta perusta suhteelle ja perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?
Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta mielestäni raja on nyt tullut vastaan. Jos ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että minun pitäisi vain alistua miehen odotuksiin esim. kotitöiden suhteen, niin sitten pysyttelen mieluummin tällaisena. :) Tämän ajatuksen taustalla on siis ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka häviäisivät ihan vain muuttamalla erilleen. Itse puolestani ihmettelen tätä, että yhdessä asuminen on ainoa oikea muoto, kun kyseessä on ydinperhe. Miksi ei voisi asua erillään ja olla ihan tasapainoinen kokonaisuus silti, jos taloudellinen tilanne vain sen sallii? Miksi pitäisi tyytyä, alistua, joustaa tarpeistaan ja vain mukautua, jos tarjolla kerran on toinenkin vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Miehensä muutenkin 20 vuorokautta kuukaudessa matkoilla, eikä sitäkään ap kestä yhdessä? Onnea vaan, siinä vasta perusta suhteelle ja perheelle.
Yhdessä kyllä kestän oikein hyvin, rakastan miestäni ja nautin hänen seurastaan. Sitä en kuitenkaan kestä, että omien töiden lisäksi hoidan kaikki kotityöt ja juoksevat asiat niin omasta, lapsen kuin miehenkin puolesta. Erillään asuessa mies joutuisi pakostakin hoitamaan omat asiansa itse, ja minun taakkani kevenisi sen myötä huomattavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on toiminut ystävälläni jo 15 vuotta. Ikinä eivät ole yhdessä asuneet, mutta missään nimessä noissa tilanteissa mitkään vierekkäiset rivariasunnot tai paritalot ole hyvä juttu. Pitää olla ihan kunnolla erillään tai muuten se on yhtä tyhjän kanssa, kun voisi hyvin vain tehdä kaksikerroksisen talon ja nukkua eri kerroksissa. Molempiin kerroksiin keittiöt ja vessat.
No mikä ettei, voi toi teille toimia paremmin kuin ero. Veikkaan vain, että moni nainen ei tuohon suostuisi - tässähän sä oot käytännössä isoimman ajasta yksinhuoltaja, ja mies nappaa rusinat pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen takia haluaisin asunnot mahdollisimman lähekkäin niin, että hän saisi itse valita, missä aikaansa viettää. Yksinhuoltajuus 20 vrk kuukaudessa ei haittaa minua ollenkaan, jos en joudu sen lisäksi huolehtimaan vielä miehenkin asioita, eli minulle tämä miettimäni ratkaisu olisi huomattavaa edistystä.
Ap
Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on siis se, että sinulla on kaksi lasta. Mies ja se alaikäinen yhteisenne. Mies käy lomalla 10 päivää kuussa luonasi? Lisäksi miehellä on kovat standardit mm. kodin siisteydestä, joista nalkuttaa sinulle: koti ei ole kunnossa, kun Herra palaa kotiin.
Miten tämä mies muuten on se vastuuntuntoinen ja huolehtiva vanhempi, jos ei käytännössä juuri edes näe lastaan? Tai puoliso? Kun kovasti mainostat tätä puolta?
Eihän tässä nyt auta kuin sanoa suoraan miehelle, että muutatte erillenne toistaiseksi, etsitte 2 rivitaloasuntoa vierekkäin (tai kerrostalo) ja muutatte. Näinhän se menee.
Vierailija kirjoitti:
No mikä ettei, voi toi teille toimia paremmin kuin ero. Veikkaan vain, että moni nainen ei tuohon suostuisi - tässähän sä oot käytännössä isoimman ajasta yksinhuoltaja, ja mies nappaa rusinat pullasta.
Näinhän se on nytkin. Ja lisäksi tosiaa huollat sen mies-lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtona ei sitten ole, että lakkaat olemasta äiti sille miehellesi? Pistät kovan kovaa vastaan ja huoltakoon itsensä? Pesköön pyykkinsä jne. Et vain tee. Et suostu palvelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?
Etäparisuhde viilenee helposti. Toinen alkaa olla riesa siinä arjessa. Ja se toinen tulee kuin kylään - ei kotiinsa.
Montako vuotta olette olleet näin, vai kenties aina? Ette ole koskaan asuneet kokoaikaa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?
"Jaatte kotityöt"? Kas vain, tuota en tullut ajatelleeksikaan. :D Näiden asioiden takia on käyty jo ihan ammattilaisen juttusillakin, mutta muutosta ei ole tullut, joten minun on tehtävä joku ratkaisu. Minun ei tarvitsekaan jaksaa hoitaa aikuisen ihmisen asioita, kun hänen tulisi opetella hoitamaan ne ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?
"Jaatte kotityöt"? Kas vain, tuota en tullut ajatelleeksikaan. :D Näiden asioiden takia on käyty jo ihan ammattilaisen juttusillakin, mutta muutosta ei ole tullut, joten minun on tehtävä joku ratkaisu. Minun ei tarvitsekaan jaksaa hoitaa aikuisen ihmisen asioita, kun hänen tulisi opetella hoitamaan ne ihan itse.
Hei, sitten sinun on tehtävä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on siis se, että sinulla on kaksi lasta. Mies ja se alaikäinen yhteisenne. Mies käy lomalla 10 päivää kuussa luonasi? Lisäksi miehellä on kovat standardit mm. kodin siisteydestä, joista nalkuttaa sinulle: koti ei ole kunnossa, kun Herra palaa kotiin.
Miten tämä mies muuten on se vastuuntuntoinen ja huolehtiva vanhempi, jos ei käytännössä juuri edes näe lastaan? Tai puoliso? Kun kovasti mainostat tätä puolta?
Eihän tässä nyt auta kuin sanoa suoraan miehelle, että muutatte erillenne toistaiseksi, etsitte 2 rivitaloasuntoa vierekkäin (tai kerrostalo) ja muutatte. Näinhän se menee.
Mies on kotona ollessaan mitä parhain isä: vie lasta retkeilemään ja erilaisiin tapahtumiin, viettää aikaa lapsen kanssa, leikkii ja lukee satuja ym. Noin vähäisellä yhdessäololla mies on onnistunut luomaan todella tiiviin ja läheisen suhteen lapseen. Tässä maailmantilanteessa työpaikan vaihto ei ole ihan helppoa, vaikka sitäkin on kyllä yritetty, joten enempään hän ei nyt pysty.
Puolisona hän on myös kyllä muuten huomaavainen, mutta kasvatettu tyypilliseen tapaan uskomaan, että tietyt asiat vain kuuluvat naisen hoidettavaksi. Hänen äitinsä on tällainen kodinhengetär, mutta minä en siihen rooliin taivu. Mies ei käsittääkseni ole koskaan asunut yksin eikä siten ole edes joutunut opettelemaan näitä asioita, mutta nytpä saisi korjata senkin asian. En suoraan sanottuna tiedä edes onnistuisiko häneltä vaikkapa oma pyykkihuoltonsa 100 %sesti, vaan onhan tuo jo korkea aika opetella näin kolmekymppisenä.
Minulla on kaksi liki teini-ikäistä ja sitten saimme yhteisen lapsen nykyisen mieheni kanssa. Yhteenmuutto toi myöskin ristiriitoja ja lopulta palasimme tilanteeseen jossa molemmilla on omat asunnot. Juurikin kaikki edellämainitut plussat mitä listasitkin.
Tätä on takana vasta joitakin kuukausia ja lapsikin vasta puolitoistavuotias joten pidemmän päälle en osaa sanoa. Aika näyttää mutta saman katon alla elo ei tällä kokoonpanolla onnistu
.
Up