Parisuhde ja yhteinen lapsi, mutta omat asunnot?

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtona ei sitten ole, että lakkaat olemasta äiti sille miehellesi? Pistät kovan kovaa vastaan ja huoltakoon itsensä? Pesköön pyykkinsä jne. Et vain tee. Et suostu palvelijaksi.

Tätä on kokeiltu, mutta koti on sitten jo muutamassa päivässä kuin sikolätti. Minä en halua elää itse, enkä laittaa lastanikaan sellaiseen ympäristöön. Jos miehellä olisi oma asunto, hän saisi porsastella ihan rauhassa tai sitten opettelisi hoitamaan asiansa itse. Joka tapauksessa lopputulos ei enää rasittaisi minua tai lasta, kävi kummin vain.

Ap

Ai niin, viestit 17 ja 19 olivat Ap:lta.

Hei sinä nro 20! Kertoisitko lisää järjestelystänne? Asutteko lähekkäin ja miten olette hoitaneet asiat yhteisen lapsen suhteen? Kuulisin mielelläni kokemuksiasi! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?

Etäparisuhde viilenee helposti. Toinen alkaa olla riesa siinä arjessa. Ja se toinen tulee kuin kylään - ei kotiinsa.

Montako vuotta olette olleet näin, vai kenties aina? Ette ole koskaan asuneet kokoaikaa yhdessä?

Olimme muutamia kuukausia kokoaikaisesti yhdessä lapsen vauva-aikana. Silloin tilanne oli vielä pahempi.

Ap

Me kokeilimme juuri tämänlaista ratkaisua. Mutta meillä syy erilleen muuttoon ei ollut kotityöt, vaan miehen lapsi aiemmasta liitosta. Hyvin meni, mutta erosimme lopulta, en kuitenkaan sanoisi että erilleen muuton vuoksk. Kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviä.

Omaan asuntoon siis kodinhoitoa ja asioidenhoitoa opettelemaan: ehkä joskus viiden vuoden päästä on oppinut, ja voitte harkita yhteenmuuttoa takaisin.

Meillä on juurikin tuollainen tilanne, kuin Ap suunnittelee: asumme miehen kanssa vierekkäisissä rivitaloasunnoissa. Meillä on kaksi lasta, jotka viettävät aikaa kummankin vanhemman kanssa kummassakin asunnossa aina tilanteen ja fiiliksen mukaan. Molemmissa asunnoissa on lastenhuone.

Miehen kanssa voidaan valita, ollaanko yhdessä jomman kumman kotona, vai kumpikin omissa kodeissaan, joskus jaetaan lapset toinen toiselle ja toinen toiselle, jotta he saavat myös kahdenkeskistä laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa. 

Minä huolehdin oman kämppäni kotityöt ja mies omansa. Raha-asiat ovat muutoin erillään, mutta lasten kulut maksetaan puoliksi.

Toimii meillä paremmin kuin hyvin. Voin suositella.  :)

Minä olen ollut mainitsemassasi järjestelyssä jo 6 vuotta. Meillä on 2 yhteistä lasta. Järjestely sopii meille erinomaisesti

Parisuhde, jossa ajatellaan, että " mun pitää vaan vähän kouluttaa kumppania niin siitä tule hyvä", ja "kumppani on ihan hyvä sitten kun se muuttuu", ei ole hyvä parisuhde eikä sillä ole tulevaisuutta.

Minun mielestä vastaa tilannetta "jeppe juo, mutta muun ajan se on tosi ihana mies".

Mun mielestä tuossa kannattaisi ihan suosiolla erota.

Tuota järjestelyä voisi varmaan suositella useammillekin av-mammoille, sen verran täällä valitetaan mieslapsista, jotka syö vanukkaatkin kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde, jossa ajatellaan, että " mun pitää vaan vähän kouluttaa kumppania niin siitä tule hyvä", ja "kumppani on ihan hyvä sitten kun se muuttuu", ei ole hyvä parisuhde eikä sillä ole tulevaisuutta.

Minun mielestä vastaa tilannetta "jeppe juo, mutta muun ajan se on tosi ihana mies".

--.

Eiköhän tässä nyt ole tarpeeksi katseltu ja yritetty, kun ulkopuolistakin apua on.  Toista ei voi muuttaa. Kummallakin omat tavat.

Eihän perheelle ole yhtä mallia: ihan hyvin voi asua eri asunnoissa.

Mäkin haaveilen tästä. Kuulostaapa hyvältä. Kummallakaan ei haluja hankkia uusia eri kumppaneita, mutta yhdessä asuminen on jatkuvaa riitelyä juurikin asioista, joita vain pitäisi sietää, ja jotka ei muutu. Muuten kivana ihmisenä pidetään toinen toisiamme. Mutta haluan omaa tilaa, aikaakin ja rauhaa. Suurin este asialle on raha tällä hetkellä.

Vähän tyhmä kysymys, mutta miten tuossa järjestelyssä hoituu parisuhteen fyysinen puoli vai onko se osa suhdetta jo kuivunut pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?

Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta mielestäni raja on nyt tullut vastaan. Jos ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että minun pitäisi vain alistua miehen odotuksiin esim. kotitöiden suhteen, niin sitten pysyttelen mieluummin tällaisena. :) Tämän ajatuksen taustalla on siis ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka häviäisivät ihan vain muuttamalla erilleen. Itse puolestani ihmettelen tätä, että yhdessä asuminen on ainoa oikea muoto, kun kyseessä on ydinperhe. Miksi ei voisi asua erillään ja olla ihan tasapainoinen kokonaisuus silti, jos taloudellinen tilanne vain sen sallii? Miksi pitäisi tyytyä, alistua, joustaa tarpeistaan ja vain mukautua, jos tarjolla kerran on toinenkin vaihtoehto?

Todennäköisesti miehesi tulee pettämään sinua asuessamme erillään, ellei jo petä nytkin kun on paljon on poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?

Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta mielestäni raja on nyt tullut vastaan. Jos ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että minun pitäisi vain alistua miehen odotuksiin esim. kotitöiden suhteen, niin sitten pysyttelen mieluummin tällaisena. :) Tämän ajatuksen taustalla on siis ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka häviäisivät ihan vain muuttamalla erilleen. Itse puolestani ihmettelen tätä, että yhdessä asuminen on ainoa oikea muoto, kun kyseessä on ydinperhe. Miksi ei voisi asua erillään ja olla ihan tasapainoinen kokonaisuus silti, jos taloudellinen tilanne vain sen sallii? Miksi pitäisi tyytyä, alistua, joustaa tarpeistaan ja vain mukautua, jos tarjolla kerran on toinenkin vaihtoehto?

Todennäköisesti miehesi tulee pettämään sinua asuessamme erillään, ellei jo petä nytkin kun on paljon on poissa kotoa.

Aina joku tulee huutamaan: se pettää sinua nyt jo.

No sitten ehkä tulee ero? Ei tulevaisuuteen voi nähdä.  Pettäjä on pettäjä, vaikka voissa paistaisi, ja toisen on sitten aina uskollisia.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde, jossa ajatellaan, että " mun pitää vaan vähän kouluttaa kumppania niin siitä tule hyvä", ja "kumppani on ihan hyvä sitten kun se muuttuu", ei ole hyvä parisuhde eikä sillä ole tulevaisuutta.

Minun mielestä vastaa tilannetta "jeppe juo, mutta muun ajan se on tosi ihana mies".

Mun mielestä tuossa kannattaisi ihan suosiolla erota.

Miksi kannattaisi erota, jos ainoa välejämme rassaava asia on se, ettei mies ole joutunut opettelemaan huushollin ylläpitoa? Sen kun voi oppia vielä tälläkin iällä. Kuitenkin, jos asuisimme erillään, mies voisi muuttua omasta tahdostaan tai olla muuttumatta: lopputulos ei jäisi minun rasitteekseni, kävi miten kävi. Tuskinpa kukaan meistä 100 % täydellinen kumppani on, ja tällaisissa tilanteissa pitää vain yrittää löytää kaikille sopiva kompromissi.

Ap

Haluatko sinä ap oikeasti jatkaa tämän miehen kanssa?

Huolehtisiko isä muka tasapainoisen ruokavalion, puhtaat vaatteet, siistin kodin, kuskaukset harrastuksiin, huoletisi hammaspesut, lukisi iltasadun jne jne.

Vai eläisikö lapsi isänsä luona kuin pellossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?

Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta mielestäni raja on nyt tullut vastaan. Jos ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että minun pitäisi vain alistua miehen odotuksiin esim. kotitöiden suhteen, niin sitten pysyttelen mieluummin tällaisena. :) Tämän ajatuksen taustalla on siis ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka häviäisivät ihan vain muuttamalla erilleen. Itse puolestani ihmettelen tätä, että yhdessä asuminen on ainoa oikea muoto, kun kyseessä on ydinperhe. Miksi ei voisi asua erillään ja olla ihan tasapainoinen kokonaisuus silti, jos taloudellinen tilanne vain sen sallii? Miksi pitäisi tyytyä, alistua, joustaa tarpeistaan ja vain mukautua, jos tarjolla kerran on toinenkin vaihtoehto?

Todennäköisesti miehesi tulee pettämään sinua asuessamme erillään, ellei jo petä nytkin kun on paljon on poissa kotoa.

Sitä suuremmalla syyllä omat asunnot olisi hyvä juttu. 

Tunnen kaksi perhettä jotka ovat eläneet monta vuotta juuri tuolla tavalla kuin sinä haluaisit. Hyvin on mennyt,ja ovat sitä mieltä, että tuo säpinää suhteeseen, kun ei arki rasita suhdetta. Rahaa tietysti vaatii pitää kahta kotia yllä. Useinhan mennään nopeasti yhteen juuri siitä syystä, että voi jakaa asumismenot.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tyhmä kysymys, mutta miten tuossa järjestelyssä hoituu parisuhteen fyysinen puoli vai onko se osa suhdetta jo kuivunut pois?

Ihan samoin kuin tähänkin asti, mutta yhteisten hetkien jälkeen toinen voisi mennä omaan asuntoonsa tai jäädä viereen nukkumaan, ihan fiiliksen mukaan. Onnistuuhan tuo niilläkin seurustelevilla pareilla, jotka eivät vielä ole muuttaneet yhteen. :)

Ap