Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja yhteinen lapsi, mutta omat asunnot?
01.05.2017 |
Onko kenelläkään otsikon mukaista tilannetta? Siis parisuhde mieheen / naiseen ja yhteinen lapsi tämän kanssa, mutta molemmilla vanhemmilla omat asunnot? Miten järjestely on toiminut?
Itselläni on sellainen tilanne, että erinäisistä syistä johtuen yhteiselo miehen kanssa ei onnistu, mutta en halua myöskään erota. Haluaisin meille molemmille omat asunnot ja oman talouden, mutta niin, että pysyisimme kuitenkin yhdessä. Erota en halua, sillä ongelmat olisivat mahdollisesti ratkaistavissa tällä järjestelyllä. Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavista järjestelyistä!
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?
Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta mielestäni raja on nyt tullut vastaan. Jos ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että minun pitäisi vain alistua miehen odotuksiin esim. kotitöiden suhteen, niin sitten pysyttelen mieluummin tällaisena. :) Tämän ajatuksen taustalla on siis ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka häviäisivät ihan vain muuttamalla erilleen. Itse puolestani ihmettelen tätä, että yhdessä asuminen on ainoa oikea muoto, kun kyseessä on ydinperhe. Miksi ei voisi asua erillään ja olla ihan tasapainoinen kokonaisuus silti, jos taloudellinen tilanne vain sen sallii? Miksi pitäisi tyytyä, alistua, joustaa tarpeistaan ja vain mukautua, jos tarjolla kerran on toinenkin vaihtoehto?
Todennäköisesti miehesi tulee pettämään sinua asuessamme erillään, ellei jo petä nytkin kun on paljon on poissa kotoa.
Minun nähdäkseni taas pettäminen on epätodennäköisempää, jos parisuhde on harmoninen ja molempia tyydyttävä, asui sitten yhdessä tai erikseen. :) En tee ratkaisujani tällaisten pelkojen pohjalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä melkein tuollainen tilanne. Mies reissutyössä ja pidämme toista asuntoa Helsinki-Vantaan lähellä jotta miehen helpompi matkustaa. Minä ja lapsi asumme 2h päässä lentokentästä. Kummatkin arvostamme omaa tilaa ja "kaupunkiasuntomme" rauhaa. Yhdessä perheenä olemme viikosta riippuen 1-5 päivää. Useimmiten siis mies asuu kentän lähellä jos on tiukka vaihto seuraavaan reissuun, välillä myös minä käyn siellä hengähtämässä ja mies lapsi viettää laatuaikaa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin vaikeaa? Pitäkää rahat erillään. Et tee miehen puolesta mitään. Jaatte kotityöt. Vain 10 päivää /kk yhdessä ja sä et jaksa?
Etäparisuhde viilenee helposti. Toinen alkaa olla riesa siinä arjessa. Ja se toinen tulee kuin kylään - ei kotiinsa.
Montako vuotta olette olleet näin, vai kenties aina? Ette ole koskaan asuneet kokoaikaa yhdessä?
Ai, mun mielestä se parisuhde ennemminkin väljähtyy siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. Erillään asuessa pysyy tuoreena.
Vierailija kirjoitti:
Huolehtisiko isä muka tasapainoisen ruokavalion, puhtaat vaatteet, siistin kodin, kuskaukset harrastuksiin, huoletisi hammaspesut, lukisi iltasadun jne jne.
Vai eläisikö lapsi isänsä luona kuin pellossa?
Lapsen ruoasta ja vaatteista minä olen vastannut tähänkin asti, joten voisimme siltä osin jatkaa samaan malliin. Kuskaamiset, iltasadut ja hammaspesut mieheltä kyllä sujuu, ei hän sentään ihan avuton ole. :) Ainoa kysymysmerkki on tuo siisti koti, ja sen suhteen ratkaisut pitäisi sitten tehdä tilanteen mukaan.
Ap
Hyviä puolia listaat joo, mutta entäs se parisuhde? Miten tämä ratkaisu eroaisi ihan erosta?
Aiotteko kyläillä toistenne luona enemmänkin niin että pääsette nukkumaan edes sen 10 yötä kuussa jonkun viereen (mikä minulla on yksinparisuhteen tärkeimmistä asioista) ja todellisuudessa toinen asunto jääkin sitten vain miehen tavaroiden säilytyspaikaksi? Vai etkö koe näitä tavallisia parisuhteen plussia tärkeiksi? Aiotteko muuttaa av(i)oliittonne satunnaiseksi tapailuksi samalla ja käytte sitten treffeillä muutamia kertoja kuussa?
Itse näkisin tuossa sen että hyvin helposti olette kohta eronnut pari jolla on fwb-kuvio, ei parisuhdetta. Riippuu tietysti miten te parisuhteen koette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä ap oikeasti jatkaa tämän miehen kanssa?
Haluan jatkaa, muussa tapauksessa eroaisin suoraan. Meillä on ihanaa kahdestaan ja perheenä, mutta nämä muutamat asiat vievät voimavarojani jo kohtuuttoman paljon. Minusta tämä erillään asuminen kuulostaa sitä järkevämmältä, mitä enemmän asiaa mietin. Varsinkin nyt, kun luin muiden kokemuksia samanlaisesta järjestelystä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia listaat joo, mutta entäs se parisuhde? Miten tämä ratkaisu eroaisi ihan erosta?
Aiotteko kyläillä toistenne luona enemmänkin niin että pääsette nukkumaan edes sen 10 yötä kuussa jonkun viereen (mikä minulla on yksinparisuhteen tärkeimmistä asioista) ja todellisuudessa toinen asunto jääkin sitten vain miehen tavaroiden säilytyspaikaksi? Vai etkö koe näitä tavallisia parisuhteen plussia tärkeiksi? Aiotteko muuttaa av(i)oliittonne satunnaiseksi tapailuksi samalla ja käytte sitten treffeillä muutamia kertoja kuussa?
Itse näkisin tuossa sen että hyvin helposti olette kohta eronnut pari jolla on fwb-kuvio, ei parisuhdetta. Riippuu tietysti miten te parisuhteen koette.
Kuten tuossa edellä jo pariin otteeseen totesinkin, voisimme jatkaa kuten ihan kuka tahansa seurusteleva pari mutta sillä erotuksella, että meillä on myös yhteinen lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?
En nyt tiedä onko se mikään "nykyajan" juttu, ihmiset vaan on erilaisia oman tilan tarpeen suhteen. Vaikka sulle olisi ok olla puolisossa kiinni 24/7, joillekin se on todella ahdistavaa. Eiköhän erojakin olisi vähemmän, jos osattaisiin ottaa paremmin tällaiset asiat huomioon ja myös sallia erilaisia tapoja olla parisuhteessa/perheenä.
Meidän perheessä on työpaikkojemme vuoksi kaksi asuntoa (3h päässä toisistaan). Suurin osa viikosta ollaan kuitenkin yhdessä, koska minä saan viikon työmääräni täyteen jo kahdessa (kolmessa) päivässä, kun voin hyvällä omatunnolla tehdä pitkää päivää koska ei tarvitse huolehtia lapsen päiväkotikuskauksista ja muista tarpeista nuiden päivien aikana.
Eli arki rullaa niin että yleensä olen pois kotoa ma-ti, jolloin mies pyörittää täysin arjen ja tekee itse lyhyempää päivää. Keskiviikkoisin tulen kotiin ja teen etänä loput hommat ja olen lapsen kanssa kotona to-pe, silloin mies voi huoleti tehdä pidempää päivää tarvittaessa. Ja välillä hän menee pikkuasunnolle jos tarvitsee kunnon työskentelyrauhaa etäpäivänä. Viikonloppuisin ei tehdä töitä, silloin on sitten kunnolla perheaikaa.
Toimii meillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero on seuraava vaihtoehto niin kokeilkaa. Tosin en ymmärrä nykyajan käsitystä siitä et kaikille pitää olla oma tila ja omat jutut. Eikö ois aika kasvaa ihmisenä ja opetella elämään yhdessä?
En nyt tiedä onko se mikään "nykyajan" juttu, ihmiset vaan on erilaisia oman tilan tarpeen suhteen. Vaikka sulle olisi ok olla puolisossa kiinni 24/7, joillekin se on todella ahdistavaa. Eiköhän erojakin olisi vähemmän, jos osattaisiin ottaa paremmin tällaiset asiat huomioon ja myös sallia erilaisia tapoja olla parisuhteessa/perheenä.
Juuri näin! Minullekin on tässä pariin otteeseen ehdoteltu eroa, vaikka tilanteeseen olisi toinenkin ratkaisu. Se ei vain ehkä ole kovin perinteinen järjestely, mutta voisi toimia meille oikein hyvin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia listaat joo, mutta entäs se parisuhde? Miten tämä ratkaisu eroaisi ihan erosta?
Aiotteko kyläillä toistenne luona enemmänkin niin että pääsette nukkumaan edes sen 10 yötä kuussa jonkun viereen (mikä minulla on yksinparisuhteen tärkeimmistä asioista) ja todellisuudessa toinen asunto jääkin sitten vain miehen tavaroiden säilytyspaikaksi? Vai etkö koe näitä tavallisia parisuhteen plussia tärkeiksi? Aiotteko muuttaa av(i)oliittonne satunnaiseksi tapailuksi samalla ja käytte sitten treffeillä muutamia kertoja kuussa?
Itse näkisin tuossa sen että hyvin helposti olette kohta eronnut pari jolla on fwb-kuvio, ei parisuhdetta. Riippuu tietysti miten te parisuhteen koette.
Kuten tuossa edellä jo pariin otteeseen totesinkin, voisimme jatkaa kuten ihan kuka tahansa seurusteleva pari mutta sillä erotuksella, että meillä on myös yhteinen lapsi.
Ap
Okei. No meidän maailmat ei kohtaa sitten yhtään. (Eikä tarvitsekaan)
Itse kun koin juuri tuon vaiheen suhteessa turhauttavimpana. Tapaillessa oli niin kivaa ja jännää treffailla ja tutustua uuteen ihmiseen eikä ollut huolta mistään, sai katsella myös vapaasti ympärilleen jos löytyisi jotain kivempaakin. Ja tämä vaihe että asutaan yhdessä on myös ihana, mutta eri tavalla. Ihana turva ja varmuus kun saa jakaa arkensa ja juhlansa kokonaisvaltaisesti, aamupusu ennen töihinlähtöä, yhteiset arjen hetket ruokailuista uutisten katsomiseen ja sitten illalla yhdessä nukkumaan.
Mutta tuo kun seurusteltiin ja asuttiin erillään. Se oli kamalaa. Suhde oli jo sen verran syvä että toisen kanssa olisi halunnut viettää enemmänkin aikaa eikä muiden tapailu enää kiinnostanut, mutta sitten sai vertailla kalentereja että millon ehtii nähdä. Ja odotukset näkemiselle oli tietysti isot kun piti suunnitella niin paljon. Tällä hetkellä nautin siitä kun saa nukkua toisen vieressä, mutta olisi ihan hirveää jos joutuisin monta päivää etukäteen sopimaan näkemisestä ja sitten vain tehtäisiinkin jotain arkista.
Ja tämä ei ollut mitään vittuilua aapeelle, vaan se miten itse asettuisin tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli noin kolme vuotta. Erona tosiaan, asuimme eri kaupungeissa, mies kävi luonamme viikonloppuisin yms.
Oli ihan ok, lapsi on tottunut muutenkin siihen että iskä on aina pois. Minulle oli helpotus kun ei tarvinut siivota enää aikuisen ihmisen sotkuja, kun tämä ei siihen itse kyennyt. Ja riidatkin loppuivat.
Nykyään asumme taas yhdessä töiden vuoksi, ollaan kasvettu aikuisiksi, aika tasaista on, johon tuo erillään asuminen vaikutti.. tosin meidän parisuhde nyt muutenkin on vähän tallainen. Seksi on ainoa asia mikä on aina toiminut, meni suhteessa sitten miten paskasti hyvänsä.
Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni ja miehensä asuvat erillään ja heillä on kaksi yhteistä lasta.
Järjestely toimii kai kohtalaisen hyvin nykyisin. Aluksi kumpikin harrasti irtosuhteita ja riitoja lasten olinpaikasta ja kasvatuksesta oli paljon.
Jos teillä on yhteinen näkemys lapsenne kasvatuksesta niin se helpottaa. Ettei toisen luona eletä ku pellosta ja toinen joudu olemaan natsi.
Itse en olisi valmis tinkimään lasteni elintasosta ja maksamaan kahta kotia. Hyvätuloisella se ei toki niin paljon haittaa, jos harrastuksiin ja lomiin kuitenkin jää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia listaat joo, mutta entäs se parisuhde? Miten tämä ratkaisu eroaisi ihan erosta?
Aiotteko kyläillä toistenne luona enemmänkin niin että pääsette nukkumaan edes sen 10 yötä kuussa jonkun viereen (mikä minulla on yksinparisuhteen tärkeimmistä asioista) ja todellisuudessa toinen asunto jääkin sitten vain miehen tavaroiden säilytyspaikaksi? Vai etkö koe näitä tavallisia parisuhteen plussia tärkeiksi? Aiotteko muuttaa av(i)oliittonne satunnaiseksi tapailuksi samalla ja käytte sitten treffeillä muutamia kertoja kuussa?
Itse näkisin tuossa sen että hyvin helposti olette kohta eronnut pari jolla on fwb-kuvio, ei parisuhdetta. Riippuu tietysti miten te parisuhteen koette.
Kuten tuossa edellä jo pariin otteeseen totesinkin, voisimme jatkaa kuten ihan kuka tahansa seurusteleva pari mutta sillä erotuksella, että meillä on myös yhteinen lapsi.
Ap
Okei. No meidän maailmat ei kohtaa sitten yhtään. (Eikä tarvitsekaan)
Itse kun koin juuri tuon vaiheen suhteessa turhauttavimpana. Tapaillessa oli niin kivaa ja jännää treffailla ja tutustua uuteen ihmiseen eikä ollut huolta mistään, sai katsella myös vapaasti ympärilleen jos löytyisi jotain kivempaakin. Ja tämä vaihe että asutaan yhdessä on myös ihana, mutta eri tavalla. Ihana turva ja varmuus kun saa jakaa arkensa ja juhlansa kokonaisvaltaisesti, aamupusu ennen töihinlähtöä, yhteiset arjen hetket ruokailuista uutisten katsomiseen ja sitten illalla yhdessä nukkumaan.
Mutta tuo kun seurusteltiin ja asuttiin erillään. Se oli kamalaa. Suhde oli jo sen verran syvä että toisen kanssa olisi halunnut viettää enemmänkin aikaa eikä muiden tapailu enää kiinnostanut, mutta sitten sai vertailla kalentereja että millon ehtii nähdä. Ja odotukset näkemiselle oli tietysti isot kun piti suunnitella niin paljon. Tällä hetkellä nautin siitä kun saa nukkua toisen vieressä, mutta olisi ihan hirveää jos joutuisin monta päivää etukäteen sopimaan näkemisestä ja sitten vain tehtäisiinkin jotain arkista.
Ja tämä ei ollut mitään vittuilua aapeelle, vaan se miten itse asettuisin tilanteeseesi.
Niin, meitä on tosiaan moneen junaan. :) Meillä on molemmilla edelleen suuri halu viettää aikaa toistemme kanssa, joten sitä kyllä varmasti järjestyisi. Minä nautin ihan niistä arkisistakin asioista mieheni kanssa: kun viedään yhdessä lasta harrastuksiin ja jutellaan matkalla päivän kuulumiset, istutaan illalla sohvalla sylikkäin katselemassa hömppäsarjoja, saunotaan pitkän kaavan mukaan raskaan viikon päätteeksi jne. Kaikki nämä asiat onnistuisivat ihan hyvin erillään asuessakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia listaat joo, mutta entäs se parisuhde? Miten tämä ratkaisu eroaisi ihan erosta?
Aiotteko kyläillä toistenne luona enemmänkin niin että pääsette nukkumaan edes sen 10 yötä kuussa jonkun viereen (mikä minulla on yksinparisuhteen tärkeimmistä asioista) ja todellisuudessa toinen asunto jääkin sitten vain miehen tavaroiden säilytyspaikaksi? Vai etkö koe näitä tavallisia parisuhteen plussia tärkeiksi? Aiotteko muuttaa av(i)oliittonne satunnaiseksi tapailuksi samalla ja käytte sitten treffeillä muutamia kertoja kuussa?
Itse näkisin tuossa sen että hyvin helposti olette kohta eronnut pari jolla on fwb-kuvio, ei parisuhdetta. Riippuu tietysti miten te parisuhteen koette.
Kuten tuossa edellä jo pariin otteeseen totesinkin, voisimme jatkaa kuten ihan kuka tahansa seurusteleva pari mutta sillä erotuksella, että meillä on myös yhteinen lapsi.
Ap
Okei. No meidän maailmat ei kohtaa sitten yhtään. (Eikä tarvitsekaan)
Itse kun koin juuri tuon vaiheen suhteessa turhauttavimpana. Tapaillessa oli niin kivaa ja jännää treffailla ja tutustua uuteen ihmiseen eikä ollut huolta mistään, sai katsella myös vapaasti ympärilleen jos löytyisi jotain kivempaakin. Ja tämä vaihe että asutaan yhdessä on myös ihana, mutta eri tavalla. Ihana turva ja varmuus kun saa jakaa arkensa ja juhlansa kokonaisvaltaisesti, aamupusu ennen töihinlähtöä, yhteiset arjen hetket ruokailuista uutisten katsomiseen ja sitten illalla yhdessä nukkumaan.
Mutta tuo kun seurusteltiin ja asuttiin erillään. Se oli kamalaa. Suhde oli jo sen verran syvä että toisen kanssa olisi halunnut viettää enemmänkin aikaa eikä muiden tapailu enää kiinnostanut, mutta sitten sai vertailla kalentereja että millon ehtii nähdä. Ja odotukset näkemiselle oli tietysti isot kun piti suunnitella niin paljon. Tällä hetkellä nautin siitä kun saa nukkua toisen vieressä, mutta olisi ihan hirveää jos joutuisin monta päivää etukäteen sopimaan näkemisestä ja sitten vain tehtäisiinkin jotain arkista.
Ja tämä ei ollut mitään vittuilua aapeelle, vaan se miten itse asettuisin tilanteeseesi.
Sinä et varmaan myöskään ollut missään vaiheessa sitä mieltä, että sille toiselle puolisolle kuuluvat kaikki mahdolliset kotityöt ja sinä lekottelet hotellissa? Tämähän on AP:n ja puolisonsa "syy" miksi AP ei jaksa. Mies kuvittelee elävänsä täysihoitohotellissa. Sotkee minkä ehtii, ja toisen siivottava ja palveltava.
Vierailija kirjoitti:
Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.
Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:
- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin
- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen
- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)
- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.
- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa
- Jne.
Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.
Ap
Miten varmistaisit lapsen elättämisen?
Pystytkö elättämään hänet yksin, jos miehesi käyttää palkkarahansa johonkin muuhun?
Elka Maaria kirjoitti:
Miten varmistaisit lapsen elättämisen?
Pystytkö elättämään hänet yksin, jos miehesi käyttää palkkarahansa johonkin muuhun?
Pitääkö naisen palvella miestä, jotta mies vastaisi oman lapsensa elatuksesta?
Heh, olekos kuullut, että aika monet on parisuhteessa, vaikka eivät asu yhdessä. Toki harvinaisempaa silloin, jos yhteisiä lapsia.