Parisuhde ja yhteinen lapsi, mutta omat asunnot?

Elka Maaria kirjoitti:

Miten varmistaisit lapsen elättämisen?

Pystytkö elättämään hänet yksin, jos miehesi käyttää palkkarahansa johonkin muuhun?

En usko, että tällaista tilannetta tulisi, sillä mies palvoo lastaan ja tekisi tämän eteen mitä tahansa. Mutta kyllä, pystyisin tarvittaessa elättämään lapsen yksinkin. Olemme ihan hyvätuloisia molemmat.

Ap

Minulla on miehen kanssa vastaava järjestely. Kaksi pientä lasta, ja parisuhde alkoi rakoilla. Pettämistä ei kuitenkaan ole ollut, vaan toinen alkoi olla itsestäänselvyys, arvostuksen puutetta puolin toisin ja raha-asiat. Täysin ei haluttu luovuttaa, vaan kokeilla tätä järjestelyä jossa mies hankki oman asunnon, minä lasten kanssa jäin entiseen asuntoon. Mies on paljon kanssamme, mutta myös pois välillä. Ja parisuhde on parantunut huimasti, välillä tekee hyvää ottaa etäisyyttä. Toinen vaihtoehto meillä olisi ollut ero, mutta sitä kumpikaan ei halunnut. Eikä siihen nyt tarvitsekaan mennä, jatketaan näin ja ollaan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Onko mes aiemmin huolehtinut siivouksesta vai onko siitä huolehtinut aina joku toinen? Vähän epäilen että hän siivoaisi jatkossakaan, vaan mieluummin eläisi sotkun keskellä. Missä viettäisitte yhtestä aikaa, jos miehen kämppä on sotkuinen? Entä jos lapsi saa vaikutteita isän tavasta huolehtia siivouksesta omassa asunnossaan lapsen siellä ollessa, hyvksytkö sen?

Teillä on hyvät tulot, mutta miksi teillä ei käy viikkosiivooja? Sen mies tekee ensimmäisenä kun jää omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.

Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:

- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin

- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen

- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)

- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.

- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa

- Jne.

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Pyykinpesusta miehen kaappien siivoamisesta sekä laskujen maksusta säästyisit. Mutta jos mies viettää aikaa luonanne, on niitä mandariinin kuoria, lautasia ja riskejä edelleen. Lisäksi miettisitte kummassa asunnossa ollaan, kuka ostaa, maksaa, laittaa ruuat ja siivoaa jäljet.

Mies elelee samaan tapaan kuin nytkin. Viettää mukavaa elämää. Käy luonasi sotkemassa ja syömässä.

Sitten palaa omaan mukavaan kämppäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Onko mes aiemmin huolehtinut siivouksesta vai onko siitä huolehtinut aina joku toinen? Vähän epäilen että hän siivoaisi jatkossakaan, vaan mieluummin eläisi sotkun keskellä. Missä viettäisitte yhtestä aikaa, jos miehen kämppä on sotkuinen? Entä jos lapsi saa vaikutteita isän tavasta huolehtia siivouksesta omassa asunnossaan lapsen siellä ollessa, hyvksytkö sen?

Enemmän minä olen huolissani siitä, millaisen mallin (poika)lapsi oppii nyt: isä sotkee ja äiti siivoaa, asioista riidellään, mutta mikään ei muutu. Tällä menollahan lapsi vain oppii isänsä tavat, ja sitä en halua. Hän on kuitenkin vielä melko pieni, joten asiaan voi varmasti vielä vaikuttaa. Fiksu lapsi osaa kyllä päätellä ihan itse, kumman vanhemman malli on parempi, joten en aio alkaa kontrolloimaan miehen tekemisiä omassa kodissaan.

Mies on asunut lähes koko aikuisikänsä avoliitossa, joten ei hän juurikaan ole asioista joutunut vastaamaan. Osaisi kyllä tarvittaessa (esim. seurustelumme alkuaikoina piti kämppänsä ihan siistinä), mutta ei vain pidemmän päälle jaksa ylläpitää tapaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on hyvät tulot, mutta miksi teillä ei käy viikkosiivooja? Sen mies tekee ensimmäisenä kun jää omilleen.

Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta eipä siitä ole paljon apua kun ensin pitää raivata miehen tavarat pois tieltä, jotta siivooja pääsee siivoamaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.

Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:

- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin

- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen

- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)

- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.

- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa

- Jne.

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Pyykinpesusta miehen kaappien siivoamisesta sekä laskujen maksusta säästyisit. Mutta jos mies viettää aikaa luonanne, on niitä mandariinin kuoria, lautasia ja riskejä edelleen. Lisäksi miettisitte kummassa asunnossa ollaan, kuka ostaa, maksaa, laittaa ruuat ja siivoaa jäljet.

Mies elelee samaan tapaan kuin nytkin. Viettää mukavaa elämää. Käy luonasi sotkemassa ja syömässä.

Sitten palaa omaan mukavaan kämppäänsä

Tätä en yksinkertaisesti mahdollistaisi enää. Mies saisi ruokaa vastaan opetella siivoamaan jälkensä, tai sitten huolehtisi ruoastaan ihan itse. Ne on maksettu tähänkin asti yhdessä, joten voitaisiin varmaan jatkaa samoin. Kun meillä olisi omat asunnot, voisin vetää selkeät rajat siihen, mitä sallin ja mitä en: minun kotonani mies joutuisi käyttäytymään siivosti tai sitten menisi omaan kotiinsa. Uskon, että motivaatiota muutokselle alkaisi löytyä, jos hintana olisi minun ja lapsen seuran väheneminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.

Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:

- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin

- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen

- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)

- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.

- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa

- Jne.

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Pyykinpesusta miehen kaappien siivoamisesta sekä laskujen maksusta säästyisit. Mutta jos mies viettää aikaa luonanne, on niitä mandariinin kuoria, lautasia ja riskejä edelleen. Lisäksi miettisitte kummassa asunnossa ollaan, kuka ostaa, maksaa, laittaa ruuat ja siivoaa jäljet.

Mies elelee samaan tapaan kuin nytkin. Viettää mukavaa elämää. Käy luonasi sotkemassa ja syömässä.

Sitten palaa omaan mukavaan kämppäänsä

Tätä en yksinkertaisesti mahdollistaisi enää. Mies saisi ruokaa vastaan opetella siivoamaan jälkensä, tai sitten huolehtisi ruoastaan ihan itse. Ne on maksettu tähänkin asti yhdessä, joten voitaisiin varmaan jatkaa samoin. Kun meillä olisi omat asunnot, voisin vetää selkeät rajat siihen, mitä sallin ja mitä en: minun kotonani mies joutuisi käyttäytymään siivosti tai sitten menisi omaan kotiinsa. Uskon, että motivaatiota muutokselle alkaisi löytyä, jos hintana olisi minun ja lapsen seuran väheneminen.

Ap

Voisit vetää rajat. Mutta nyt et voi?

Eli mies olisi vieraana kodissasi. Harvoin vierailevat varmasti elävät siivosti. Parsisuhde se ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.

Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:

- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin

- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen

- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)

- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.

- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa

- Jne.

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Pyykinpesusta miehen kaappien siivoamisesta sekä laskujen maksusta säästyisit. Mutta jos mies viettää aikaa luonanne, on niitä mandariinin kuoria, lautasia ja riskejä edelleen. Lisäksi miettisitte kummassa asunnossa ollaan, kuka ostaa, maksaa, laittaa ruuat ja siivoaa jäljet.

Mies elelee samaan tapaan kuin nytkin. Viettää mukavaa elämää. Käy luonasi sotkemassa ja syömässä.

Sitten palaa omaan mukavaan kämppäänsä

Tätä en yksinkertaisesti mahdollistaisi enää. Mies saisi ruokaa vastaan opetella siivoamaan jälkensä, tai sitten huolehtisi ruoastaan ihan itse. Ne on maksettu tähänkin asti yhdessä, joten voitaisiin varmaan jatkaa samoin. Kun meillä olisi omat asunnot, voisin vetää selkeät rajat siihen, mitä sallin ja mitä en: minun kotonani mies joutuisi käyttäytymään siivosti tai sitten menisi omaan kotiinsa. Uskon, että motivaatiota muutokselle alkaisi löytyä, jos hintana olisi minun ja lapsen seuran väheneminen.

Ap

Voisit vetää rajat. Mutta nyt et voi?

Eli mies olisi vieraana kodissasi. Harvoin vierailevat varmasti elävät siivosti. Parsisuhde se ei ole

Kuka antoi sinulle oikeuden määritellä suhteemme laadun? :D Onhan seurusteleva parikin alkuun vieraita toisten kodeissa, ihan samalla lailla se toimisi tässä. Tällä hetkellä en voi ajaa miestä pois yhteisestä kodistamme, ja muut keinot eivät ole tehonneet. Kaikkea on yritetty.

Ap

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tästä. Veikkaan että sieltä tulisi kuvaus siivousnatsista nalkuttajasta joka yrittää jatkuvasti määräillä kodinhoitoon liittyvissä asioissa joita itse pitää turhina. Varmasti on parempi teille molemmille että et pakota miestäsi jatkuvaan puunaamiseen kun hän ei selkeästikään sitä arvosta (eikä sitä siisteyttä ole mikään pakko arvostaa!!!!) ja mies antaa sinulle taas rauhan jynssätä paikkoja niin paljon kuin haluat.

Olisiko ongelma kuitenkin se että haluat kontrolloida kaikkea kotonasi? Monesti ocd-ihmisillä tuo siivoaminen on tärkeää, kuten myös se että oma tapa on oikea tapa. "Fiksusta lapsestakin" pitää saada samanlainen. Mitä jos lapsesi perusluonne onkin kuten isänsä, ettei pidä siisteyttä tärkeänä? Siis ei johdu siitä ettei halua tai osaa siivota, ei vaan arvosta sitä. Heitätkö lapsen sitten isänsä asuntoon?

Jos olisit ap kertonut vain että olet aina se joka siivoaa, en olisi tähän takertunut. Mutta jos sinun täytyy järjestellä miehen kaapitkin, niin kuulostaa kyllä aika sairaalta. Mitä se kuuluu kenelle muulle kuin miehellesi, millaista hänen kaapissaan on? Ymmärrän että ruuantähteitä ei jätetä homehtumaan lattioille, mutta KAAPIT??!! Kertoo myös siitä että miehelläsi ei taida olla yhtään omaa tilaa nykyisessä "kodissaan" että saisi elää kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä vastaat jatkossa vielä suuremmasta osasta, vai aiotko kieltää miestä syömästä teillä tai touhuamasta lasten kanssa, yms. Toiminnasta, jossa tulee siivottavaa ja laitettavaa? Miten talous ja lasten asiat. Hänhän pääsee helpommalla varmasti. Lasten sairastelut, läksyt ja muut kouluasiat, harrastukset, kuskaamiset. Ei ei, en lähtisi tuohon. Hän voi käydä nauttimassa perhe-elämästä aina kun hänelle sopii, sopivan pituisina annoksina, ja vetäytyä oman asunnon rauhaan aina kun siltä tuntuu. Entä kun kuvioihin astuu uusi kumppani? Niin varmasti käy, jos sinä tai toinen löytää sen, jonka kanssa haluaa oikeasti yhteisen elämän. Onko tuo kykenemättömyyttä irtautua suhteesta kuitenkin? Jos plussia hakee, niin lapsille parempi kun isä on lähellä koko ajan.

Lapsen harrastuksista, leikeistä, satujen lukemisesta ym. ollaan vastattu yhdessä tähänkin asti. Kuten olen jo muutamaan otteeseen todennut, mies on mahtava isä ja jaksaa kyllä skarpata, jos kyse on lapsen edusta. Sairastelut, neuvolat, päiväkodit ja muut minä olen huolehtinut tähänkin asti, joten siltä osin työmäärä ei lisääntyisi. Työmäärä vähenisi kuitenkin huimasti, kun ei tarvitsisi:

- Keräillä miehen vaatteita ympäri kämppää, pyykätä, viikata ja laittaa kaappiin

- Keräillä miehen tavaroita ympäri kämppää ja viedä niitä omille paikoilleen

- Huolehtia miehen henkilökohtaisia laskuja maksujärjestykseen (kyllä, näin pitkälle tämä tosiaan on mennyt :D)

- Laittaa miehen jäljiltä astioita koneeseen, mandariinin kuoria biojätteeseen ym.

- Järjestellä miehen kaappeja säännöllisesti, koska sotkeutuessaan ne eivät vedä sisäänsä niin paljon tavaraa

- Jne.

Tästä voi päätellä, että vikaa on minussakin kun mahdollistan miehelle tuon avuttomaksi heittäytymisen. Itse en vain halua enkä voi elää sikolätissä. Omassa kämpässään mies joutuisi kohtaamaan sikailunsa seuraukset ihan itse ja ehkä muuttuisi, ehkä ei. Muilta osin spekulointi on sinänsä turhaa, että se parempi kumppanihan voisi löytyä ihan yhdessä asuessakin. Turha tuollaisten pelkojen takia on tehdä tai jättää tekemättä mitään ratkaisuja.

Ap

Pyykinpesusta miehen kaappien siivoamisesta sekä laskujen maksusta säästyisit. Mutta jos mies viettää aikaa luonanne, on niitä mandariinin kuoria, lautasia ja riskejä edelleen. Lisäksi miettisitte kummassa asunnossa ollaan, kuka ostaa, maksaa, laittaa ruuat ja siivoaa jäljet.

Mies elelee samaan tapaan kuin nytkin. Viettää mukavaa elämää. Käy luonasi sotkemassa ja syömässä.

Sitten palaa omaan mukavaan kämppäänsä

Tätä en yksinkertaisesti mahdollistaisi enää. Mies saisi ruokaa vastaan opetella siivoamaan jälkensä, tai sitten huolehtisi ruoastaan ihan itse. Ne on maksettu tähänkin asti yhdessä, joten voitaisiin varmaan jatkaa samoin. Kun meillä olisi omat asunnot, voisin vetää selkeät rajat siihen, mitä sallin ja mitä en: minun kotonani mies joutuisi käyttäytymään siivosti tai sitten menisi omaan kotiinsa. Uskon, että motivaatiota muutokselle alkaisi löytyä, jos hintana olisi minun ja lapsen seuran väheneminen.

Ap

Voisit vetää rajat. Mutta nyt et voi?

Eli mies olisi vieraana kodissasi. Harvoin vierailevat varmasti elävät siivosti. Parsisuhde se ei ole

No mikä parisuhde se sitten on, että toinen elää kuin possu eikä välitä yhtää korjata jälkiään?  Että toista pidetään piikana? Ap kertoi, että seurusteluaikana kuitenkin siivosi ja keittikin joskus. Osaa siis. Nyt elää siten, että mandariininkuoret ja vaatteet tippuu tasan sinne missä sattuu kävelemään, ja ei siivoa. Aika kovaa toiselle kettuilua toisen aliarvoistamista (orja - siivoa! sitä varten nainen on talossa!) tuokin on.

Pistäisin miehen opettelemaan omaan asuntoon siivoa elämistä. Se on kerran halusta kiinni ja toisen arvostamisesta: seurusteluaikanakin onnistui. (Valehteli siis AP:lle olevansa ihan siivo mies.)

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tästä. Veikkaan että sieltä tulisi kuvaus siivousnatsista nalkuttajasta joka yrittää jatkuvasti määräillä kodinhoitoon liittyvissä asioissa joita itse pitää turhina. Varmasti on parempi teille molemmille että et pakota miestäsi jatkuvaan puunaamiseen kun hän ei selkeästikään sitä arvosta (eikä sitä siisteyttä ole mikään pakko arvostaa!!!!) ja mies antaa sinulle taas rauhan jynssätä paikkoja niin paljon kuin haluat.

Olisiko ongelma kuitenkin se että haluat kontrolloida kaikkea kotonasi? Monesti ocd-ihmisillä tuo siivoaminen on tärkeää, kuten myös se että oma tapa on oikea tapa. "Fiksusta lapsestakin" pitää saada samanlainen. Mitä jos lapsesi perusluonne onkin kuten isänsä, ettei pidä siisteyttä tärkeänä? Siis ei johdu siitä ettei halua tai osaa siivota, ei vaan arvosta sitä. Heitätkö lapsen sitten isänsä asuntoon?

Jos olisit ap kertonut vain että olet aina se joka siivoaa, en olisi tähän takertunut. Mutta jos sinun täytyy järjestellä miehen kaapitkin, niin kuulostaa kyllä aika sairaalta. Mitä se kuuluu kenelle muulle kuin miehellesi, millaista hänen kaapissaan on? Ymmärrän että ruuantähteitä ei jätetä homehtumaan lattioille, mutta KAAPIT??!! Kertoo myös siitä että miehelläsi ei taida olla yhtään omaa tilaa nykyisessä "kodissaan" että saisi elää kuten haluaa.

Onhan se miehellekin sitten kivempi asua omassa tilassaan ihan kuin itse haluaa? Eihän tässä ongelmaa? Viereinen asunto - ovi vain välissä. Toisen saa olla siivousfriikki ja toinen possu? Kumpikin on onnellinen? Eikö AP tätä tässä tavoittele?

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tästä. Veikkaan että sieltä tulisi kuvaus siivousnatsista nalkuttajasta joka yrittää jatkuvasti määräillä kodinhoitoon liittyvissä asioissa joita itse pitää turhina. Varmasti on parempi teille molemmille että et pakota miestäsi jatkuvaan puunaamiseen kun hän ei selkeästikään sitä arvosta (eikä sitä siisteyttä ole mikään pakko arvostaa!!!!) ja mies antaa sinulle taas rauhan jynssätä paikkoja niin paljon kuin haluat.

Olisiko ongelma kuitenkin se että haluat kontrolloida kaikkea kotonasi? Monesti ocd-ihmisillä tuo siivoaminen on tärkeää, kuten myös se että oma tapa on oikea tapa. "Fiksusta lapsestakin" pitää saada samanlainen. Mitä jos lapsesi perusluonne onkin kuten isänsä, ettei pidä siisteyttä tärkeänä? Siis ei johdu siitä ettei halua tai osaa siivota, ei vaan arvosta sitä. Heitätkö lapsen sitten isänsä asuntoon?

Jos olisit ap kertonut vain että olet aina se joka siivoaa, en olisi tähän takertunut. Mutta jos sinun täytyy järjestellä miehen kaapitkin, niin kuulostaa kyllä aika sairaalta. Mitä se kuuluu kenelle muulle kuin miehellesi, millaista hänen kaapissaan on? Ymmärrän että ruuantähteitä ei jätetä homehtumaan lattioille, mutta KAAPIT??!! Kertoo myös siitä että miehelläsi ei taida olla yhtään omaa tilaa nykyisessä "kodissaan" että saisi elää kuten haluaa.

Tämä on ihan mielenkiintoinen tulkinta. :D En noihin psykologisiin päättelyihin ota kantaa, sillä olet selvästi jo mielipiteesi muodostanut, mutta kaappien siivoamiselle on täysin järkevä syy: olemme jakaneet kaappien tilat kolmeen osaan (= minun, miehen ja lapsen tilat), eli jokaisella on kyllä oma osuutensa. Ongelma on vain se, että kun ne tavarat ja vaatteet nakellaan hyllyille miten sattuu, ne eivät kohta sinne enää mahdu vaan kertyvät tasoille, tuoleille ja jopa lattioille. Ongelma kun ei ratkea kaappitilaa lisäämällä, sillä hamstraavalle ihmiselle mikään määrä kaappitilaa ei ole riittävästi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tästä. Veikkaan että sieltä tulisi kuvaus siivousnatsista nalkuttajasta joka yrittää jatkuvasti määräillä kodinhoitoon liittyvissä asioissa joita itse pitää turhina. Varmasti on parempi teille molemmille että et pakota miestäsi jatkuvaan puunaamiseen kun hän ei selkeästikään sitä arvosta (eikä sitä siisteyttä ole mikään pakko arvostaa!!!!) ja mies antaa sinulle taas rauhan jynssätä paikkoja niin paljon kuin haluat.

Olisiko ongelma kuitenkin se että haluat kontrolloida kaikkea kotonasi? Monesti ocd-ihmisillä tuo siivoaminen on tärkeää, kuten myös se että oma tapa on oikea tapa. "Fiksusta lapsestakin" pitää saada samanlainen. Mitä jos lapsesi perusluonne onkin kuten isänsä, ettei pidä siisteyttä tärkeänä? Siis ei johdu siitä ettei halua tai osaa siivota, ei vaan arvosta sitä. Heitätkö lapsen sitten isänsä asuntoon?

Jos olisit ap kertonut vain että olet aina se joka siivoaa, en olisi tähän takertunut. Mutta jos sinun täytyy järjestellä miehen kaapitkin, niin kuulostaa kyllä aika sairaalta. Mitä se kuuluu kenelle muulle kuin miehellesi, millaista hänen kaapissaan on? Ymmärrän että ruuantähteitä ei jätetä homehtumaan lattioille, mutta KAAPIT??!! Kertoo myös siitä että miehelläsi ei taida olla yhtään omaa tilaa nykyisessä "kodissaan" että saisi elää kuten haluaa.

Onhan se miehellekin sitten kivempi asua omassa tilassaan ihan kuin itse haluaa? Eihän tässä ongelmaa? Viereinen asunto - ovi vain välissä. Toisen saa olla siivousfriikki ja toinen possu? Kumpikin on onnellinen? Eikö AP tätä tässä tavoittele?

Juuri näin, tätä tavoittelen. Kumpikin saisi elää miten haluaa ja joutuisi kantamaan seuraukset esim. siivoamatta jättämisestä ihan itse. Kaikki voittavat!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Erillään asuessa mies joutuisi pakostakin hoitamaan omat asiansa itse, ja minun taakkani kevenisi sen myötä huomattavasti.

Ap

Oletko ihan varma? Mitä sitten kun mies jättää omalla vuorollaan hoitamatta jotkut lapsen tärkeät asiat (harrastusviennit, hoitovuorojen varaaminen, yhteisten kriteerien mukainen ruokavalio/päivärytmi tms?)? Pystytkö oikeasti sitten vaan katsomaan asiaa sivusta vai päädytkö kuitenkin hoitamaan kaikki lasta koskevat asiat?

Kahden kodin vanhemmuus ei ole helppoa. Minun mielestäni kannattaisi kuitenkin miettiä vielä muitakin ratkaisuja. Oliko kyse siis osittain kotitöistä/miehen sotkuisuudesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Erillään asuessa mies joutuisi pakostakin hoitamaan omat asiansa itse, ja minun taakkani kevenisi sen myötä huomattavasti.

Ap

Oletko ihan varma? Mitä sitten kun mies jättää omalla vuorollaan hoitamatta jotkut lapsen tärkeät asiat (harrastusviennit, hoitovuorojen varaaminen, yhteisten kriteerien mukainen ruokavalio/päivärytmi tms?)? Pystytkö oikeasti sitten vaan katsomaan asiaa sivusta vai päädytkö kuitenkin hoitamaan kaikki lasta koskevat asiat?

Kahden kodin vanhemmuus ei ole helppoa. Minun mielestäni kannattaisi kuitenkin miettiä vielä muitakin ratkaisuja. Oliko kyse siis osittain kotitöistä/miehen sotkuisuudesta? 

Olen vastannut näihin samoihin kysymyksiin jo monta kertaa. Lapsen mies kyllä hoitaa moitteettomasti, siitä en ole huolissani.

Tulin tänne kysymään kokemuksia aiheesta, joten en jaksaisi keskustella monen sivun verran kaikista mahdollisista kauhuskenaarioista varsinkaan, jos kirjoittaja ei itse ole tällaista järjestelyä kokeillut. Ihan vain halusin tietää, miten muut ovat saaneet tällaisen toimimaan.

Ap

Mikä sen miehen tekosyy on olla tekemättä mitään kotitöitä? Kotiin tuotu raha ei  kelpaa syyksi ellei  se näy arjessa mitenkään.

Ei AP:llä ole mitään velvollisuutta meille kertoa tai vastailla uteluihin; vastata joka kysymykseen. Osahan täällä netissä vaatii, että pitää olla seuranta ja tulla myös kertomaan vuoden päästä tulokset.

Hauskaa kevättä AP!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio tästä. Veikkaan että sieltä tulisi kuvaus siivousnatsista nalkuttajasta joka yrittää jatkuvasti määräillä kodinhoitoon liittyvissä asioissa joita itse pitää turhina. Varmasti on parempi teille molemmille että et pakota miestäsi jatkuvaan puunaamiseen kun hän ei selkeästikään sitä arvosta (eikä sitä siisteyttä ole mikään pakko arvostaa!!!!) ja mies antaa sinulle taas rauhan jynssätä paikkoja niin paljon kuin haluat.

Olisiko ongelma kuitenkin se että haluat kontrolloida kaikkea kotonasi? Monesti ocd-ihmisillä tuo siivoaminen on tärkeää, kuten myös se että oma tapa on oikea tapa. "Fiksusta lapsestakin" pitää saada samanlainen. Mitä jos lapsesi perusluonne onkin kuten isänsä, ettei pidä siisteyttä tärkeänä? Siis ei johdu siitä ettei halua tai osaa siivota, ei vaan arvosta sitä. Heitätkö lapsen sitten isänsä asuntoon?

Jos olisit ap kertonut vain että olet aina se joka siivoaa, en olisi tähän takertunut. Mutta jos sinun täytyy järjestellä miehen kaapitkin, niin kuulostaa kyllä aika sairaalta. Mitä se kuuluu kenelle muulle kuin miehellesi, millaista hänen kaapissaan on? Ymmärrän että ruuantähteitä ei jätetä homehtumaan lattioille, mutta KAAPIT??!! Kertoo myös siitä että miehelläsi ei taida olla yhtään omaa tilaa nykyisessä "kodissaan" että saisi elää kuten haluaa.

Onhan se miehellekin sitten kivempi asua omassa tilassaan ihan kuin itse haluaa? Eihän tässä ongelmaa? Viereinen asunto - ovi vain välissä. Toisen saa olla siivousfriikki ja toinen possu? Kumpikin on onnellinen? Eikö AP tätä tässä tavoittele?

Miksi sitten ei eläisi kokonaan yksin sen sijaan että yrittää elää ihmisen kanssa joka ei kutenkaan hyväksy sinua ja tapojasi elää?

Vähän veikkaan että mies löytää rinnalleen nopeasti uuden kumppanin joka myös haluaa hänen kanssaan jakaa yhteisen kodin.