Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot 9-vuotiaan haahuilijan kanssa. Odotanko häneltä liikoja?!
27.04.2017 |
Mulla on alkuvuodesta 9 vuotta täyttänyt lapsi (poika, jos sukupuolella on jotain väliä) ja haluisin tietää odotanko liikoja häneltä, vai onko muutkin saman ikäiset samanlaisia??
Mulla on vapaapäivä ja pääsin seuraamaan hänen kouluun lähtöänsä. Pojan luokalla on tänään ulkoilupäivä ja kun yöllä satoi lunta, niin kerroin aamupalapöydässä mitkä vaatteet pukee päälle, että pysyy kuivana ja lämpimänä. Lähti pukemaan ja hetken päästä ilmestyi mun eteen haahuilemaan just niissä housuissa, mitä ei pitänyt laittaa (eivät pidä kosteutta) ja yöpaita edelleen päällä. Patistelin takaisin pukemaan ja muistutin, että mitä pitää pukea. Kuluu n. 10min, luulin että on pukenut ja on esim. lukemassa kun on ihan hiljaista. Menin katsomaan, niin oli EDELLEEN niissä samoissa vaatteissa ja haahuili edelleen vaan ympäriinsä oikein mitään tekemättä. Kivahdin sitten jo, että nyt on kiire, myöhästyt koulusta! Sai lopultakin sisävaatteet päälle, oli menossa avaamaan telkkaria ja jouduin taas menemään väliin, että hei, sun pitäis olla ihan just menossa!! Meni eteiseen ja alkoi etsiä kuorihousuja ja muisti, että oli unohtanut ne edellisenä päivänä kouluun. Etsittiin sitten pikaisesti muuta tilalle. Veti lenkkarit jalkaan ja taas jouduin muistuttamaan, että ei niitä vaan ne veden pitävät. Tietää kyllä kummat pitää vettä. Sai vaatteensa päälle, ojensin repun ja kysyin, että onhan nyt eväät? -Joojoo, onon (vähän myöhemmin huomasin juomapullon keittiössä, joka sitten jäi matkasta). Sitten siinä kun laittoi reppua selkään, muisti, että vihko ja penaali jäi koulupöydälle. Ryntäsi niitä hakemaan ja tietenkin kengät jalassa ja kuivanutta kuraa vaan rapisi pitkin lattioita, ja kun noin miljoona kertaa siitäkin sanottu! Tähän samaan kuuluu myös kirjojen ja vihkojen unohtelua niin kouluun kuin kotiin. Kokeiden unohtelua reppuun -ei muista näyttää niitä meille tai ei muista palauttaa kouluun. Vaatteet ja tavarat ovat noin pääsääntöisesti hukassa. Harrastusvälineet unohtuu milloin minnekin.
Aikuisella tuollainen käytös tarkoittaisi univajetta ja/tai stressiä/huolia. Mutta tällä lapsella kuitenkin menee koulussa ihan todella hyvin, on kavereita ja harrastuksia, on terve, nukkuu 9,5-10h yössä, vapaa-aikaakin on runsaasti koulun ja harrastusten päälle.
Kuulostaako tutulta? Olenko vain kohtuuton, kun odotan että tuollaiset asiat sujuisi jo ilman montaa muistutusta? Ja että pikkuhiljaa niistä omista tavaroista oppisi pitämään huolta?
Kommentit (68)
Onko isänsä tai sinä samanalaisia? Mulla esikoinen on juuri tuollainen, ikävuodet 7-9 oli aivan toivottomia, kun oletus on että huolehti edes jostain jo itse ja kaikki unohtui, hukkui, hävisi tms. Kahden ekan kouluvuoden aikana heppu hukkasi 8 lippalakkia. Kaikesta muust apuhumattakaan. Nyt on 15v ja kamat pysyy paremmin tallessa. Isänsä on samanlainen: aina on lompakko, avaimet, kännykkä tms kateissa. En tiedämisät johtuu, mieskin kuitenkin tekee ihan vastuunalaista duunia ja häntä siinä arvostetaan. Kait se on jotain hajamielisyyttä. Mutta pointtini siis oli, että helpottaa aikaa myöden,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeät rajat jos myöhästyy koulusta niin on sitten loppupäivän huoneessaan.
Kuule: olet kohtuuton.
Lapsesi on nyt vain täysin erilainen kuin sinä, ja sinun on opittava elämään tämän kanssa. Hän tulee olemaa aikuisenakin vähän "haahuilija" eli käytännön asioissa hiukan huolimaton. Jotkut vain ovat luonteeltaan tälaisia. Vähän kuin itseäni ärsyttää ihan satasella ihmiset, jotka ei herää herätyskelloon (torkku päällä ja senkin annetaan piipata 10x) ja jatkavat vain nukkumistaan. Veljeni oli (on) tällainen. Sitten äiti käski aina minun mennä häntä komentelmaan nousemaan, mutta ei vain halunnut herätä... aina sai useaan kertaan käydä sanomassa.
On ihmisiä, joilla aikuisina aina on avaimet hukassa. Tavarat hukassa. Aina myöhässä. Tämä ei mitenkään liity esim. älykkyyteen tai kykyihin: luonne vain on tämäntyyppinen.
Voimia ihanasta lapsestasi! Elämä opettaa kyllä jossain vaiheessa kiinnittämään huomiota ympäristöön tarkemmin.
:-)
Samaa toimintaa täällä (11v). Tuntuu vielä että perinteiset keinotkaan (uhkailu, kiristys ja lahjonta) eivät vaikuta.
Sovin säännön, mikäli tulee muistutuksia koulusta, jokaisesta (tekemätön läksy, myöhästyminen, kirjat kotona tms) lähtee puhelin & tabletti 2 päiväksi pois. En käsitä miten voi olla niin vaikeata, vaikka joka ilta vakuuttaa pakanneensa reppunsa, tehneensä läksyt jne. Alkaa olla jo sen verran ikää, että luotan sanaan, enkä syynää jokaista läksyä erikseen. Toki jos on hankalia tehtäviä niin niitä katsotaan yhdessä.
Välillä menee viikkoja hyvin, sitten saattaa tulla kahdessa päivässä 3 huomautusta.
Ensinnäkin, kyseessä on vasta 9 vuotias lapsi. Mielessä on niin paljon juttuja että on aivan normaalia ettei kaikki pysy aina mukana. Sitähän koulussa harjoitellaan.
Näissä säissä nyt ylipäätään itsekin on sekaisin mitä pukea päälle kun välillä sai mennä lenkkareissa ja nyt pitää olla melkeinpä kumpparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko erityisesti amut tuollaisia vai onko muulloinkin hajamielinen? Itselläni ja omilla lapsillani juuri se "aamukäynnistyminen" on vaikeaa, aivot käy puoliteholla. Joku toinen taas on aamulla tehokkaimmillaan eikä varman ymmärrä meidän aamuhaahuiluja.
Mulla on lapsi kanssa tuollainen haavuilija. Vaadin tutkimuksia ja add todettiin. Nyt hän on teini ja hoitaa asiansa, mutta ei ollenkaan niin jämptisti, kuin haluaisin.
En tullut miestä valitessa mulle mieleen, että lapsemme saatgaa periä häneltä niitä ärsyttäviä epätarkkuusgeenejä. Oletin lapsesta tulevan yhtä tarkka kuin minä. Siis hölmö luulin kasvattavani lapsen tietynlaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on varmaan vielä aikuisenakin tuollainen. Lakkaat nyt hössöttämästä niin oppii pitämään huolen asioistaan. Kai 9v osaa kellonajat? Laitat näkyvälle paikalle kellon johon värikkäitä pisteitä tietyille kohdille (vaikka post-it lapusta leikattu täplä siihen kohdalle kun pitää lähteä kotiovelta ulos, täplä heräämisen kohdalle, jne). Itselläni on se vika että ajantaju hämärtyy ja saatan käyttää meikkaamiseen puoli tuntia vaikka aikaa sille oli varattuna 10 min. Sitten jää aamiaiset syömättä. Olen kaikessa vähän hidas varsinkin aamuisin, sellaista se vain on. Kaiken ylimääräisen olen joutunut karsimaan pois aamurutiineistani, jotta kerkeäisin ajoissa. Ei puhettakaan tosin, että arvaisin telkkaria aamuisin :D N25
Meillä ei poika 9v. suoriudu oikeastaan mistään aamulla vielä itsenäisesti. Kaksi vuotta nuorempi siskonsa on kaikessa jo edellä ja paljon taitavampi. Todella raskasta olla tuon pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista joillakin tuon ikäisillä. Keskittyy ehkä paremmin, kun et ole paikalla (tai sitten ei).
Meidän 9v on haahuilija. On luonteeltaan rauhallinen. Haen joka päivä vaatteet ja isken nenän eteen, helpottaa hommaa kovasti.
Koulussa haka, on kavereita, itse pakkaa koulurepun ja hoitaa läksyt. Ihana tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei poika 9v. suoriudu oikeastaan mistään aamulla vielä itsenäisesti. Kaksi vuotta nuorempi siskonsa on kaikessa jo edellä ja paljon taitavampi. Todella raskasta olla tuon pojan äiti.
Minusta tuntuukin, että tämä esikoinen ei ole ihan normaali, vaan jollainlailla poikkeava, välillä tuntuu älyllisesti melkein vammaiselta, mutta toisaalta saa koulussa aina kiitettäviä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän liikaa tunnut hössöttävän vieressä. Lapsi selviää kai ajoissa muina päivinä kouluun kun et ole vahtimassa?
Selviää kyllä kouluun, mutta milloin mitäkin uupuu. Ei ollut kyse nyt ajoissa olemisesta, vaan tavaroiden unohtelusta ja yksinkertaisten ohjeiden unohtamisesta.
Tänään ivat koko päivän ulkona ja jos en olisi ollut hössöttämässä, niin olisi ollut tuolla +0,4 lämpötilassa ja lumihangessa lenkkareilla, yksillä kosteutta pitämättömillä housuilla, paidalla ja ohuella takilla. Olin kuitenkin antanut melko yksinkertaiset ohjeet, mitä pukea, mutta unohti ne noin kahdessa minuutissa + unohti ne uudestaan. Jos siellä on yksi kylmissään ja märissä vaatteissa, niin pahimmassa tapauksessa koko porukka olisi joutunut keskeyttämään retken ja palaamaan koululle ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei poika 9v. suoriudu oikeastaan mistään aamulla vielä itsenäisesti. Kaksi vuotta nuorempi siskonsa on kaikessa jo edellä ja paljon taitavampi. Todella raskasta olla tuon pojan äiti.
Minusta tuntuukin, että tämä esikoinen ei ole ihan normaali, vaan jollainlailla poikkeava, välillä tuntuu älyllisesti melkein vammaiselta, mutta toisaalta saa koulussa aina kiitettäviä kaikesta.
Ala-aste on nykyään todella helppoa joten kiitettävien saaminen ei kerro juuri mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän liikaa tunnut hössöttävän vieressä. Lapsi selviää kai ajoissa muina päivinä kouluun kun et ole vahtimassa?
Selviää kyllä kouluun, mutta milloin mitäkin uupuu. Ei ollut kyse nyt ajoissa olemisesta, vaan tavaroiden unohtelusta ja yksinkertaisten ohjeiden unohtamisesta.
Tänään ivat koko päivän ulkona ja jos en olisi ollut hössöttämässä, niin olisi ollut tuolla +0,4 lämpötilassa ja lumihangessa lenkkareilla, yksillä kosteutta pitämättömillä housuilla, paidalla ja ohuella takilla. Olin kuitenkin antanut melko yksinkertaiset ohjeet, mitä pukea, mutta unohti ne noin kahdessa minuutissa + unohti ne uudestaan. Jos siellä on yksi kylmissään ja märissä vaatteissa, niin pahimmassa tapauksessa koko porukka olisi joutunut keskeyttämään retken ja palaamaan koululle ennen aikojaan.
Ei nyt retkeä yhden takia keskeytetä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, kyseessä on vasta 9 vuotias lapsi. Mielessä on niin paljon juttuja että on aivan normaalia ettei kaikki pysy aina mukana. Sitähän koulussa harjoitellaan.
Näissä säissä nyt ylipäätään itsekin on sekaisin mitä pukea päälle kun välillä sai mennä lenkkareissa ja nyt pitää olla melkeinpä kumpparit.
Tätä just haen, että odotanko liikaa ikään nähden.
Ohjeet annoin pukeutumiseen kyllä, että sen ei pitänyt olla epäselvää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän liikaa tunnut hössöttävän vieressä. Lapsi selviää kai ajoissa muina päivinä kouluun kun et ole vahtimassa?
Selviää kyllä kouluun, mutta milloin mitäkin uupuu. Ei ollut kyse nyt ajoissa olemisesta, vaan tavaroiden unohtelusta ja yksinkertaisten ohjeiden unohtamisesta.
Tänään ivat koko päivän ulkona ja jos en olisi ollut hössöttämässä, niin olisi ollut tuolla +0,4 lämpötilassa ja lumihangessa lenkkareilla, yksillä kosteutta pitämättömillä housuilla, paidalla ja ohuella takilla. Olin kuitenkin antanut melko yksinkertaiset ohjeet, mitä pukea, mutta unohti ne noin kahdessa minuutissa + unohti ne uudestaan. Jos siellä on yksi kylmissään ja märissä vaatteissa, niin pahimmassa tapauksessa koko porukka olisi joutunut keskeyttämään retken ja palaamaan koululle ennen aikojaan.
Meillä tyttärentytär on aina ollut samanlainen, aamupalakin menee kuulema niin hitaasti, että tehokas tyttäreni puree hammasta ettei nalkkuttaisi.
Tyttö on taitava, koulu menee erittäin hyvin, musikaalinen, soittaa orkesterissa ykkösviulua, laulaa, lahjakas piirtäjä, ystäviä paljon ja ihana luonne, ystävällinen ja rauhallinen. Mutta armoton unohtelija. Mummin rakas likka.
Ymmärrän ärsytyksen, sinä ilmeisesti olet kuten minä, järjestelmällinen ja ripeä/aktiivinen. Mun mies taas kuulostaa sun pojalta hyvin pitkälti: loisti koulussa, insinööri joka työssään arvostettu, musiikillisesti lahjakas ym. Mutta järjestelmällisyyttä, ei tippaakaan! Unohtaa tai sekoittaa keskenään kaikki tärkeät aikataulut, unohtaa soittaa sukulaisilleen, haahuilee kotona, hukkaa tavaroita... Meitä yhdistää moni asia kuten huumorintaju, musiikkimaku ja luovuus, eräänlainen laiskuus ym, mutta monissa asioissa olemme täysin toistemme vastakohdat. Ja luultavasti juuri siksi niin täydelliset yhdessä.
Yksi ihminen ei voi koskaan olla kaikkea. Haahuilu on nyt se sun lapsen heikkous, näköjään hän ei kuitenkaan ole tyhmä kun pärjää noin hienosti koulussa. "Hajamielinen professori", usein luovaa tai paljon aivotyötä vaativaa työtä tekevät ovat tällaisia. Luultavasti paranee vähän iän myötä kyllä. Voit testauttaa varmaan jos hänellä olis esim ADD, mutta luultavasti sun poika nyt vaan on tuommoinen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Onko isänsä tai sinä samanalaisia? Mulla esikoinen on juuri tuollainen, ikävuodet 7-9 oli aivan toivottomia, kun oletus on että huolehti edes jostain jo itse ja kaikki unohtui, hukkui, hävisi tms. Kahden ekan kouluvuoden aikana heppu hukkasi 8 lippalakkia. Kaikesta muust apuhumattakaan. Nyt on 15v ja kamat pysyy paremmin tallessa. Isänsä on samanlainen: aina on lompakko, avaimet, kännykkä tms kateissa. En tiedämisät johtuu, mieskin kuitenkin tekee ihan vastuunalaista duunia ja häntä siinä arvostetaan. Kait se on jotain hajamielisyyttä. Mutta pointtini siis oli, että helpottaa aikaa myöden,
Minä olen tuollainen stressaantuneena ja väsyneenä. Isänsä myös. Mutta muuten kai ollaan ihan normaalisti asioista huolehtivia ja muistavia. Itse olin kyllä lapsena todella säntillinen ja tavarat aina ojennuksessa, tosin tuntuu, että aikakin on muuttunut ja ei koulussakaan enää odoteta samanlaista huolellisuutta kuin ennen. Mies ei itse muista minkälainen on ollut, ehkä se siis sieltä tulee. ;)
Vähän liikaa tunnut hössöttävän vieressä. Lapsi selviää kai ajoissa muina päivinä kouluun kun et ole vahtimassa?