Onko huutaminen riittävä syy lastensuojeluilmoitukseen?

up

Ei ole riittävä syy.

Vaikkakaan ei suotavaa, niin kyllä se nyt kuitenkin on ihan normaalia, että äiti huutaa "useita kertoja viikossa". Ei ole oikein eikä mukavaa, mutta lastensuojelun asiakkaina on sadoittain perheitä joissa on oikeasti kauheita tilanteita, eikä niitäkään pystytä hoitamaan. On ylimitoitettu reaktio tehdä ilmoitus tuollaisesta.

Onko itselläsi lapsia? En kysy pahantahtoisesti, vaan siksi että itse kuuntelin nuorena aikuisena samoin ajatuksin naapurin lapsen itkua. Myöhemmin tajusin sen itkumäärän ihan normaaliksi.

Kyllä sen lasun voi tehdä. Kartoittavat perheen tilanteen ja tarjoavat ehkä avohuollon tukitoimia, perhetyötä tms. Mistä sen tietää onko äiti masentunut tms. Ehkä jo että saisi purkaa äitiyden ja arjen fiiliksiä, reflektoida itseään jne. Tee ihmeessä lasu.

Lapsesta juuri tehtiin about saman tyyppisen asian vuoksi ja keskustelu oli sos.tt. Kanssa mieluisa.

En tekisi huutamisesta. Oletko nähnyt lapsia noin muuten pihalla tai rapussa? Ovatko ihan asiallisen ja hyvinvoivan näköisiä?

Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.

Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).

Huuto kuuluu ulos asti.

Kiroilusta en tiedä, mutta aika lailla se huuto tuppaa kuulumaan lapsiperheen arkeen. Varmaan 90% perheistä voisi tuolla kriteerillä tehdä lasun.

Mä ehkä seurailisin vielä. Jos lapset on perustyytyväisen oloisia pihalla, leikkivät ja touhuavat sekä toisinaan kiukuttelevat, eivätkä suhtaudu vanhempiinsa oudosti, niin kaikki on todennäköisesti ihan hyvin.

Lastensuojelussa ei riitä resurssit oikeasti laiminlyötyihin lapsiin, joita oikeasti pahoinpidellään tai ovat täysin emotionaalisesti eristettyjä (heille ei edes huudeta).

Näkymätön ja kuulumaton lapsi eniten huolestuttaisi minua.

Tee vaan lasu, avaavat sosiaalihuollon asiakkuuden ja saavat tarvitsemansa avun esim. Ohjausta kasvatustilanteisiin tai lastenhoitoa jos vanhemmat uupuneita

Vierailija kirjoitti:

Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.

Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).

Huuto kuuluu ulos asti.

Temperamentteja on monenlaisia. Itse lapsena pelästyin ja ahdistuin kun sukulainen huusi lapsilleen, välillä kiroilikin. Koko ajan oli siellä kyläillessä sellainen olo että milloin pitää pelätä että toinen vanhemmista räjähtää. Se oli heidän tapansa ja temperamenttinsa. Vanhemmat työssä käyviä hyvin koulutettuja. Lapsista tuli menestyviä kunnon kansalaisia kaikista.

Säikähdin, koska meillä sitä huutoa ei juuri koskaan ollut, tosin toisella vanhemmalla muunlaisia ongelmia.

Mutta pointti tässä oli se että vaikka heillä oli huutoa ja paljon ja meillä ei juuri lainkaan, niin enemmän apua meidän perheessä olisi tarvittu kuin heidän.

Varmaan suomalainen mentaliteetti että kaikki mistä tulee ääntä vähänkin enemmän on pahasta. Jos on vaan hissukseen niin ettei muut kuule niin kaikki on hyvin.

En voi käsittää niitä naapurikyyliä jotka kuuntelevat naapurien lapsiperheiden jokaista pieraisua sillä korvalla että saisi "syyn" tehdä lasun. Kun oma pää ei kestä kun muilla on elämää kodissaan: iloa, itkua, huutoa, naurua, kiljumista, karjumista, jne.

Räjähdän myös joskus itse omille lapsilleni, ja ihan syystä.

On riittävä syy tehdä lasu.

Lapselle huutaminen on yhtä haitallista kuin että käyttäisi ruumiillista kuritusta.

Miksi kehuttu neuvolasysteemi ei ole tehnyt hommiaan kun äidit ei tiedä että lapselle ei saa huutaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.

Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).

Huuto kuuluu ulos asti.

Temperamentteja on monenlaisia. Itse lapsena pelästyin ja ahdistuin kun sukulainen huusi lapsilleen, välillä kiroilikin. Koko ajan oli siellä kyläillessä sellainen olo että milloin pitää pelätä että toinen vanhemmista räjähtää. Se oli heidän tapansa ja temperamenttinsa. Vanhemmat työssä käyviä hyvin koulutettuja. Lapsista tuli menestyviä kunnon kansalaisia kaikista.

Säikähdin, koska meillä sitä huutoa ei juuri koskaan ollut, tosin toisella vanhemmalla muunlaisia ongelmia.

Mutta pointti tässä oli se että vaikka heillä oli huutoa ja paljon ja meillä ei juuri lainkaan, niin enemmän apua meidän perheessä olisi tarvittu kuin heidän.

Varmaan suomalainen mentaliteetti että kaikki mistä tulee ääntä vähänkin enemmän on pahasta. Jos on vaan hissukseen niin ettei muut kuule niin kaikki on hyvin.

En voi käsittää niitä naapurikyyliä jotka kuuntelevat naapurien lapsiperheiden jokaista pieraisua sillä korvalla että saisi "syyn" tehdä lasun. Kun oma pää ei kestä kun muilla on elämää kodissaan: iloa, itkua, huutoa, naurua, kiljumista, karjumista, jne.

Räjähdän myös joskus itse omille lapsilleni, ja ihan syystä.

Juuri näin.

Minä räjähdän kotona lapsille ja liikenteessä ja töissä ja kaupassa. En räjähdä kuitenkaan ilman syytä. Olen temperamenttinen ja koulussa räjähdin ja koulun jälkeen. Missä vaan aihetta näen niin räjähdän heh heh .

Ilman muuta lasu. 

Kasvatuksessa voi olla isoja puutteita kun pitää lapsilleen räyhätä.

On aina hyvä tehdä lasu kun arveluttaa. Voivat sitten itse päättää mitä tehdä.

Kun ei osaa kasvattaa niin pitää huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.

Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).

Huuto kuuluu ulos asti.

Ensinnäkin se on ilmoitus ja toisekseen sitä ei tehdä äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis normaalia, että äiti huutaa ja kiroilee monta kertaa viikossa pienille lapsille???? No ei todellakaan ole normaalia. Äiti on epävakaa.

Itse tein ilmon naapurin uusioperheen äidistä. Äiti huutaa aamulla ennen kuutta jo lapsille ja illalla kun laittaa nukkumaan lapsia (seitsemältä).

Huuto kuuluu ulos asti.

Temperamentteja on monenlaisia. Itse lapsena pelästyin ja ahdistuin kun sukulainen huusi lapsilleen, välillä kiroilikin. Koko ajan oli siellä kyläillessä sellainen olo että milloin pitää pelätä että toinen vanhemmista räjähtää. Se oli heidän tapansa ja temperamenttinsa. Vanhemmat työssä käyviä hyvin koulutettuja. Lapsista tuli menestyviä kunnon kansalaisia kaikista.

Säikähdin, koska meillä sitä huutoa ei juuri koskaan ollut, tosin toisella vanhemmalla muunlaisia ongelmia.

Mutta pointti tässä oli se että vaikka heillä oli huutoa ja paljon ja meillä ei juuri lainkaan, niin enemmän apua meidän perheessä olisi tarvittu kuin heidän.

Varmaan suomalainen mentaliteetti että kaikki mistä tulee ääntä vähänkin enemmän on pahasta. Jos on vaan hissukseen niin ettei muut kuule niin kaikki on hyvin.

En voi käsittää niitä naapurikyyliä jotka kuuntelevat naapurien lapsiperheiden jokaista pieraisua sillä korvalla että saisi "syyn" tehdä lasun. Kun oma pää ei kestä kun muilla on elämää kodissaan: iloa, itkua, huutoa, naurua, kiljumista, karjumista, jne.

Räjähdän myös joskus itse omille lapsilleni, ja ihan syystä.

Juuri näin.

Minä räjähdän kotona lapsille ja liikenteessä ja töissä ja kaupassa. En räjähdä kuitenkaan ilman syytä. Olen temperamenttinen ja koulussa räjähdin ja koulun jälkeen. Missä vaan aihetta näen niin räjähdän heh heh .

Heh heh?! Ei helvetti en kestä tuollaisia räjähtelijöitä. Niiden mielestä on iha ok draamailla ja karjua ja saada raivareita missä tahansa, ja muiden pitää vaan ymmärtää kun "mä nyt oon tämmönen temperamenttinen". Todella vastenmielisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiroilusta en tiedä, mutta aika lailla se huuto tuppaa kuulumaan lapsiperheen arkeen. Varmaan 90% perheistä voisi tuolla kriteerillä tehdä lasun.

On huutamista ja huutamista. Aloittajan sävystä huomaa, että hän on huolissaan huutamisen laadusta. Eli, se varmaan kuulostaa siltä, että hallinta on mennyttä.

Yllättävän paljon on niitäkin lapsiperheitä, joissa ei koskaan huudeta.

Kun lapset olivat pieniä, niin pakko myöntää, että välillä tuli äristyä heille liikaakin. Mutta siitä huolimatta meidän arkemme oli ns hyvää. Olin vain tavattoman uupunut.

Nyt minun teinini ovat (2x15 v) ja enpä ole vuosiin enää huutanut. Meillä on hyvät ja lämpimät välit ja lapset uskovat ja kunnioittavat minua. Toki teineinä laittavat hanttiin ja aukovat päätään, mutta se kuuluu asiaan.

Ei se huutaminen lasta traumatisoi, jos elämä muuten on hyvää. Ei se toki kivaa ole, mutta kun on uupunut, niin.,,

Huoli lapsen hyvinvoinnista on ainoa riittävä ja tarvittava syy.

t. opettaja