Saako lapsi päättää rippikoulusta itse?

Omaa tyhmyyttä ottaa joku hihhuli kummitädiksi.

Se on henkilökohtainen asia, nuorellakin. Voisit sanoa kummitädille että asia ei kuulu hänelle. Hänellähän on ollut 15 vuotta aikaa tukea uskonnollista kasvatusta, hän ei nyt vain ehkä onnistunut siinä sitten niin kuin toivoi.

Saa, vaikka itse suosittelen riparia ja konfirmaatiota että on mahdollisuus päästä kummiksi tai mennä kirkossa naimisiin. Pakottaa ei tietenkään voi ja jos lapsi itse ei pidä noita mun perusteluita tärkeinä, mun osa on hyväksyä lapsen päätös jättää ripari käymättä.

Toki sen riparin voi halutessaan aikuisenakin käydä mutta koen tuon jokseenkin kivemmaksi vaihtoehdoksi käydä nuorena ja ikäistensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Omaa tyhmyyttä ottaa joku hihhuli kummitädiksi.

Luitko edes koko aloitusta? t:alapeukuttaja

Emme tietenkään kuulu kirkkoon mutta jos joku lapsistamme jostain ihmeen syystä haluaisi rippikouluun "kun kaikki muutkin" mennä niin toki sen hänelle maksaisin.

Muuten pyyhin uskonnoilla perseeni ihan avoimesti.

Siis rippileirillähän on ihanaa. En ymmärrä miksi jättäytyä pois, siellä on kivaa ihan vaikkei olisi niin harraskaan...

Kyllä se on niin, että tytär itse viimekädessä itse päättää meneekö rippikouluun vai ei. - Ja ellei nyt mene, niin voi mennä myöhemmin, tai olla menemättä. Toki rippikoulu voi olla myös ihan mukava kokemus, jossa ei "lyödä raamatulla" mutta yhtä hyvin kokemus voi vaikka promeeus leiri. 

Ei voi pakottaa.

Oma ripari oli tylsä ja ahdistava ja menin sinne muiden painostuksesta, tärkein oli raha.

Jos tyttäresi ei halua mennä, anna asian olla eikä kummitädille tarvitse asiaa perustella.

Lapsi päättää itse.

Hämmästyisin kovasti jos oma riparille haluais. On promoleiritkin olemas. Ja kuka haluu kirkkohäät jos ei usko? Kummi voi olla ilman uskontoa myös.

Saa. Suomessa on uskonvapaus ja sitä pitäisi entisestään vahvistaa ja vastentahtoinen liittäminen uskontokuntaan kieltää ylipäätään kokonaan.

Meillä oli vähän sama tilanne, paitsi että ei kuuluta kirkkoon eikä lasta ole kastettu. Silti hän on osallistunut koulussa ev-lut opetukseen, koska olen halunnut että kuitenkin oppii kristinuskosta. Samasta syystä halusin myös, että hän osallistuu rippileirille. Löysin sitten sellaisen riparin, johon hän suostui lähtemään. Ripari pidettiin pääosin Kreikassa, Suomessa oli ennen leiriä pari viikonloppua riparia. Tuo sopi meille hyvin, kun minua ei niinkään kiinnosta Kreikkaan lähteä, mutta tyttö halusi sinne. Sain toimitettua hänet Kreikkaan aika halvalla (verrattuna että koko perhe olisi joutunut menemään) ja ripari tuli samalla käytyä. 

Tyttö ei kuitenkaan halunnut kasteelle, ilmeisesti riparilla ei saarnattu tarpeeksi väkevästi. Käytiin kuitenkin kirkossa katsomassa riparikavereiden konfirmaatio. Ja tyttö sai riparista todistuksen, jolla voi mennä kirkossa naimisiin, jos sellaista haluaa. Mitään juhlia ei pidetty, mutta jotkut kyllä pitää juhlatkin vaikkei nuori osallistuisi konfirmaatioon. Me käytiin vain perheen kesken syömässä vähän hienommassa ravintolassa, se riitti meille. Me laskettiin myös, että se itse ripari oli ihan riittävä riparilahja meiltä vanhemmilta. Oli se kuitenkin paljon kalliimpi kuin kotimaan ripari olisi ollut.

Jos haluat hieman vastahankaisen nuoren riparille, niin ehdotan että yrität löytää riittävän houkuttelevan riparin. 

Minun poikani imoitti ettei riparille mene. Yritin hiukan houkutella ja puhua häistä ja kummiudesta yms. Ei auttanut. Ei mene kuulemma kirkossa naimisiin  eikä ryhdy kummiksikaan. Minä en pakottanut. Kukaan sukulainen tai muukaan ei suuttunut tai äimistellyt. Nuoren oma asia. Itse ajattelen että yhdet kestit vähemmän vaikka itse hiukan uskis olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni ei ole koskaan ollut uskonnollinen vaikka kirkkoon kuulutaan ja on jo päättänyt hyvissä ajoin ettei mene ensi vuonna rippikouluun. Minusta tämä on ihan ok mutta tytön molemmat kummitädit ovat pettyneitä. Yllätyksekseni todella uskis kummitäti ei asiasta puhunut mitään, kun taas toinen kummitäti (joka ei edes ole uskis) oli tosi vihainen asiasta. Syyksi ei antanut mitään järkevää muuta kuin vouhkasi jostain kirkkohäistä. Yritti jopa lahjoa rahalla, mutta tyttöön ei uponnut.

Minun kuulemma pitäisi pakottaa lapsi riparille mutta ei kai se minusta kiinni ole?

Miksi pakottaisin?

Miten te hoiditte asian? Halusiko ja menikö lapsi riparille?

Kyllä  tuon ikäinen saa jo päättää. Oma lapsi  erosi kirkosta ja meni protuleirille. Mulle on ihan sama moniko sukulaistäti tämän asian takia tarvitsi hajusuolaa, kyse oli nuoren omasta tahdosta ja tein sen niille selväksi. Joten jos ei halua, älä missään nimessä pakota.

Sain itse päättää, että käynkö riparin vaiko en. Kävin, vaikken uskovainen ole pätkääkään. Oli ihan kivaa :).

Kai sinne leirille pitäisi mennä sisällön takia eikä tavan. Siksi se riippuu henkilöstä itsestään. Kummien tehtävä hän on tuo lapsen kristillinen kasvatus puoli. Eli kummit ovat itse epäonnistuneet jos ttapaus sellaiseksi katsotaan.

99,9% nuorista menee rippikouluun sen takia koska saavat rippilahjaksi rahaa/tavaroita, eivät sen takia että mielessä olisi kirkkohäät tai uskonnollisuus sen enempää.

0,1% saattaa mennä sitten uskonnon takia. Itse kävin rippikoulun mutta heti täysi-ikäisenä erosin kirkosta ettei tarvitse maksaa kirkollisveroa. Ja en todellakaan usko yhtään mihinkään :D

ruu kirjoitti:

Siis rippileirillähän on ihanaa. En ymmärrä miksi jättäytyä pois, siellä on kivaa ihan vaikkei olisi niin harraskaan...

Rippileirillä oli H-I-R-V-E-Ä-Ä!

Vihasin joka helvetin sekuntia siellä saatanan tyhmien hihhulien ja muutaman koulusta tutun kusipään seurassa. Onneksi omat kaverit olivat sentään siellä myös.

Minua vitutti tuolla yhtä paljon kuin armeijassa alokkaana -yhtä tuskaa joka hengenveto siis.

Hhrrrrrrrrrr.........

Se on henkilökohtainen asia. Nuoret ovat meillä saaneet itse päättää, mutta päätös piti perustella päätti sitten niin tai näin. 

Vaihtoehto riparille on myös Prometheus-leirit. Tietoa löytyy googlettamalla.

11 jatkaa vielä: Koska tuohon riparikuvioon kuuluu jumalanpalveluksissa käynti, niin sen verran autoin tyttöä että kävin hänen kanssaan niissä jumalanpalveluksissa, ettei hänen yksin tarvinnut mennä. Minusta se oli reilua vähän auttaa, kun itse kuitekin hänet sinne riparille halusin ja olen itse uskova, joten minulle se ei ollut pakkopullaa. Nuorteniltaan en sentään mennyt mukaan, mutta hyvällä tuurilla tyttö törmäsi siellä kahteen tuttuun ja viihtyi ihan hyvin.

Saa päättää itse. Mun lapsista 2 on käynyt rippikoulun, 2 ei.