Saako lapsi päättää rippikoulusta itse?

Meillä on kolmannet rippijuhlat sunnuntaina, itse ovat halunneet mennä.

Ilman muuta saa päättää itse. Kyseessä on kuitenkin uskonnollinen riitti, vaikka moni osallistuja ei nykypäivänä uskonnollinen olekaan. Kyse on kuitenkin periaatteesta. Minusta tuon ikäisellä pitää jo olla uskon ja vakaumuksen vapaus, eikä häntä näin ollen pitäisi pakottaa mihinkään uskonnolliseen (tai uskonnollisvastaiseen) toimintaan mihin hän ei halua osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni ei ole koskaan ollut uskonnollinen vaikka kirkkoon kuulutaan ja on jo päättänyt hyvissä ajoin ettei mene ensi vuonna rippikouluun. Minusta tämä on ihan ok mutta tytön molemmat kummitädit ovat pettyneitä. Yllätyksekseni todella uskis kummitäti ei asiasta puhunut mitään, kun taas toinen kummitäti (joka ei edes ole uskis) oli tosi vihainen asiasta. Syyksi ei antanut mitään järkevää muuta kuin vouhkasi jostain kirkkohäistä. Yritti jopa lahjoa rahalla, mutta tyttöön ei uponnut.

Minun kuulemma pitäisi pakottaa lapsi riparille mutta ei kai se minusta kiinni ole?

Miksi pakottaisin?

Miten te hoiditte asian? Halusiko ja menikö lapsi riparille?

Rippikoulua turhempaa koulua ei olekaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni ei ole koskaan ollut uskonnollinen vaikka kirkkoon kuulutaan ja on jo päättänyt hyvissä ajoin ettei mene ensi vuonna rippikouluun. Minusta tämä on ihan ok mutta tytön molemmat kummitädit ovat pettyneitä. Yllätyksekseni todella uskis kummitäti ei asiasta puhunut mitään, kun taas toinen kummitäti (joka ei edes ole uskis) oli tosi vihainen asiasta. Syyksi ei antanut mitään järkevää muuta kuin vouhkasi jostain kirkkohäistä. Yritti jopa lahjoa rahalla, mutta tyttöön ei uponnut.

Minun kuulemma pitäisi pakottaa lapsi riparille mutta ei kai se minusta kiinni ole?

Miksi pakottaisin?

Miten te hoiditte asian? Halusiko ja menikö lapsi riparille?

Rippikoulua turhempaa koulua ei olekaan!

Uskaltaisin olla eri mieltä. - Toki siitä on aikaa kun itse kävin riparin, mutta oli se "koulu" jossa itse opin opin monta sellaista asiaa, mitä muuten en olisi oppinut, enkä nyt tarkoita vain kristin uskon asioita, vaikka toki tapakristittynä on mukava sanoa tietävänsä omasta uskonnostaan muutakin kuin se, mitä oppivelvollisuuden kautta ja kodin kautta on tarttunut pieneen mieleeni

Lapsi saa itse päättää. Mitä sitä kummeilta tai muilta kyselemään.

Minä en halunnut riparille, eikä minun tarvinnutkaan mennä.

Olen 26, enkä ole kyllä vielä riparia mihinkään tarvinnut. Jos joskus jostain syystä haluaisin avioitua kirkossa, voisin hyvin käydä suorittamassa sen pakollisen osuuden ja homma olisi siinä.

Meillä saa itse päättää ilman painostusta kumpaankaan suuntaan. Ensin ajatteli ettei mene mutta saattaa lähteä jos parhaat kaverit menee.

Itse inhosin riparia, ihan kamala viikko! En oppinut muuta kuin tekopyhyyttä.

Saa päättää. Lapsista kaksi on käynyt rippikoulun, kuopus on vielä niin nuori ettei tarvitse asiaa miettiä. Omassa lapsuudenkodissanikin saatiin itse päättää. Sisko kävi rippikoulun ja hänet kastettiin ennen konfirmaatiota, minua ei ole kastettu enkä ole käynyt rippikouluakaan. Suomessa kun on tuo uskonnonvapaus vielä onneksi.

Järkyttävää, että vuonna 2017 Suomessa on jotain vitun rippikouluja. Täysin vanha ja tarpeeton jäänne. Naimalupa my ass. Ei paljon rippikoulut paina kun puolet avioliitoista päättyy eroon.

Omana aikanani ei saanut päättää, kävin 80-l.

Nuorison nyt on annettu itse päättää, mutta on käyty keskustelua useaankin kertaan. Vanhemmat ei painostaneet, mutta suvulta tuli parista paikkaa painostusta, ja yhdeltä keverilta.

Suomessahan lapset saavat päättää kaikista asioistaan melkein heti syntymän jälkeen. Vanhemmat eivät pahemmin välitä. Minusta kuitenkin vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä lapsistaan ja heillä on oikeus myös vaatia lapsia toimimaan tietyllä tavalla, mm. osallistumaan rippikouluun.

Olen sitä mieltä, että ainakin osa kieltäytyjistä pelkää, että heiltä vaaditaan jotain ihme tunnustuksia julkisesti. Nuorten keskuudessa kiertää kaikenlaisia kertomuksia "pakollisesta" uskoontulosta ja ties mistä. Aika lällyköitä nykyisin vanhemmat kasvattavat. 

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että vuonna 2017 Suomessa on jotain vitun rippikouluja. Täysin vanha ja tarpeeton jäänne. Naimalupa my ass. Ei paljon rippikoulut paina kun puolet avioliitoista päättyy eroon.

Kyllä rippikoulu on ihan paikallaan, kun ottaa huomioon miten useimmat päätyvät luterilaisen kirkon jäseneksi. Kirkon jäseneksi liitetään pieni vauva, joka ei vielä Jeesuksesta ymmärrä, ei tiedä mitä kastetilaisuudessa tapahtuu eikä häneltä myöskään kysytä, mitä mieltä hän asiasta on. Rippikoulussa lapselle opetetaan ne asiat, jotka tolkullisissa seurakunnissa opetetaan kaikille kasteelle haluaville _ennen_ kastetta. Luterilaisilla tämä vain menee väärin päin - ensin kastetaan ja sitten 15 vuotta myöhemmin yritetään selittää, mitä on tullut tehdyksi, mitä kristinusko pitää sisällään ja mitä kaste merkitsee. On ihan aiheellista, että edes jälkeenpäin nuorelle kerrotaan tämä kaikki ja lopuksi kysytään, haluatko vielä uskoa ja pysyä kirkon jäsenenä? Siitähän tässä kaikessa on kyse.

Saksassa rippikoulu kestää vuoden tai pari, joten kyllä nämä suomalaiset pääsevät vähällä!

Meillä molemmat on saaneet itse päättää. Kuopus mietti aika kauan, parhaat kaverit ei kuulu kirkkoon eivätkä olleet menossa rippikouluun. Tyttö päätti kuitenkin itse että menee, saa nähdä miten leiri kesällä menee kun ei tunne ryhmästä ketään.

Poikani kävi rippikoulun 8 kertaa, konfirmoitiin tosin vain kerran.

Kummityttöni ei halunnut rippikouluun ja se oli minulle ihan OK. Tosin kun pitivät prometheus-leirin jälkeen juhlat, niin rippilahjan sijaan vein kirjan.

Mun kuopus päätti olla menemättä. Ei siitä ole sukulaisille edes raportoitu, tytön oma asia. Neljä vanhinta lasta kävi rippikoulun, yksi päiväriparin, muut leirin, eikä niistä kukaan tainnut erityisesti nauttia. Vanhimmat lapset erosivat kirkosta tultuaan täysi-ikäiseksi, eikä meillä kirkkoon kuulukaan enää kuin nuorimmainen.

Me vanhemmat päätimme. Emme kuulu kirkkoon eikä lapset mene rippikouluun.

Vanhin lapsi aloitti rippikoulun ja kävi muutamissa tapahtumissa, mutta siinä vaiheessa kun kirkosta tuli paimenkirje siitä että monessako tapahtumassa on vielä pakko käydä, niin nuori totesi että ei yhdessäkään ja pyysi suostumuksen kirkosta eroamiseen, joka hänelle tietysti allekirjoitettiin.

Toinen lapsi kävi rippikolun ja meni ripille, on edelleen kirkon jäsen ja parin lapsen kummi. Tosin tämäkin sanoo olevansa ateisti, mutta nämä perinne jutut kiinnostaa häntä.

Kolmas lapsi ei misään vaiheessa halunnut rippikouluun ja pyysi luvan erota heti 15 vuotta täytettyään.

Hienoa että nykynuoret osaavat tehdä itsekkin johtopäätöksiä, eivätkä tee lapmpaina niin kuin muutkin tekee, tai niin kuin aina on tehty.

Meillä näin päin: vanhempani EIVÄT ole uskonnollisia, mutta yrittivät kaikin tavoin (lahjomalla) saada mut käymään rippikoulu. En mennyt. Suurin osa käy riparin ihan vain lahjojen/rahan takia.

Myöhemmin erosin ev. lut. kirkosta ja liityin sellaiseen kirkkoon, jossa ei edes keskustella mistään naispappeudesta tai homoliitoista. 

Minä rippikoulun skipannut "pakana" olen siis meistä se uskis, vanhempani eivät, mutta sukulaisten takia olisi pitänyt käydä rippikoulu.

Suosittelen, että annatte lasten päättää itse. Uskonnollisen vakaumuksen kanssa riparilla ei ole automaattisesti mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että vuonna 2017 Suomessa on jotain vitun rippikouluja. Täysin vanha ja tarpeeton jäänne. Naimalupa my ass. Ei paljon rippikoulut paina kun puolet avioliitoista päättyy eroon.

Vauvakasteesta tulisi luopua ja kirkkoon voisi liittyä vasta rippikoulun käytyään.

Miutä tekemistä rippikoululla on avioliiton kanssa? Avioon kyllä pääsee ilman rippikoulua ja kirkoon jäsenyyttä.

Onko sinulla esittää joku tilasto kirkkohäiden ja maistraatissa vihittyjen eromääristä?

En ole ikinä uskonut mihinkään. Mut on kastettu, mutta 18-vuotiaana erosin kirkosta. Rippikouluun menin vasten tahtoani, koska mummille oli iso juttu ja lopulta päätin, että ihan sama, jotta huuto ja valitus loppuu. En tykännyt. Nyt, jos saisin uudelleen valita, niin pysyisin päätöksessäni olla menemättä rippikouluun.