Masennus ei päästä irti

Olen melko nuori nainen, mutta senkin edestä kokenut ja nähnyt enemmän kuin olisi ollut tarpeeksi. Nyt olen elänyt masennuksen kanssa jo niin kauan kuin muistan, on vaikea määrittää milloin kaikki alkoi. Kaikkeni olen nyt antanut, käynyt terapiassa, osastolla, kokeillut lääkitystä, eri tukiryhmiä, harrastuksia.. Aina palataan samaan lähtöpisteeseen. Suurimmaksi osaksi olen joutunut yksin kaikesta selviämään tähän päivään asti rikkonaisen perheen vuoksi. Kirjaimellisesti elämä hajoaa pala palalta. Mitään voimavarojakaan ei enää ole, en saa pidettyä mistään kiinni. Kaveritkaan eivät enää jaksaneet ymmärtää, senpä takia nekin meni. Nyt olen ollut jo yli kuukauden vain yksin, pari tukihenkilöä käyvät toisinaan katsomassa. Ei tästä enää tule mitään. Miten elämän voi saada enää takaisin, kun se katoaa tuhka tuuleen pala palalta? Olen yrittänyt, joka päivä. Masennus on kuin syöpä, syö sisältä kaiken.