Kaveriperheen koti on kuin kaatopaikka - nurkat taynna vaatepinoja, lelut levallaan lattioilla, kaikki vaakatasot taynna mainoksia, kaytettyja nenaliinoja ja ties mita tilpehooria,

Paskaiset vaipat ympäriinsä ja muu sonta aiheuttavat lapsillenne varmasti tulevaisuudessa epänormaaliuden ja häpeän tunteita. Kutsutko sitä sitten onnellisuudeksi?

Se ei haittaa jos ikkunoita ei ole pesty vuoteen tai jos pölyjä ei ole pyyhitty, mutta liika on liikaa.

Vierailija:

hyviä kirjoja kuin siivoamme. Meille siivous ei ole itseisarvo. Yleissivistys ja onnelliset lapset on. Sorry!

käytämme siihen nytkin yleensä joka ilta vähintään puoli tuntia. Ja silti parissa viikossa tämä kämppä muistuttaa kaatopaikkaa. Sit taas tehdään siivoushommia yks kunnon työpäivä, kun kyllästytään sotkuun.

Se ei oo millään tavalla multa pois, mutta pakkop sanoa että en mielelläni vie lapsia sinne ja itsekin aina pitkin hampain käyn kylässä. Ei siksi että jotenki halveksin heitä, vaan koska mua ällöttää, mutta en viitsi asiasta sanoa ja loukata.

Olen kotoisin kodista, jossa vanhemmat eivat kertakaikkiaan siivonneet ja karsin siita. Oli meidan ainut siivooja vuosia, varmaan 12v-kunnes muutin kotoa. Talossamme liikaa turhaa tavaraa ja muut vain sotkivat ja mina siivosin. Kamalaa ja paha olo tulee vielakin, kun sita muistelee.



Nyt vanhempani siis isovanhempia ja koti aivan hirvittavan kamala likainen ja rojuinen epainhimillinen laava. Emme siis yllattaen vieraile siella juurikaan. Ei sinne voi lapsia vieda eika itse tee mieli olla.



Oman kotini pidan siistina. Joka paiva taytyy vahan uhrata aikaa, jotta tavarat pysyvat paikoillaan eika ole likaista. Kerran viikossa siivotaan perusteellisemmin. Meilla saa kylla lapset leikkia, mutta sotkuista ei tarvitse silti olla.



Ymmarran ap:n nakemyksen. Ei ole mukavaa lapsilla olla p...kaisessa kodissa! Ei todellakaan! Teinina myos mahdotonta kutsua kavereita kaymaan sellaiseen laavaan ennen kuin itse siivoaa toisten sotkut.

Niin kuin yleensä teenkin.

Mut suurperheessä sitten voi ;) Pieni sekaisuus kai ei maailmaa kaada, likainen koti on kyllä yäk!

Kyllä me pärjäämme, kiitos.

kyllä mä välillä saan puuskan että siivoan mutta sit se on taas kahdessa sekunnissa samannäköinen niin ei rohkaise jatkamaan

- kuka pystyy pitämään kotinsa aina tiptop?

Eli heistä tuntuu juuri tuskastuttavalta kun aloitat siivoamaan ja hetkenpäästä on samannäköistä kuin alottaessa.



Mutta en voi ymmärtää miten kukaan haluaa alistua elämään paskaisessa ja siivottomassa kodissa. Meilläkin tuttavapiirissä löytyy tälläisiä tapauksia.. Jos veisi mennessä ja toisi tullessa, sekä joskus näyttäisi sitä imuria niille nurkille niin.. MUtta kun ei niin ei. Omapa on häpeänsä!

Koska eihän tässä läävässä kestäkään asua. Mutta onneks on kodinhoitopalvelut keksitty.

Mennessä on esikoinen lahkeessa kiinni ja tullessa vauva sylissä, ei siinä paljon tavaroita siivoilla. Parempia pienet kohtaukset, jolloin lapset jossain isän kanssa ja pääsee siivoamaan kunnolla.







Jos veisi mennessä ja toisi tullessa, sekä joskus näyttäisi sitä imuria niille nurkille niin.. MUtta kun ei niin ei. Omapa on häpeänsä!

[/quote]

ei kiitos



t. 3

ihan helpolla et pääse vaikka siivooja tuleekin. Ei ne kerää tavaroita lattioilta, vaan lattioiden pitää olla leluista yms. siivottu. Siivooja tamppaa matot, siivoaa vessat ja imuroi ja pesee lattiat. Eli siivoaa vain pinnat. Itse teet sen varsinaisen siivouksen...



t. eräs joka myös käyttää siivouspalveluita, mutta edelleen joutuu myös siivoamaan itse...

tekee mieli lähteä heti pois kun pelottaa että sotken vain istumalla.

Oletteko ajatelleet, että näm sottapyttyperheet ovat ehkä lopen uupuneita eivätkä siksi jaksa pitää kotia siistinä?



Joillakin on arki niin raskasta, että kaikki energia ja aika menee " tärkeämpiin" asioihin. Siivous on järjestyslistalla häntäpäässä kun kyseessä on perheen jaksaminen.

Mä en haltsaa sellaista ylläpitosiivousta lainkaan, siis ei vaan onnistu. Kyllä mä toivoisin, että kotiini olis kenen tahansa yllätysvieraankin kiva tulla, mutta kun ei vaan pysty.



Toisaalta, kun vertaa tosi siistejä ihmisiä ja meitä, niin kyllähän me vietetään aikaa kotona - ainakaan pelkästään oman perheen kesken - huomattavasti vähemmän. Ja siivous, pyykkäys tms. ei vielä koskaan ole ollut syy jättää jotain kivaa tekemättä.

Heillä oli uusi hieno asunto. Kauniit tapetit, lattiat, keittiö ihana tms. Mutta joka paikka oli törkyä ja likaa täynnä. Lattioilla tavarakasoja vaikka viereiset hyllyt tyhjiä!!! Ihan käsittömät kasat likaisia ja puhtaita vaatteita. Siis asunto olis ollut tosi hieno kun vaan pientä vaivaa olisivat näneet ja laittaneet tavarat paikoilleen. Muutostakin oli jo yli vuosi....



Niin ja nainen oli ammatiltaan siivoaja. Kyllä mua inhotti. Meillä on kaksi pientä lasta ja koskaan ei ole ollut noin likaista ja sekaista kuin heillä.

toisilla on koko ajan silmissä se että kaikki on paikoillaan- ja toisilla on monta rautaa tulessa, ja koska päässä pyörii kaikenlaisia juttuja, ei ole niin tärkeää että se ulkomaailma on järjestyksessä.



ja sanoisin että ihmiselle on edullisempaa sietää kaaosta- lapsetkin on enemmän virikkeitä kun kaikki ei oo sliipattua. Oikeastaan on aika ahdistavaa jos lapsiperheen koti on millimetrijärjetyksessä ja sävy väsyyn palikat joilla ei saa edes leikkiä jottei tule sotkua. Semmoinen on aivan kamalaa.

niin ei sitä kyllä enää kotona viitsi