Onko ihan tavallista, että nainen ja mies ovat ihan vaan hyviä kavereita ilman mitään muita tunteita?
Tulen miesten kanssa hyvin toimeen ja yleensä ystävystyn miesten kanssa samaan tapaan kun naistenkin. Tai jopa helpommin. Nuorempana minulla oli pari poikaa hyvinä ystävinä ja vuosien jälkeen he molemmat kertoivat olleensa minuun ihastuneita silloin, kun minä luulin meidän olevan hyviä kavereita.
Nyt kolmekymppisenä olen ystävystynyt parin vuoden sisällä töissä kahden miehen kanssa. Toisen kanssa tilanne meni kummalliseksi, luulin meidän olevan hyviäkin ystäviä, mutta tämä mies alkoi sitten yhtäkkiä käyttäytymään oudosti, ei mm. vastaillut viesteihini yms. Hän alkoi jopa vaikuttamaan jotenkin surulliselta seurassani, mutta ei suostunut kertomaan siihen syytä. Muiden kanssa käyttäytyi edelleen normaalisti. Olimme molemmat varattuja.
Toisen kanssa ystävystyimme myös ja hän osoitti selvästi viihtyvänsä seurassani. Nyt huomaan itse olevani vähän kiinnostunut tästä miehestä, mutta en ota selvää haluaako hän olla ihan vaan kaverini niin kun minäkin aluksi halusin olla. Vai onkohan hänkin kuitenkin vähän minusta kiinnostunut..
Onko täällä muita, jotka ystävystyvät hyvin vastakkaisen sukupuolen kanssa? Onko kyse aina vaan ystävyydestä vai onko tilanteissa sittenkin lopulta aina kyse siitä, että toinen onkin ihastunut?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
No itse miehenä se ei mulla toimi. Ollu pari naiskaveria ja pyörii päässä vain, että miltäköhän hänen pillu näyttää, kuvittelen nuolevani sitä, rakastelevani sitä pillua. Kuvittelen miten annan kielisuudelmia tälle kaveri naiselle. Kuvittelen miten otan takaapäin häntä tukasta kiinni pitäen ja hänen persesilmää katsoen panen pillua. Ei toimi mulla, aina on tunteet mukana.
Sinähän varsinainen romantikko olet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse miehenä se ei mulla toimi. Ollu pari naiskaveria ja pyörii päässä vain, että miltäköhän hänen pillu näyttää, kuvittelen nuolevani sitä, rakastelevani sitä pillua. Kuvittelen miten annan kielisuudelmia tälle kaveri naiselle. Kuvittelen miten otan takaapäin häntä tukasta kiinni pitäen ja hänen persesilmää katsoen panen pillua. Ei toimi mulla, aina on tunteet mukana.
Sinähän varsinainen romantikko olet!
Kiitti! Saa suositella.
Tilanteesta tekee erityisen kummallisen se, että esim. baareissa minua tullaan yleensä iskemään ja jopa kähmimäänkin. Mutta nämä minun kaverimiehet taas käyttäytyvät todella korrektisti, huomaan, että he katsovat aina silmiini eivätkä yhtään minnekään alemmas. Myös siis ne miehet ovat aina käyttäytyneet kauniisti, jotka ovatkin myöhemmin sanoneet olleensa minuun ihastuneita.
Ja tämä kuulostaa varmasti typerältä, mutta minulla on tällä hetkellä joku ikäkriisi päällä ja haluaisin olla vielä haluttu. Lähinnä siis tämän kaverimiehen toimesta, johon olen itse vähän ihastunut. Haluaisin edes halata häntä. Mutta, kun täytin 30, niin kaikki muut työpaikkamme miehet oikein hyökkäsivät halaamaan minua. Tämä kaverini taas tuli juttelemaan ja onnittelemaan, mutta minä jouduin sitten olemaan se, joka sanoi, että saa myös halata.
Olen jotenkin aivan pihalla tällä hetkellä kaikkien tunteideni kanssa ja olisin kiitollinen, jos joku vastaavaa kokenut osaisi kertoa mistä tässä on kyse..
Ap
Kyllä, on ollut paljon miespuolisia (työ-)kavereita joista en ole kuvitellut yhtään mitään muuta kuin ystävyyttä. Myöhemmin on selvinnyt että ainakin pari näistä on tuntenut muutakin kuin ystävyyttä minua kohtaan... itse jos olen johonkin ihastunut niin en "uskalla" edes ystävystyä kun luulen että tunteeni paljastuvat hyvin nopeasti enkä osaisi edes olla luontevasti näiden miesten kanssa.