Deittailusta, nainen kysyy. Miksi pitäisi antaa pakit heti ensimmäisestä virheestä?

Riippuu hieman virheen vakavuudesta. Sukat sandaaleissa tai synttäripäivän unohtaminen eivät ole kovin vakavia virheitä, mutta liiallinen kontrolloivuus mielestäni on.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hieman virheen vakavuudesta. Sukat sandaaleissa tai synttäripäivän unohtaminen eivät ole kovin vakavia virheitä, mutta liiallinen kontrolloivuus mielestäni on.

Minulla on takana ainoastaan hyviä, onnellisia parisuhteita (2 kpl), joten voi kai olla että en osaa olla tarpeeksi varovainen miesten kanssa, kun elämä on kohdellut silkkihansikkain. Silti ihmettelen, miksi muka (hieman) kontrolloivalle miehelle ei saisi antaa mahdollisuutta. Annoin tälle tapailukumppanille palautetta hänen käytöksestään, ja hän otti sen oikein hyvin vastaan. Harva mies kykenee suhtautumaan yhtä tyynesti ja rakentavasti saamaansa kritiikkiin. Pitäisikö tämä vain ohittaa olankohautuksella ja jäädä tuijottamaan sitä, että hän kuitenkin yritti määräillä minua hieman epämiellyttävällä tavalla?

ap

Nykyiset deittimarkkinat ovat tavallisellekin naiselle kuin irtokarkkikauppa, josta voi valita mitä haluaa. Sitten jos joku asia ei jossain miellytä, niin ei kuin uutta putkeen (joka tulee siis ilman omaa aktiivisuutta)

Miehistä on ylitarjontaa.  Naisilla on varaa nirsoilla. Onnea vaan näille, jotka luulee löytävänsä se virheettömän täydellisen miehen.

Miksikö annan pienestä asiasta pakit?

Koska voin. Valta on ihanaa.

En minä ainakaan tässä iässä jaksa alkaa opettaa ketään kontrolloinnista pois. Hyvä jos ap jaksaa mutta ei kiitos. Tuo just on dealbreaker, ei mikään ulkonäkö tms.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset deittimarkkinat ovat tavallisellekin naiselle kuin irtokarkkikauppa, josta voi valita mitä haluaa. Sitten jos joku asia ei jossain miellytä, niin ei kuin uutta putkeen (joka tulee siis ilman omaa aktiivisuutta)

Ei muuten todellakaan pidä paikkaansa! Miksi te miehet luulette näin? Niin ne kuulkaa miehetkin katoilee kontakteista ja lakkaa vastailemasta yhteydenottoihin, kun tapaavatkin yhtäkkiä jonkun paremman. Ensin suunnitellaan yhteisiä kesälomia ja sitten et enää koskaan kuule koko tyypistä. Jos siis edes saat ketään lähtemään ulos noin ensimmäistäkään kertaa.

Itselle kontrollointi olisi kyllä hälytysmerkki. En siedä mustasukkaisuutta YHTÄÄN, siis YHTÄÄN-YHTÄÄN. Melkein mitä tahansa muuta antaisin anteeksi kuin kontrolloinnin, joka on mielestäni ensimmäinen merkki omistuksenhalusta.

N36

Vain erittäin säälittävä ihminen sietää kontrollointia ja tekee siitä epätoivoisen puolustelukeskustelun nettiin.

Tulee tuollaisesta kontrolloinnin puolustelusta mieleen ohjelma 90 päivää morsiamena, 90 Days to Wed (jonka nimi on suomennettu päin vittua), jossa on se läski blondi muija ja ruma kusipäinen mokkagiggeli. Totaalisen epäsopusuhtainen pari. Muija ei kroppansa takia ole varmasti ollut miesten suosiossa, joten tarrautuu kuin iilimato keneen tahansa mulkkuun, vain jotta voi kerrankin sanoa olevansa parisuhteessa. Heidän välillään ei näy tippaakaan kemiaa ja rakkautta, vain muijan epätoivoista vinkumista ja yksipuolista, surullista hymyilyn tapaista. Epävarmaa pälyilyä ja vakuuttelua, että onpa meillä hyvä suhde, juu...

Ap, olet kuin minä muutama vuosi sitten. Kuulostat ihan samalta. Oli elämä kohdellut liian hyvin miesten saralla. Ja tapasin myös sen kontrolloivan tyypin, jonka määräilevä tyyli soitti hälytyskelloja, mutta joita en kuunnellut koska olin hyväntahtoinen, naivi, liian utelias ja kaikkea muuta ja en myöskään halunnut dumpata heti jostakin virheestä. Kaikki johti siihen että olen tänään hyvin onneton. Olen kokenut jo yli puoli vuotta melko raakaa henkistä ja nyt myös lievää fyysistä väkivaltaa. Itseluottamukseni on surkea ja tuntuu että sekoan koska mies on hyvin manipuloiva, tuhoaa omaisuuttani ja valehtelee, uhkailee. Älkää huoliko, olen jo löytänyt asunnon.

Varoituksen sana:

Niin minullekin mies sanoi ottavansa opiksi huomautuksistani. Mutta tiikeri ei pääse raidoistaan sillä käytösmalli on opittu jo kotoa. Ei kannata uskoa. Varoitan sinua ihan oikeasti. Tietenkään kontrollointi ei näy heti koko komeudessaan vaan siihen menee pari-kolmekin vuotta. Äkkiä huomaat että hyväksyt koko ajan ahdistavampia juttuja mieheltäsi, koska niitä tulee tiputellen kuukausien kuluessa miehen välillä ollessa kaikkea mitä haluat. Ja kauheudet haalistuvat..kunnes lopulta sinä olet haalistunut ja heikko. Et ole mitään velkaa tuolle kontrolloivalle miehelle jota tapailet. Itsellesi olet velkaa sen että kuuntelet vaistoasi, saan vaikutelman että sinustakin miehen tapa tuntuu hieman huolestuttavalta. Kuuntele sitä.

Kaikkea hyvää ja nauti vapaudesta!

Herran tähden, jos siinä vaiheessa kun kaiken pitäisi olla vaahtokarkkeja, mansikkaa ja hattaraa, toinen on kontrolloiva juokse hyvä ihminen.

Tottakai ihmisellä saa olla vikoja, syylä nenässä, ärrävika, ylipainoa, mutta luonnevikaa ei aikuiselta ihmiseltä saa kasvatettua pois.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hieman virheen vakavuudesta. Sukat sandaaleissa tai synttäripäivän unohtaminen eivät ole kovin vakavia virheitä, mutta liiallinen kontrolloivuus mielestäni on.

Kuvittelin, että ap tarkoitti juuri arkisia, inhimillisiä virheitä. Ei siis kontrolloivuutta, väkivaltaa, päihteitä, sitä, että mies olisi hylännyt mahd. lapsensa aiemmasta suhteesta ... 

Vastaus ap:n otsikon kysymykseen on tavallaan jo avauksessa: "Kummallakin miehellä oli/on omat haasteensa ja huonot puolensa, kuten myös itselläni on." Se, että näkee itsensä kuolevaisena, saa myös näkemään muut kuolevaisina, tavallisina, erehtyväisinä ihmisiä. Se on ensimmäinen askel humanismiin ja inhimillisyyteen. 

Naiset, jotka hylkäävät uuden tuttavuuden yhdestä mokasta, pelkäävät tod. näk. epäonnistumista niin palöjon, että pilaavat mahdollisuutensa ennenkuin epäonnistuvat. Tai sitten he ovat omasta mielestään niin suunnattoman täydellisiä ja virheettömiä, että katsovat oikeudekseen vaatia samaa mieheltä. He ovat ts. harhaisia. 

Ajattele nyt näin, tässä vaiheessa deittailua kumpikin haluaa näyttää parhainmat puolet itsestään. Jos mies vaikuttaa jo nyt -itseään hillitessään- kontrolloivalta, millaiseksi se sitten muuttuu kun pintakiilto karisee?

Joo ap onnistuit nyt valitsemaan aika huonon esimerkin, juuri sen asian joka oikeasti on todella paha hälytysmerkki ja jonka nähtyään pitäisi juosta pois ja kovaa, ei jäädä ajattelemaan että inhimillisiä me kaikki vaan ollaan...

Nykyinen aviomieheni on kerran seurustelumme alussa ollut sitä mieltä, että keskustelin bileissä liian pitkään parin tyypin kanssa, koska "hän tietää kyllä mitä ne haluaa". Mulla ei todellakaan ollut mielessä muuta intressiä kuin hyvät bileet ja olin mieheeni todella ihastunut. Kävimme aika tiivistunnelmaisen keskustelun luottamuksesta, ja koskaan ei ole ollut asiassa ongelmaa sen jälkeen. Yhteiseloa on pian 15 vuotta takana. Alussa pieni mustasukkaisuus on itse asiassa aika tavallista, kun on vielä epävarma toisesta. Mulle oleellista oli se, että mies ei jäänyt epäilemaan sanojani, eikä tuolloinkaan yrittänyt esim. komentaa mua jonnekin, kertoi vain (aika vuolaasti kyllä) että häntä häiritsee tilanne.

Pitkin sanoin siis, mitä se kontrolloivuus ihan tarkalleen on? Mihin miehesi puuttuu? Miten reagoi kun mainitset asiasta?

Minäkin parikymppisenä tapasin miehen, jonka käytöstä ihmettelin. Kävi kuitenkin ilmi, että miehen käytös vain paheni suhteen aikana, eikä hänellä ollut mitään tarvetta muuttaa käytöstään.

Nykyään elämänkokemuksellani ajattelen, että kontrollointi, mustasukkaisuus, valehtelu ja päihteidenkäyttö eivät ole asia, joissa toinen muuttuu. Tai että jos kertakaikkiaan ärsyttää jonkun piirre, että se sitten lakkaa ärsyttämästä tai toinen muuttuu.

Mutta toki on totta, että kaikki asiat eivät välttämättä ole pysyviä "dealbrakereita". Itse ainakin ehkä yritän miettiä, onko vain huono elämäntilanne. Seurustelin viimeksi miehen kanssa, joka tavatessamme oli työtön. Hän kuitenkin lopulta löysi töitä suhteemme aikana.

N39

Kontrollointi, mustasukkaisuus, "naistenmieheys", uskovaisuus/taikausko (eli hihhulointi). + tietysti alko/huume/tupakkamyönteisyys ja niiden reilu käyttö.

Näihin liittyviä merkkejä jos näkyy, niin en kattelisi. Ulkonäöt on ihan toissijainen asia siihen nähden, että toisen kanssa on mukava ja turvallinen olla.

N24

Riippuu vähän "virheestä", että annanko pakit vai en. Yksi potentiaalinen nettituttu alkoi yhtäkkiä asiallisen keskustelun jälkeen heittää jotain pillunnuolemisjuttua. Meni ihan täysin maku.

Mulla on yksi huono parisuhde alkoholisti-valehtelijan kanssa, joten olen tosi tarkka siitä että mies on ns. kunnollinen ja luotettavan oloinen. Oli niin vaikeaa päästä tuosta huonosta suhteesta eroon, ja pelkään että se olisi jatkossa aivan yhtä vaikeaa, vaikka nyt luulenkin että osaisin lähteä ajoissa. Jotenka esim liiallinen alkoholinkäyttö on ihan ehdoton ei. Ja muutenkin kaikki sellaiset ominaisuudet, joista ajattelen että miehen pitäisi muuttua. Ei pidä. Pitää löytää sellainen ihminen, jota ei tarvitse alkaa muuttaa.

Jos molemmat puoliskot eivät pysty hiomaan toistensa teräviä särmiä pois niin ei ole paljon mahiksia. Se on kahden kauppa eikä yhden kauppa. 

-

Keskustelkaa, sovitelkaa ja sopeutukaa tai olkaa sinkkuja. 

Kontolloivuus ei ole yksittäinen virhe, vaan käytöshäiriö. Yksittäinen virhe voi olla huonon treffipaikan ehdottaminen, typerä mauton vitsi, liian aikainen seksiehdottelu tms.

Kontrolloivuus, päihteidenkäyttö, valehtelu jne ovat jotain ihan muuta.