Lue keskustelun säännöt.
Masennusta vai normaalia lapsiarkeen väsymistä?
01.04.2017 |
Te masennukseen sairastuneet, mikä teillä erotti masennuksen ja normaalin pikkulapsivaiheen väsymyksen toisistaan?
Meillä 2 pientä lasta, olen pitempään jo tuntenut sellaista uupumusta. Tuntuu että kaikki päivät toistaa toisiaan. Jaksan tehdä kaikki pakolliset asiat, mutta tuntuu että olen ihan lopussa normaalien arkiaskareiden jälkeen. Nykyään saan sentään nukuttakkin melko hyvin, sitä edeltävät 4,5 vuotta menivät todella vähäisillä unilla. Silti tunnen itseni nyt paljon uupuneemmaksi.
Tunteet myös tuntuu välillä menevän vuoristorataa, välillä lapset saa minut (sisäisesti) raivon partaalle ja välillä itken onnesta - tyyliin. En todellakaan tunne itseäni tasapainoiseksi. Liian usein on myös vaikea innostua lasten seurasta, tuntuu että etenkin pienempi ripustautuu minuun jatkuvasti enkä aina jaksaisi häntä.
Syksyllä on edessä töihinpaluu, olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Tuntuu että tarvitsen hengitysrakoa jo tähän kotielämään. Toisaalta pelottaa että jos sekään ei auta ja muutun entistä uupuneemmaksi. Tiedän että neuvolassa voisi puhua näistä asioista, mutta se tuntuu vaikealta. Syksyllä oli viimeksi neuvolakerta ja ensi kuussa olisi seuraava käynti...
Kommentit (3)
Puhu jollekin jos saisit apua. Ehdottomasti sanot ainakin neuvolassa. Normaaliahan se on että lapsiperhearki on rankkaa ja vanhemmat väsyy. Mutta on myös ok sanoa että nyt ei jaksa enää esittää reipasta, olen poikki ja tarvitsen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tavalliselta kuulostaa; miksi itse epäilet masennusta? Ota ihmeessä neuvolassa puheeksi; jo muutaman kerran juttelu ulkopuolisen jonkun kanssa voi helpottaa kummasti. Saa eri näkökulmia omien tuntemusten kanssa elämiseen. Ja jos vuosien univelka alkaa helpottaa niin se yksistään on iso muutos
No niinhän se on iso muutos. Ja vaikka töihinpaluuta odotan niin sekin on taas iso muutos, jännitän aika paljon lasten puolesta jo nyt, ja mihin päiväkotiin he pääsee jne.
Lähinnä siksi kun koen itseni uupuneeksi niin vähäpätöistenkin töiden jälkeen, tyyliin olen ollut lasten kanssa ulkona, syöttänyt heidät ja pyykännyt kuravaatteet -> voisin maatta sängyssä loppupäivän. Ja siitä kun välillä tuntuu vaikealta tuntea iloa lapsista ja heidän seurastaan.
Aika tavalliselta kuulostaa; miksi itse epäilet masennusta? Ota ihmeessä neuvolassa puheeksi; jo muutaman kerran juttelu ulkopuolisen jonkun kanssa voi helpottaa kummasti. Saa eri näkökulmia omien tuntemusten kanssa elämiseen. Ja jos vuosien univelka alkaa helpottaa niin se yksistään on iso muutos