Pitkä suhde ja intohimo
12v. yhteiseloa takana, kaksi lasta ja tappavan tylsä arki.
Miten saan suhteeseen takaisin sen alkuhuuman,himon ym.
Ollaan miehen kans aivan eri aaltopituiksilla nykyään. Olen alannut miettimään jopa eroa.
Rakastetaan toisiamme mutta tuntuu että se ei riitä. Tai sitten minun tunteet on enemmän kaveripohjalla.
Haluan silti vielä yrittää.
Kommentit (7)
Ottakaa vähän etäisyyttä toisistanne. Tehkää enemmän omia juttuja yksin ja hoidatte pienen aikaa lapsia enempi vuorotellen. Pidättäytykää hetki seksistä. Sen jälkeen kun alkaa tulla halipula ja seksinnälkä, alkaa tuntua siltä että kaipaa sitä aikuista ihmistä rinnalle, menette treffeille ja varaatte vaikka hotellihuoneen. Jättäkää kännykät myös pois tai jotain että olette vain kaksin.
Tuli tällänen mieleen
M30
Oma suhde kohta 20v. ja ensimmäistä kertaa olen täydellisen hullaantunut - ikävä kyllä ulkopuoliseen ihmiseen. Omassa, periaatteessa kaikin puolin täydellisessä mutta tappavan tylsässä ja ennalta-arvattavassa parisuhteessani en pysty kovasta yrittämisestä huolimatta tuntemaan yhtä suurta intohimoa... Ja siksi en pysty myöskään lopettamaan sivusuhdetta, josta saan niin paljon energiaa ja iloa, että myönnän olevani riippuvainen.
Rakastan ja arvostan puolisoani ja hän tekee kaiken "oikein". Itse tekisin mitä vaan että voisin tuntea samalla tavalla häntä kohtaan kuin tunnen toista kohtaan. Yksi sana, yksi viesti saa minut ihan sekaisin. Oman puolison mikään tekeminen ei saa.
Olen odottanut puoli vuotta, että tunteet laimenisivat, mutta ei. Lasten takia en perhettäkään halua rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde kohta 20v. ja ensimmäistä kertaa olen täydellisen hullaantunut - ikävä kyllä ulkopuoliseen ihmiseen. Omassa, periaatteessa kaikin puolin täydellisessä mutta tappavan tylsässä ja ennalta-arvattavassa parisuhteessani en pysty kovasta yrittämisestä huolimatta tuntemaan yhtä suurta intohimoa... Ja siksi en pysty myöskään lopettamaan sivusuhdetta, josta saan niin paljon energiaa ja iloa, että myönnän olevani riippuvainen.
Rakastan ja arvostan puolisoani ja hän tekee kaiken "oikein". Itse tekisin mitä vaan että voisin tuntea samalla tavalla häntä kohtaan kuin tunnen toista kohtaan. Yksi sana, yksi viesti saa minut ihan sekaisin. Oman puolison mikään tekeminen ei saa.
Olen odottanut puoli vuotta, että tunteet laimenisivat, mutta ei. Lasten takia en perhettäkään halua rikkoa.
Eikö miehesi huomaa tai aavista mitään? Missä tapailette että ette paljastu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde kohta 20v. ja ensimmäistä kertaa olen täydellisen hullaantunut - ikävä kyllä ulkopuoliseen ihmiseen. Omassa, periaatteessa kaikin puolin täydellisessä mutta tappavan tylsässä ja ennalta-arvattavassa parisuhteessani en pysty kovasta yrittämisestä huolimatta tuntemaan yhtä suurta intohimoa... Ja siksi en pysty myöskään lopettamaan sivusuhdetta, josta saan niin paljon energiaa ja iloa, että myönnän olevani riippuvainen.
Rakastan ja arvostan puolisoani ja hän tekee kaiken "oikein". Itse tekisin mitä vaan että voisin tuntea samalla tavalla häntä kohtaan kuin tunnen toista kohtaan. Yksi sana, yksi viesti saa minut ihan sekaisin. Oman puolison mikään tekeminen ei saa.
Olen odottanut puoli vuotta, että tunteet laimenisivat, mutta ei. Lasten takia en perhettäkään halua rikkoa.
Eikö miehesi huomaa tai aavista mitään? Missä tapailette että ette paljastu?
Mies tietää että en ole onnellinen, mutta toivoo (kuten minäkin) tilanteen muuttuvan. Mies ei tiedä salasuhteesta enkä halua ikinä loukata kertomalla. Mitään ns. tulevaisuutta ei ole olemassa salasuhteen kanssa ja se on selvä molemmille. Emme juurikaan tapaile livenä. Viestejä (vähän joka välissä) ja pitkiä puheluita (esim. aamun ja iltapäivän työmatkoilla, lenkkeillessä jne.).
Me ei edes tehdä miehen kanssa mitään yhdessä. Suhde on tasainen. Ei tapella.
Mutta silti jotakin puuttuu.
Ap
Voi,voi.Tuntuu olevan nykyään,että enemmän ja enemmän tälläisiä juttuja.Ei taida olla yksiavioisuus enään nykytrendi.
Se yhteys ja sähköisyys pitäisi saada ensin teidän välille kuntoon. Niin, miten?