Kuinka helvetin kauan yks murrosikä kestää?

Yhden elämän verran. Ei sen kauemmin.

17 v keskimäärin

Minä ainakin nautin joka hetkestä, kun teini vielä asuu kanssamme. Kyllä sitä sitten ehtii olla vanha ja yksinäinen. Älä vielä haikaile niitä aikoja. Murkut muuten ovat tosi ihania, kaikessa kapinassaankin. Sinun pitää vain löytää se teinin ihanuus sieltä kaiken kapinan seasta.

Sanoisin näkemättä potilasta, että vuoden tai kaksi vielä joutunet odottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin nautin joka hetkestä, kun teini vielä asuu kanssamme. Kyllä sitä sitten ehtii olla vanha ja yksinäinen. Älä vielä haikaile niitä aikoja. Murkut muuten ovat tosi ihania, kaikessa kapinassaankin. Sinun pitää vain löytää se teinin ihanuus sieltä kaiken kapinan seasta.

Minusta teinit ovat ihan mainioita. Paljon kivempia kuin pienet lapset. Odotan silti sitä päivää, että muuttavat pois. Vihdoin viimein. Aion olla vanha, mutta en yksinäinen. En koskaan aio sysätä lapsen vastuulle minun viihdyttämistäni vanhana.

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

Sulla se näkyy kestäneen ihan aikuisikään asti.

Säälin lastasi. :(

Vierailija kirjoitti:

Sulla se näkyy kestäneen ihan aikuisikään asti.

Säälin lastasi. :(

Miten niin, aloitus on ihan asiallinen. Meillä parikymppisenä tiuskimisen lopetti mutta pesulla ei käy vieläkään käskemättä. Ymmärrän tilanteen, todella rasittava. Löytäisi edes tyttöystävän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin nautin joka hetkestä, kun teini vielä asuu kanssamme. Kyllä sitä sitten ehtii olla vanha ja yksinäinen. Älä vielä haikaile niitä aikoja. Murkut muuten ovat tosi ihania, kaikessa kapinassaankin. Sinun pitää vain löytää se teinin ihanuus sieltä kaiken kapinan seasta.

Minusta teinit ovat ihan mainioita. Paljon kivempia kuin pienet lapset. Odotan silti sitä päivää, että muuttavat pois. Vihdoin viimein. Aion olla vanha, mutta en yksinäinen. En koskaan aio sysätä lapsen vastuulle minun viihdyttämistäni vanhana.

En minäkään toden totta aio sysätä, mutta silti olen sitä mieltä että tämä on toistaiseksi elämän parasta aikaa. Murkut ovat niin aitoja, luovia ja elämäniloisia. Heistä ei voi olla inspiroitumatta joka päivä!

Noooh.... toisilla menee helpommin ja toisilla vaikeammin. Huomasin itse, että kun aivan kamala murkkuikä lähes loppui (noin 17 v) ja yhteistyöhön kykenevä lapsi palasi takaisin paikalle.. oli seesteistä noin vuoden verran ja sitten alkoi totaalinen äidistä irtaantuminen. Tai siis, lapsi suunnittelee omaa elämää omassa kodissa (mikä on oikein hyvä ja normaalia ja tuen häntä tässä) mutta siihen liittyy sitten kaiken näköinen ihmeellinen protesti olemassaolevia sääntöjä kohtaan... Eikä hän näe omassa käytöksessään (taaskaan) mitään väärää... Hohhoijaa. Kai se helpottaa oikeasti jossain 25 korvilla... Toivottavasti?

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

Minusta kädenvääntö teinin kanssa on virkistävää. Meillä tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta eri mieltä saa olla, ja pitääkin olla. Teinin näkemystä tulee aina kunnioittaa, vaikka olisikin ei mieltä. Hän on arvokas ja tärkeä ihminen. Me keskustelemme asioista paljon, ja ilahdumme joka päivä siitä, miten erilaiset näkökulmat tuovat piristystä arkeen.

Meillä samaa ap, tosin en ole opettaja. On toki hyviäkin hetkiä, mutta muutos lapsesta on järkyttävän raju. Ennen tehtiin, keskusteltiin yms, vaan ei enää. Mutta mun teini onkin masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla se näkyy kestäneen ihan aikuisikään asti.

Säälin lastasi. :(

Miten niin, aloitus on ihan asiallinen. Meillä parikymppisenä tiuskimisen lopetti mutta pesulla ei käy vieläkään käskemättä. Ymmärrän tilanteen, todella rasittava. Löytäisi edes tyttöystävän...

Ohis, mutta jos parikymppinen mies ei osaa omatoimisesti pitää huolta edes henkilökohtaisesta hygieniastaan, niin on ihan turha toive, että jostain löytyisi joku tyttöystävä, joka jotenkin pelastaisi tämän tapauksen normaaliin aikuisen elämään kuuluvien alkeiden pariin :/

Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.

Entä kun teinin näkemys on, että ei tarvitse käydä pesulla, vaikka oli liikuntaa ja treenit? Että voi kouluiltoina valvoa yhteen? Että läksyt on turhia ja kokeisiin ei tarvitse valmistautua? Että vaarin hautajaisiin ei tarvitse mennä? Että puhelimeen ei tarvitse vasta, jos ei huvita?

Minusta nämä eivät ole virkistäviä kädenvääntöjä vaan äärimmäisen kuluttavaa keskustelua. Kyllähän minä poikaani rakastan yli kaiken, mutta en oikein ymmärrä, että olisiko vielä jotain tehtävissä vai odotellaanko vielä pari vuotta.

Ap.

"Mä oon yläkoulun ope" hehehe provo. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.

Kerro lisää? Millainen protesti sääntöjä kohtaan? Onko kyseessä siis lapsi, joka on vasta muuttamassa pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Entä kun teinin näkemys on, että ei tarvitse käydä pesulla, vaikka oli liikuntaa ja treenit? Että voi kouluiltoina valvoa yhteen? Että läksyt on turhia ja kokeisiin ei tarvitse valmistautua? Että vaarin hautajaisiin ei tarvitse mennä? Että puhelimeen ei tarvitse vasta, jos ei huvita?

Minusta nämä eivät ole virkistäviä kädenvääntöjä vaan äärimmäisen kuluttavaa keskustelua. Kyllähän minä poikaani rakastan yli kaiken, mutta en oikein ymmärrä, että olisiko vielä jotain tehtävissä vai odotellaanko vielä pari vuotta.

Ap.

hei kuule, minä ja aika moni muukin teinin vanhempi ymmärtää täysin mitä yrität sanoa! Minäkin rakastan lapsiani, silti jatkuva kädenvääntö vaikka kiireisen viikon torstai iltana siitä milloin kone laitetaan kiinni, tai milloin puhelimeen ei enää kälätetä äänekkäästi, tai kakskymppisen "yliteinin" hirnunta hauskaa komediaa katsoessa klo 23, kun itse on jo nukkumassa, EI OLE VIRKISTÄVÄÄ, vaikka rakastankin lapsiani.  Lapset ovat rasittavia, vaikeita ja kamaliakin. Välillä on tunne, että kävelen ovesta ulos ja soitan lasten isälle, että pidä hyvänäsi! Minä jatkan tästä eteenpäin etä-äidin elämää ja otan vain rusinat pullasta... Pelkkää ihanaa laatuaikaa..  Mutta sitten, ei kuitenkaan.

Ihan sama onko provo, uskon että vastaavanlaisia tapauksia on todellakin olemassa. Itse otin yhteen äitini kanssa siihen asti kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana, sen jälkeen meillä on ollut oikein hyvät välit. Opin myös lähes samantien siivoamaan jälkeni ja (kantapään kautta) menemään kouluun ajoissa jne, ylipäänsä sain elämäni haltuun. Että ei huolta siitä. Niin kauan kun asuu kotona on helppo olla ottamatta vastuuta elämästään ja käyttäytyä ihan miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.

Kerro lisää? Millainen protesti sääntöjä kohtaan? Onko kyseessä siis lapsi, joka on vasta muuttamassa pois kotoa?

Minäkeskeisyys. Opettajat on tyhmiä, koulutus on perseestä, pitääkö oikeesti täyttää jotain lappuja, haluaa vaan "hengailla". Käy pesulla jos huvittaa, se on muiden ongelma. En ymmärrä mistä tämän asenteen omaksunut! Juuri muuttanut kotoa. Tiedän ettei tolla habituksella töitä saa mutten voi väkisinkään pestä.