Kuinka helvetin kauan yks murrosikä kestää?
Alkoi seiskaluokan joululta ja nyt se on ysillä. Eikä loppua näy. Pitää joka päivä muistuttaa ihan perusasioista kuten peseytymisestä, nukkumaanmenosta, kielenkäytöstä ja koulunkäynnistä. Tulosta ei näytä syntyvän ja mä oon itse yläkoulun ope! Se hyvä puoli on ainakin, että minä jos kuka ymmärrän murkkujen vanhempia arviointikeskusteluissa. Mutta siis koska menee ohi?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.
Kerro lisää? Millainen protesti sääntöjä kohtaan? Onko kyseessä siis lapsi, joka on vasta muuttamassa pois kotoa?
Minäkeskeisyys. Opettajat on tyhmiä, koulutus on perseestä, pitääkö oikeesti täyttää jotain lappuja, haluaa vaan "hengailla". Käy pesulla jos huvittaa, se on muiden ongelma. En ymmärrä mistä tämän asenteen omaksunut! Juuri muuttanut kotoa. Tiedän ettei tolla habituksella töitä saa mutten voi väkisinkään pestä.
Erikoista. Olen 21-vuotias ja täytyy sanoa etten kyllä tunne ketään tuollaista. Mutta lähes kaikki mun kaverit ovat asuneet jo pari-kolme vuotta omillaan. Ehkä se siitä, sitten kun alkaa tajuta, ettei oikeasti saa niitä töitä eikä se kelan tuilla hengailu ole pitemmän päälle niin mahtavaa. Kaveritkin voi kaikota jos henkilökohtaisessa hygieniassa on pahoja puutteita.
En osaa sanoa. Kaveriporukassaan kaikki vaan "hengailee" päämäärättömästi ilman koulua ja töitä, onhan noita kelle kelan tuilla elo on normaalia. Harmittaa vaan että oma lapsi kuuluu tähän joukkoon enkä pysty asialle mitään tekemään.
Mitä se tekee kaiket päivät? Älä ainakaan anna sille rahaa, jos ei suostu suunnittelemaan tulevaisuuttaan eli hakemaan töitä tai opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki huumorintaju. Teinit arvostavat oikeanlaista huumoria.
Äidin huumorintaju ei auta omassa elämässä selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki huumorintaju. Teinit arvostavat oikeanlaista huumoria.
Äidin huumorintaju ei auta omassa elämässä selviämiseen.
Huumorintaju on hyödyllisimpiä taitoja elämässä. Sitä tarvitaan ennen kaikkea palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan tytöt ottaa aikaisemmin vastuuta elämästään, pojilla voi mennä kahdenkympin yli. Riippuu niin persoonasta. Pojasta oli nähtävillä tietynlainen saamattomuus jo pikkulapsena, mm lähtemisen vaikeus kun pukeminen oli niin rankkaa. Saman kasvatuksen saaneet ja mielestäni hyvän esimerkin vanhemmilta. Mutta kun ei niin ei.
Kahdelle lapselle ei voi antaa täysin samanlaista kasvatusta. Heille ei missään nimessä pitäisikään antaa samanlaista kasvatusta. Jokainen lapsi pitäisi kasvattaa juuri hänen temperamentilleen sopivalla tavalla. Hidasta lasta ei tule lannistaa ajattelemalla hänestä "mutta kun ei niin ei". Lapsestaan kannattaa puhua takanapäin aina vain myönteistä. Hänestä kannattaa ajatella aina vain myönteistä. Haasteita voi olla, mutta nekin voi nähdä myönteisinä tilaisuuksina oppia uutta. Teinin hankaluus ei ole vain yksin teinin syytä. Vanhemman tulee nähdä oma osuutensa ja opetella rakastamaan sitä teiniä ehdoitta ja joka tilanteessa.[/
Rakkaudettomuudesta ei ole kyse, eikä tasapäistämisestä. Nimenomaan sanoin että persoona vaikuttaa. Rakastan lasta joka tilanteessa mutta harmittaa käytös. Eikä voi ajatella aina myönteistä, ihan fuulaa tai sitten olet jotenkin vain "onnellinen" tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki huumorintaju. Teinit arvostavat oikeanlaista huumoria.
Äidin huumorintaju ei auta omassa elämässä selviämiseen.
Tosi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki huumorintaju. Teinit arvostavat oikeanlaista huumoria.
Äidin huumorintaju ei auta omassa elämässä selviämiseen.
Huumorintaju on hyödyllisimpiä taitoja elämässä. Sitä tarvitaan ennen kaikkea palstalla.
Niinpä.
Vai vielä huumorintajua tähän apinaorkesteriin... ei enää riitä.
"Rakkaudettomuudesta ei ole kyse, eikä tasapäistämisestä. Nimenomaan sanoin että persoona vaikuttaa. Rakastan lasta joka tilanteessa mutta harmittaa käytös. Eikä voi ajatella aina myönteistä, ihan fuulaa tai sitten olet jotenkin vain "onnellinen" tapaus."
Itse asiassa olen aika onnellinen tapaus. Ryhtykää te muutkin onnellisiksi. Teinit ovat aivan ihania, kun katsoo ruusunpunaisten silmälasien läpi. Siis aikuisten oikeesti, teinit ovat ihania ja suloisia. Se hankala käytöskin on suloisen mörrimöykyn söpöä murinaa, kun siihen oikein asennoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vai vielä huumorintajua tähän apinaorkesteriin... ei enää riitä.
Minä taidankin mennä teinilleni juuri nyt vetäisemään tuon apinaorkesteribiisin... yritän saada hänet mukaan kuoroon... se on moro!
Vierailija kirjoitti:
Vai vielä huumorintajua tähän apinaorkesteriin... ei enää riitä.
Elämä ilman huumoria on kuin sika ilman saparoa. Onnetonta.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin asuu kotona on kodin säännöt. Piste. Jos edelleen uhmaa, vaihtoehdot on murkulla vähissä jos aikoo jatkaa kotona asumista. So simple. Luu kurkkuun...
En suosittele tätä. Keskustelu on parempi tapa saada tottelemaan sääntöjä. Pahimmillaan tilanne voi kärjistyä, jos teini on tosi itsepäinen. Ei suostu joustamaan ja noudattamaan sääntöjä, vaikka annettaisiin mitä rangaistuksia, jolloin rangaistuksista ei ole mitään hyötyä. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä.
Mulla ei kokemusta teineistä muutakun sen minkä ite oon ollu, mutta lapsihan se teinikin on tavallaan.
Voisko sitä arkea ajatella niinkun uhmiksen kanssa liikennevaloilla? Vihreet asiat päättää ite, keltasista neuvotellaan ja punaset on ehdottomia.
Asiat vaan on eri ja punasia vähemmän koska sitä vastuuta pitää opetella. Esim. Teini päättää ite vaatteistaan, kotiintuloajat neuvotellaan (valvokoon huoneessaan niin pitkään kun haluaa, mutta hiljaa), kouluun on mentävä ja puhelimeen on vastattava.
Toki ne punaset täytyy perustella hyvin ja jos ei osaa perustella niin se asia varmaan onkin keltainen ja neuvoteltavissa.
Sen verran kauan että saattaisit ehtiä siinä ajassa pyöräyttää iltatähden ja selvitä sen uhmaiästä. En vitsaile. Joillain murrosikä alkaa 10-11-vuotiaana ja on ohi joskus 15-vuotiaana.
Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Juu ei voi ajatella uhmaikäisenä. Jos kyse on täysi-ikäisestä teinistä, se päättää ihan itse opiskeleeko vai mitä. Ulos en pysty heittämään. Kuuluttaisin jotain omaa vastuuta elämiseensä mut ei.
Kyllä se meidän teini saa lättyjä kotonakin. Hakee kasan huoneeseensa, syö siellä, jättää lautasen lattialle viikoksi eikä asia edennyt tälläkään kertaa...
Vierailija kirjoitti:
Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Auttaa 2sekuntia. Silmien sulkeminenhan se on hyvä konsti. Nyt puhutaan lapsen omasta tulevaisuudesta. Luuletko ettei oo lettuja paistettu ja kaikkemme yritetty!!
Vierailija kirjoitti:
Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Katsot myös että lukevat kokeisiin,
menevät ajoissa nukkumaan,
panostavat koulunkäyntiin,
siivoavat jälkensä ja peseytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Asioiden silottelu ja silittely ei pitkälle johda. Nyt ei ole lässyttämisen aika.
Missä vaiheessa omasta lapsestasi tuli sinulle vastus?
Minä olen kunnioittanut lapsiani aina. Myös lapseni ovat kunnioittaneet minua aina.
Ei ole hankaluuksia.