Kuinka helvetin kauan yks murrosikä kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

Minusta kädenvääntö teinin kanssa on virkistävää. Meillä tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta eri mieltä saa olla, ja pitääkin olla. Teinin näkemystä tulee aina kunnioittaa, vaikka olisikin ei mieltä. Hän on arvokas ja tärkeä ihminen. Me keskustelemme asioista paljon, ja ilahdumme joka päivä siitä, miten erilaiset näkökulmat tuovat piristystä arkeen.

mua kahden teinin äitinä kiinnostaisi kovasti, miten tuo toteutetaan käytännössä, että tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä? Siis ovatko teinit sisäistäneet, etteivät saa tiuskia ja tuovat eriävät mielipiteensä esim kotiintuloajoista asialliseen sävyyn esille keskustelussa? Miten tämä on onnistunut? Vai onko käytössä kenties joku rangaistus tiuskimisesta? Jos on, niin mikä?

Tähän asti se on toteutunut niin, että niinä harvoina kertoina kun teini on puhunut hieman ärtyneesti, olen sanonut teinille rauhalliseen sävyyn että "puhupa ystävällisemmin". Koska itse en koskaan tiuski, teini tajuaa, että nyt hän on ylittänyt sopivaisuuden rajan, ja tekee korjausliikkeen, ja sanoo seuraavan lauseensa ystävälliseen sävyyn. Erimielisyyksistä keskustelemme rauhallisesti. Se on molemmille miellyttävämpää. Harjoittelemme olemaan eri mieltä. Kysyn paljon teinin mielipiteitä, ja rohkaisen häntä muodostamaan omia mielipiteitään asioista, joita hän ei ole vielä edes pohtinut.

Joku on sanonut että on parempi että teinillä on murrosikä. Muuten tietää vanhemmalla iällä irtiottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

Minusta kädenvääntö teinin kanssa on virkistävää. Meillä tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta eri mieltä saa olla, ja pitääkin olla. Teinin näkemystä tulee aina kunnioittaa, vaikka olisikin ei mieltä. Hän on arvokas ja tärkeä ihminen. Me keskustelemme asioista paljon, ja ilahdumme joka päivä siitä, miten erilaiset näkökulmat tuovat piristystä arkeen.

mua kahden teinin äitinä kiinnostaisi kovasti, miten tuo toteutetaan käytännössä, että tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä? Siis ovatko teinit sisäistäneet, etteivät saa tiuskia ja tuovat eriävät mielipiteensä esim kotiintuloajoista asialliseen sävyyn esille keskustelussa? Miten tämä on onnistunut? Vai onko käytössä kenties joku rangaistus tiuskimisesta? Jos on, niin mikä?

Tähän asti se on toteutunut niin, että niinä harvoina kertoina kun teini on puhunut hieman ärtyneesti, olen sanonut teinille rauhalliseen sävyyn että "puhupa ystävällisemmin". Koska itse en koskaan tiuski, teini tajuaa, että nyt hän on ylittänyt sopivaisuuden rajan, ja tekee korjausliikkeen, ja sanoo seuraavan lauseensa ystävälliseen sävyyn. Erimielisyyksistä keskustelemme rauhallisesti. Se on molemmille miellyttävämpää. Harjoittelemme olemaan eri mieltä. Kysyn paljon teinin mielipiteitä, ja rohkaisen häntä muodostamaan omia mielipiteitään asioista, joita hän ei ole vielä edes pohtinut.

Siis toi oli lause, joka paljastaa, että sä et ole teiniä nähnytkään: teini tekee korjausliikkeen käytöksessään. Toi oli siis uskomaton lause. Korjausliike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.

Katsot myös että lukevat kokeisiin,

menevät ajoissa nukkumaan,

panostavat koulunkäyntiin,

siivoavat jälkensä ja peseytyvät.

Mielelläni. Rakastan tuota hommaa enemmän kuin mitään muuta. Tällä hetkellä olen omistautunut tuolle työlle. Se on ihanaa, sillä työn tulokset ovat palkitsevia.

Luuletko että ne lukee ilman tappeluja ja riitaa. Sitä vääntöä on jatkuvasti ja vuodesta toiseen.

Rakastat siis riidan vääntöä teinejen kanssa ja sama nukkumisen kanssa.

Sama homma sen kanssa ettei ne halua mennä kouluun aina.

Ei se ole riitaa. Se on ihanaa äitiyttä. Se on juuri sitä, mikä motivoi ja palkitsee. On ihanan haastavaa, miten saa teinin tekemään läksynsä ja menemään ajoissa nukkumaan niin, että molemmilla on hyvä mieli ja molemmilla on hauskaa. Kyllä, minä rakastan juuri noita haasteita. Vuodesta toiseen. Harmi, että teinini on teini enää niin vähän aikaa.

Vaikutat vähän "onnelliselta". Kuinka pitkään jaksat "vuodesta toiseen" kun teini on 21?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

Minusta kädenvääntö teinin kanssa on virkistävää. Meillä tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta eri mieltä saa olla, ja pitääkin olla. Teinin näkemystä tulee aina kunnioittaa, vaikka olisikin ei mieltä. Hän on arvokas ja tärkeä ihminen. Me keskustelemme asioista paljon, ja ilahdumme joka päivä siitä, miten erilaiset näkökulmat tuovat piristystä arkeen.

mua kahden teinin äitinä kiinnostaisi kovasti, miten tuo toteutetaan käytännössä, että tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä? Siis ovatko teinit sisäistäneet, etteivät saa tiuskia ja tuovat eriävät mielipiteensä esim kotiintuloajoista asialliseen sävyyn esille keskustelussa? Miten tämä on onnistunut? Vai onko käytössä kenties joku rangaistus tiuskimisesta? Jos on, niin mikä?

Tähän asti se on toteutunut niin, että niinä harvoina kertoina kun teini on puhunut hieman ärtyneesti, olen sanonut teinille rauhalliseen sävyyn että "puhupa ystävällisemmin". Koska itse en koskaan tiuski, teini tajuaa, että nyt hän on ylittänyt sopivaisuuden rajan, ja tekee korjausliikkeen, ja sanoo seuraavan lauseensa ystävälliseen sävyyn. Erimielisyyksistä keskustelemme rauhallisesti. Se on molemmille miellyttävämpää. Harjoittelemme olemaan eri mieltä. Kysyn paljon teinin mielipiteitä, ja rohkaisen häntä muodostamaan omia mielipiteitään asioista, joita hän ei ole vielä edes pohtinut.

Siis toi oli lause, joka paljastaa, että sä et ole teiniä nähnytkään: teini tekee korjausliikkeen käytöksessään. Toi oli siis uskomaton lause. Korjausliike.

Niinpä😂 Toinen ihminenhän toimii just niinkun sä toivot... in Your dreams!

Anteeksi, en jaksanut lukea koko ketjua. Mutta otsikon kysymykseen, niin kestäähän se vuosikausia. Jos näin jälkikäteen miettii useamman lapsen kokemuksella niin viisikin vuotta on tainnut mennä. Toki vähän helpottaa loppua kohti. Ja sitten kun alkaa olla taas normaalia kanssakäymistä vanhempien kanssa niin lapsi lähteekin omilleen. Minusta siihen sulkeutumiseen, tiuskimiseen yms ei liikaa kannata kiinnittää huomiota. Tai siis kyllä pitää kiinnittää mutta niin ettei teini sitä huomaa :) hänellä on tarve itsenäistyä joten kälätys ja paasaus vaan pahentaa tilannetta. Jos/kun nuorella tulee joku selkeä ylilyönti niin silloin homma seis ja enempää ei keskustella. Selkeät, kunnon rajat. Jos yhtään lohduttaa, meillä oli pari vuotta sitten tytöt 13, 15 ja 17 vuotiaat. Siinä oli elämä vuoden, vähän toista melkoista sirkusta. Pojilla on ehkä enemmän tuollaista murjottamista mutta auta armias kun tytöt pääsee vauhtiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.

Asioiden silottelu ja silittely ei pitkälle johda. Nyt ei ole lässyttämisen aika.

 

Jos suihkussakäymättömyydestä tulee äidille elämää suurempi asia, äiti on terapian tarpeessa. Silloin ei enää palstaneuvot riitä.

Siltä vaikuttaisi. Omasta tuonikäisyydestä on jo aikaa mutta ei silloin käyty kuin kerran viikossa saunassa (kesällä tietty uimassa useammin), hikisten urheiluhetkien jälkeen sitten naaman pesu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettäkää meille kaikki hankalat teininne. Minä paistan niille pinon lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla.

 

Katsot myös että lukevat kokeisiin,

menevät ajoissa nukkumaan,

panostavat koulunkäyntiin,

siivoavat jälkensä ja peseytyvät.

 

Mielelläni. Rakastan tuota hommaa enemmän kuin mitään muuta. Tällä hetkellä olen omistautunut tuolle työlle. Se on ihanaa, sillä työn tulokset ovat palkitsevia.

Tuo koulunkäynnin ja kokeisiin lukemisen peräänkatsominen tällaisissa kommenteissa pistää aina mulle silmään. Mulla kun ei vanhemmat millään lailla koskaan puuttuneet mun koulunkäyntiin opastamalla tai läksyjä valvomalla mutta kyllä mä aina luokalta toiselle selvisin (vaikka esitelmien pidon koinkin sadistisena kidutuksena). 

Tämä täsmennys nauratti kaikessa säälittävyydessään: "Tässä artikkelissa "poika" viittaa lapsiin, joilla on kivekset (kulkuset), jotka luonnollisesti tuottavat testosteronia. "Tyttö" viittaa lapsiin, joilla on munasarjat, jotka luonnollisesti tuottavat estrogeeniä. Lapset, jotka käyttävät murrosiän salpaajia tai feminisoivaa tai maskulinisoivaa hormonihoitoa, voivat kokea erilaisia kehon muutoksia murrosiän aikana.". Siitä puuttuu kuitenkin hyvin tarpeellinen tarkennus siitä että kyseessä on ihmislajin lapsista eikä apinoiden, tms lapsista.

Lähde: Puberty: https://my.clevelandclinic.org/health/body/puberty

Lähde on hyvin laadittu katsaus puberteettin, kummankin sukupuolen osalla.

Meillä meni ohi kun nuori muutti omilleen, 18v. Siitä alkoi vähittäinen aikuistuminen. Meillä teiniangsti alkoi 12v. Ja ei tosiaan mennyt ohi kotona asuessa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

 

Minusta kädenvääntö teinin kanssa on virkistävää. Meillä tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta eri mieltä saa olla, ja pitääkin olla. Teinin näkemystä tulee aina kunnioittaa, vaikka olisikin ei mieltä. Hän on arvokas ja tärkeä ihminen. Me keskustelemme asioista paljon, ja ilahdumme joka päivä siitä, miten erilaiset näkökulmat tuovat piristystä arkeen.

mua kahden teinin äitinä kiinnostaisi kovasti, miten tuo toteutetaan käytännössä, että tiuskiminen on ehdottomasti kiellettyä? Sii

No, en mäkään niille tiuski. Jjos haluan teinin toimivan jotenkin tai muuttavan aiempaa toimintaansa jostain asiasta, niin sovitaan etukäteen, että jutellaan tästä illalla tiettyyn aikaan, joka sopii molemmille. Sit jutellaan siihen aikaan. Kerron miltä minusta tuntuu joku asia ja hän kertoo puolestaan, miltä tuntuu se ja mahdollisesti joku muu asia. Sit neuvotellaan, miten saadaan kaikkien olo mahdollisimman hyväksi. Näin tilanne ei tule kummallekaan yllätyksenä ja molemmat voi miettiä etukäteen omassa rauhassa. Sama metodi toimii hyvin työpaikalla ja muussa elämässä.

Teinin murrosikä on toisaalta merkki siitä että hän on saanut olla rauhassa lapsi ja nuori, eikä ole joutunut vastaamaan kaikesta itse liian nuorena. Nuori joka tietää että vanhempia ei kiinnosta, harvemmin jaksaa tuhlata energiaansa kapinointiin. (Koska kotona ei ole sääntöjä eikä rajoituksia joita vastaan kapinoida, ja jos mokaa niin kukaan aikuisista ei tule hätiin) Eli tulkitsen että olet ollut hyvä ja huolehtiva vanhempi. En tiedä auttaako tämä nyt tuskassai mutta älä ainakaan ajattele että olet epäonnistunut vanhempana! Nykymaailma on nuorille aika monimutkainen ja vaativa paikka.

Jos nukkuu pikkulapsi-iässä pitkään vanhempien välissä venyy myöhemminkin kaikki pitkäksi kuten myös se murrosikä.

Siis teinithän ovat jättikokoisia taaperoita. Haasteet nukkumisesta, syömisessä, pukeutumisessa, hygieniassa ihan kuin kymmenen vuotta nuoremmilla. Ja välillä ihan pakko päästä äidin syliin.

T. 7. lk ja 9.lk ikäisten äiti

Vierailija kirjoitti:

Te  taidatte olla stressaantuneita jos teinin murrosikä oikeasti koettelee noin kovasti. Vähentäkää työntekoa ja harrastuksianne.

Vähentäkää siis niitä ainoita asioita elämässä, jotka pitävät jotenkuten järjissään? Kuka täällä provoilee?