Kuinka helvetin kauan yks murrosikä kestää?

Ahaa, no minullepa tulee sitten olemaan mukavat seuraavat 10 vuotta! Esiteini-ikäinen käyttäytyy jo aivan kuin teini, vasta 10-vuotiaana. Vääntöä samoista asioista mitä tässä ketjussa lueteltiin, päivittäin. Olen vakavasti miettinyt että miten ihmeessä tulen jaksamaan. Toisaalta joiltain olen kuulluet, että jos alkaa oirehtia noin nuorena, niin ei ole sitten niin paha teini....

Vierailija kirjoitti:

Missä se ihanuus on? Likaisten hiusten alla, korvakuulokkeiden takana, omassa huoneessa yksinäisyydessä? Elämä on pelkkiä ei - vastauksia, tiuskimista, vastaanhangoittelua ihan kaikessa. Mistään ei saa otetta. Ja mä olen yrittänyt. Nyt yli kaksi vuotta, mutta mikään ei muutu koskaan.

Ap.

No voisivatko kyseessä olla mielenterveysongelmat tai vaikka AS-oireyhtymä? Jos on ihan tolkuttoman vaikeaa niin yleensä se on merkki siitä että kaikki ei ole normaalisti. Varsinkin jos pystyt työssäsi vertaamaan nuortasi "keskivertoon" ja hän on silti mielestäsi poikkeuksellinen.

Tosi kiva, jos joku luulee, että opettaja osaa aina pärjätä lasten tai nuorten kanssa. Minäkin pärjään, suorastaan loistavasti töissä yläkouluikäisten kanssa, mutta auta armias kotona. Raivostuttava poikanikin pärjää hienosti ihmisten kanssa - koulussa. Käytös ysi ja wilmassa kehuja. Mutta kun tullaan kotiin molemmat, tilanne on aivan eri.

Olen kuitenkin saanut lohtua tuskaani kommenteistanne. Kiitos. Niillä jaksaa taas ainakin tämän päivän loppuun.

Ap. -ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.

Kerro lisää? Millainen protesti sääntöjä kohtaan? Onko kyseessä siis lapsi, joka on vasta muuttamassa pois kotoa?

Minäkeskeisyys. Opettajat on tyhmiä, koulutus on perseestä, pitääkö oikeesti täyttää jotain lappuja, haluaa vaan "hengailla". Käy pesulla jos huvittaa, se on muiden ongelma. En ymmärrä mistä tämän asenteen omaksunut! Juuri muuttanut kotoa. Tiedän ettei tolla habituksella töitä saa mutten voi väkisinkään pestä.

Erikoista. Olen 21-vuotias ja täytyy sanoa etten kyllä tunne ketään tuollaista. Mutta lähes kaikki mun kaverit ovat asuneet jo pari-kolme vuotta omillaan. Ehkä se siitä, sitten kun alkaa tajuta, ettei oikeasti saa niitä töitä eikä se kelan tuilla hengailu ole pitemmän päälle niin mahtavaa. Kaveritkin voi kaikota jos henkilökohtaisessa hygieniassa on pahoja puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Entä kun teinin näkemys on, että ei tarvitse käydä pesulla, vaikka oli liikuntaa ja treenit? Että voi kouluiltoina valvoa yhteen? Että läksyt on turhia ja kokeisiin ei tarvitse valmistautua? Että vaarin hautajaisiin ei tarvitse mennä? Että puhelimeen ei tarvitse vasta, jos ei huvita?

Minusta nämä eivät ole virkistäviä kädenvääntöjä vaan äärimmäisen kuluttavaa keskustelua. Kyllähän minä poikaani rakastan yli kaiken, mutta en oikein ymmärrä, että olisiko vielä jotain tehtävissä vai odotellaanko vielä pari vuotta.

Ap.

Juuri tuollaiset keskustelut ovat niitä keskusteluja, joita rakastan käydä. Olemme keskustelleet tuosta peseytymisasiasta, ja lopputulos on vaihdellut. On ollut iltoja, jolloin teini on jättänyt suihkussakäynnin väliin, ja hänen perustelunsa ovat olleet hyviä. Kaikeksi onneksi teinimme ei ole sitä pahanhajuisinta sorttia. Kouluiltoina joskus olosuhteiden pakosta tulee valvottua yhteen, vaikka se ei ole alunperin ollut kenenkään tavoite. Yhteinen tavoite tottakai on pyrkiä järkevämpään aikatauluun. Jos hautajaisiin ei huvita mennä, taustalla on varmasti joku syy, miksi sinne ei huvita mennä. Sitten asiasta keskusteltaisiin meillä monesta näkökulmasta ja pitkään. Sen verran tyranni äiti olen, että olen aivopessyt teinini uskomaan, että läksyt kannattaa tehdä, ja puhelimeen on vastattava. Noissa asioissa toisin ajattelevia teini paheksuu. Tärkeintä on mielestäni elää itse niin kuin opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä kun teinin näkemys on, että ei tarvitse käydä pesulla, vaikka oli liikuntaa ja treenit? Että voi kouluiltoina valvoa yhteen? Että läksyt on turhia ja kokeisiin ei tarvitse valmistautua? Että vaarin hautajaisiin ei tarvitse mennä? Että puhelimeen ei tarvitse vasta, jos ei huvita?

Minusta nämä eivät ole virkistäviä kädenvääntöjä vaan äärimmäisen kuluttavaa keskustelua. Kyllähän minä poikaani rakastan yli kaiken, mutta en oikein ymmärrä, että olisiko vielä jotain tehtävissä vai odotellaanko vielä pari vuotta.

Ap.

Onkohan lapsesi masentunut. Ihan virkistävää lukea että opettajan lapsella voi olla noin hankalaa. Tässä kun oman lapsen paha masennus ja koulunkäynninongelmat on ajankohtaisia, Jotenkin tuntuu että olen epäonnistunut äitinä. Mutta ehkä en sitten olekaan. Koulussa vaan opettajien asenteet ei aina ole kovin ymmärtäväisiä. En siis mitenkään ilakoi ap sinun tilanteellesi mutta on avartavaa huomata näitä samoja ongelmia muillakin ns kunnon ihmisillä. IRL mulla ei ole kohtalotovereita näiden ongelmien kanssa ja ahdistaa tosi paljon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä parikymppisen protesti kaikkia olemassa olevia sääntöjä kohtaan on niin tuttua... miten sen saisi ymmärtämään että tämä maailma vaan toimii näin, sinusta riippumatta. Helpommalla pääsisi kun "eläisi niinkuin muut". Mutta kun ei ymmärrä, ei saa mistään kiinni.

Kerro lisää? Millainen protesti sääntöjä kohtaan? Onko kyseessä siis lapsi, joka on vasta muuttamassa pois kotoa?

Minäkeskeisyys. Opettajat on tyhmiä, koulutus on perseestä, pitääkö oikeesti täyttää jotain lappuja, haluaa vaan "hengailla". Käy pesulla jos huvittaa, se on muiden ongelma. En ymmärrä mistä tämän asenteen omaksunut! Juuri muuttanut kotoa. Tiedän ettei tolla habituksella töitä saa mutten voi väkisinkään pestä.

Erikoista. Olen 21-vuotias ja täytyy sanoa etten kyllä tunne ketään tuollaista. Mutta lähes kaikki mun kaverit ovat asuneet jo pari-kolme vuotta omillaan. Ehkä se siitä, sitten kun alkaa tajuta, ettei oikeasti saa niitä töitä eikä se kelan tuilla hengailu ole pitemmän päälle niin mahtavaa. Kaveritkin voi kaikota jos henkilökohtaisessa hygieniassa on pahoja puutteita.

En osaa sanoa. Kaveriporukassaan kaikki vaan "hengailee" päämäärättömästi ilman koulua ja töitä, onhan noita kelle kelan tuilla elo on normaalia. Harmittaa vaan että oma lapsi kuuluu tähän joukkoon enkä pysty asialle mitään tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva, jos joku luulee, että opettaja osaa aina pärjätä lasten tai nuorten kanssa. Minäkin pärjään, suorastaan loistavasti töissä yläkouluikäisten kanssa, mutta auta armias kotona. Raivostuttava poikanikin pärjää hienosti ihmisten kanssa - koulussa. Käytös ysi ja wilmassa kehuja. Mutta kun tullaan kotiin molemmat, tilanne on aivan eri.

Olen kuitenkin saanut lohtua tuskaani kommenteistanne. Kiitos. Niillä jaksaa taas ainakin tämän päivän loppuun.

Ap. -ope

Minun murkkuni on sanonut minulle, että ihanaa kun kotona ei tarvitse käyttäytyä täydellisesti. Otan sen kunnianosoituksena. Hän luottaa minuun, ja on kotona kuin kotonaan. Rentoutukoot kotona, ja olkoot välillä vähän hankalakin, kunhan muille ihmisille jaksaa olla mukava. Kyllä minä kestän sen, että hän päästää höyryt pihalle kotona.

Pentuja on ollu, mutta kaikkien kaa OK.

Ap, et taida uskaltaa tehdä lasua, vaikka se voisi olla ihan fiksua, edes kartoittaa tilannetta muiden kanssa kuin vain yksin.

btdt

Vaikeaa on ollut tytön kanssa jo monta vuotta, ennen murrosikääkin. Nyt on kohta 17v ja ehkä parempia hetkiä on enemmän kuin riidan sävyttämiä. Oln yh joten olen taistellut nämä vuodet aika pitkälti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, et taida uskaltaa tehdä lasua, vaikka se voisi olla ihan fiksua, edes kartoittaa tilannetta muiden kanssa kuin vain yksin.

btdt

Ai lasua murrosiän takia? Jätetäänkö kiireisten virkailijoiden aika ihan sitä tarvitseville!

Ei taida olla sulla kokemusta murkkuikäisistä...

Up

Niin kauan kuin asuu kotona on kodin säännöt. Piste.  Jos edelleen uhmaa, vaihtoehdot on murkulla vähissä jos aikoo jatkaa kotona asumista. So simple. Luu kurkkuun...

Up

Hanki huumorintaju. Teinit arvostavat oikeanlaista huumoria.

Kokemukseni mukaan tytöt ottaa aikaisemmin vastuuta elämästään, pojilla voi mennä kahdenkympin yli. Riippuu niin persoonasta. Pojasta oli nähtävillä tietynlainen saamattomuus jo pikkulapsena, mm lähtemisen vaikeus kun pukeminen oli niin rankkaa. Saman kasvatuksen saaneet ja mielestäni hyvän esimerkin vanhemmilta. Mutta kun ei niin ei.

Meillä asuu kolme teiniä: 14v, 16v ja 46v. Että ei se teini-ikä taida koskaan mennä ohi, ainakaan miespuolisilta.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin asuu kotona on kodin säännöt. Piste.  Jos edelleen uhmaa, vaihtoehdot on murkulla vähissä jos aikoo jatkaa kotona asumista. So simple. Luu kurkkuun...

Ankea asenne. Teinikin on ihminen. Kun löysää vähän, teinikin on yhteistyöhaluinen.

t. ihanan murkun äiti

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan tytöt ottaa aikaisemmin vastuuta elämästään, pojilla voi mennä kahdenkympin yli. Riippuu niin persoonasta. Pojasta oli nähtävillä tietynlainen saamattomuus jo pikkulapsena, mm lähtemisen vaikeus kun pukeminen oli niin rankkaa. Saman kasvatuksen saaneet ja mielestäni hyvän esimerkin vanhemmilta. Mutta kun ei niin ei.

Kahdelle lapselle ei voi antaa täysin samanlaista kasvatusta. Heille ei missään nimessä pitäisikään antaa samanlaista kasvatusta. Jokainen lapsi pitäisi kasvattaa juuri hänen temperamentilleen sopivalla tavalla. Hidasta lasta ei tule lannistaa ajattelemalla hänestä "mutta kun ei niin ei". Lapsestaan kannattaa puhua takanapäin aina vain myönteistä. Hänestä kannattaa ajatella aina vain myönteistä. Haasteita voi olla, mutta nekin voi nähdä myönteisinä tilaisuuksina oppia uutta. Teinin hankaluus ei ole vain yksin teinin syytä. Vanhemman tulee nähdä oma osuutensa ja opetella rakastamaan sitä teiniä ehdoitta ja joka tilanteessa.