27 v ja ei lapsia - onko elämä jo ohi?
Olen 27, ei lapsia eikä parisuhdetta. Äitini jaksaa jatkuvasti valitella surkeasti kaikille sukulaisille miten ei varmaan tule saamaan enää lisää lapsenlapsia (veljelläni on kaksi lasta).
Tässäkö tämä siis on? Pitäisikö julistaa elämä menneen jo ohi, koska niitä lapsia (eikä herranen aika sentään miestäkään!) hommata 10 kissaa? :D
Kommentit (33)
Juu. T. 27v, ei lapsia eli toinen jalka haudassa jo 😂
Miten lapset liittyy siihen onko elämä mennyt ohi? Sinähän olet vielä nuori ja juurikin vapaa tekemään elämälläsi mitä haluat!
Vain WT tekee nykyään lapsia alle 30-vuotiaana.
Oisko se joskus sit 37v kuitenkin eikä vielä 27v.
No mäkin olen 27 eikä lapsia. Tosin mulla on sama mies ollut jo 10 vuotta. Mutta en ole kyllä ajattelut, että elämä olisi ohi vielä moneen kymmeneen vuoteen. Miten lapset edes liittyy siihen, onko elämä ohi vai ei? Mutta jos lapsenteosta puhutaan, niin ajattelin hankkia niitä viiden vuoden sisään, mikäli meille sellaisia suodaan. Ehdit(ään) vielä hyvin!
No ei todellakaan! Ennen ovat olleet vaan erilaiset ajat, jolloin lisäännyttiin aika nuorena. Siksi vanhemmat ihmiset eivät voi ymmärtää välttämättä, että nykyään ihmiset kouluttautuvat pidemmälle kuin he ja vasta sitten ehkä miettivät seurustelua ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset liittyy siihen onko elämä mennyt ohi? Sinähän olet vielä nuori ja juurikin vapaa tekemään elämälläsi mitä haluat!
Koska olen äitini mielestä epäonnistunut jos ei ole lapsia :D
Toki voisin pari mukulaakin halutakin, mutta en itse nyt kuvitellut että se olisi 27 vuotiaana jo myöhäistä.
Äitisi kuulostaa rasittavalta 😁 olen 27-v ja lapseton eikä kenelläkään läheisistä kavereistani ole lapsia myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Oisko se joskus sit 37v kuitenkin eikä vielä 27v.
Korjaan vain WT tekee lapsia 17-20-vuotiaana joskus jopa on ihq tulla äidiksi 16v 😂
Vierailija kirjoitti:
Vain WT tekee nykyään lapsia alle 30-vuotiaana.
Vain WT tekee lapsen 17-20-vuotiaana tai jopa ihq 16-veenä😂
Päinvastoin. Olen 30-vuotias, ja olisi kamalaa, jos elämääni rajoittaisivat lapset. Eihän tässä ole päästy edes vauhtiin!
Olen pikemminkin 30v miehenä miettinyt että mitä tulee niistä lapsista joita ikäiseni ovat jo hankkineet. Parhaimmat ovat jo avioeroperheestä ja voi olla vaikeaa saada kunnollista kasvatusta aikaan.
Ja mitä hemmettiä se äideille/mummoille kuuluu että milloin niitä lapsia tulee jos tulee? Ja onko silloin hommannut huonon lapsen jos se ei omassa tavoiteaikataulussa lapsia saakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vain WT tekee nykyään lapsia alle 30-vuotiaana.
Höpö höpö. Veeteet sitä ja veeteet tätä.
Olen saman ikäinen, erosin vasta enkä voisi olla tyytyväisempi päätöksestäni olla hankkimatta lapsia. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)
Mä haluun lapsia, erosin hyvästä miehestä, joka ei halua lapsia. Ja oon 27v.
Harvalla alle 30v:llä on puitteet kunnossa lasten hankintaa varten. Vakityöt molemmilla, talo ja autot.
Muutenkin tuon ikäisen kuuluu vielä elää nuoruuttaan eikä vakiintua.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit 27v ja sulla OLIS lapsia ni sun elämä oli ohi, nyt ei todellakaan!!
Älytöntä tuo kärjistäminen kumpaankaan suuntaan.
Kuka määrittää sen, että mikä on sitä "elämää" ja mikä ei?
Aika monen mielestä elämä olisi ohi, jos olisi jo 27-vuotiaana lapsia. Eikä lapset tai mies ole muutenkaan mikään ”elämän” mittapuu. Olen itse 45 v. vela ja tajusin juuri, että äitisi ei varmaankaan ole täysin eri ikäluokkaa kun minä. Missä päin Suomea ja millaiset viisikymppiset ajattelevat noin? Hän on kaiketi marmatuksensa mukaisesti hankkinut lapsen parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Harvalla alle 30v:llä on puitteet kunnossa lasten hankintaa varten. Vakityöt molemmilla, talo ja autot.
Muutenkin tuon ikäisen kuuluu vielä elää nuoruuttaan eikä vakiintua.
No jaa, elämä ei mene aina kuten niissä idylliunelmissa.
Itse sain lapsen kesken amk-opintojen, ja olin alle 30v.
Siinähän se lapsi on kulkenut mukana, kun olen kehittänyt itseäni ja elämääni eteenpäin. Sain pidettyä lasta pitkään kotona, kun opiskelin ja tein opparia. Oli mukavan joustavaa, tein välillä myös keikkatöitä.
Valmistuin kun lapsi täytti juuri 3v. Ekan alani määräaikaisen pätkän sain heti valmistuttua, sen tuomilla tuloilla suoritin ajokortin. Määräaikaisuuden päätyttyä sain heti perään toisen lyhyemmän pätkän toisaalta, sen jälkeen pidemmän pätkän. Siinä ohessa ostin ekan oman auton.
Tämän määräaikaisuuden jälkeen sain vakituisen työn. Tein sitä jonkin aikaa, ja vaihdoin sitten toiseen vakituiseen, jossa oli parempi palkka.
Taloa ei vielä ole, mutta on vakityö ja auto :)
Ei se elämä ja kehitys pääty siihen, kun saa lapsen. Aikatauluja toki pitää miettiä enemmän, mutta täysin mahdollista jatkaa sitä kehitystä ja etenemistä myös pienen lapsen vanhempana.
Jos olisit 27v ja sulla OLIS lapsia ni sun elämä oli ohi, nyt ei todellakaan!!