27 v ja ei lapsia - onko elämä jo ohi?

27v?! siis ihan oikeesti mietit että onko elämä jo ohi? Ohhoh sähän ootki jo niin ikä loppu että et ehdi enää vaikka 8 vuoden aikana sitä miestä löytämään ja lasta tekemään. Really? Voi luoja.

Minä kuvittelin joskus lukioikäisenä, että 25 ikävuoteen mennessä minulla olisi oma perhe, vakityö ja omakotitalo. No, sitten kun pääsin siihen ikään olin kyllä parisuhteessa, mutta yliopisto-opinnot vielä kesken enkä todellakaan tuntenut että olisin valmis perheen perustamiseen.

Nyt viisi vuotta myöhemmin, vastikään 30 täyttäneenä, on elämäntilanne sellaisessa kunnossa että hetki on oikea lastenhankintaan.

Karseeta olla vielä 25 vuotiaana sinkku. Lapsia en ihan vielä halua mutta vuodesta toiseen jatkuva vastentahtoinen sinkkuus ei ole kovin kivaa. Ehkä tälläkin on tarkoitus.. jotenkin vaikea ikä kun kaikilla on niin eri elämäntilanteet.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen mielestä elämä olisi ohi, jos olisi jo 27-vuotiaana lapsia. Eikä lapset tai mies ole muutenkaan mikään ”elämän” mittapuu. Olen itse 45 v. vela ja tajusin juuri, että äitisi ei varmaankaan ole täysin eri ikäluokkaa kun minä. Missä päin Suomea ja millaiset viisikymppiset ajattelevat noin? Hän on kaiketi marmatuksensa mukaisesti hankkinut lapsen parikymppisenä.

Siis millä tavalla se elämä on ohi, jos saa lapsia?

Haluaisiko joku nyt perustella, että mitä käytännössä tämä on, kun elämä on ohi?

Mikä hinku sulla on yksinhuoltajaks?

Ei kukaan järkevä ihminen tee lapsia tähän maailmaan!

Ei mullakaan ollut 27 v vielä yhtään lasta. Nyt 45 v ja neljä reilun kahden vuoden välein. Nuorin kaksi vuotias joten töitä aloittelee osapäiväisesti tammikuun alusta.

Saimme lapsen 34 vuotiaina.

Tämä ei ollut nyt kovin hyvä. Ei ollut hauska, hetken ajattelin, että olisiko tässä kyseessä ihan vakava aloitus, mutta aloituksen loppuun laitettu nauruhymiö vesitti sen teorian. Tosi huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset liittyy siihen onko elämä mennyt ohi? Sinähän olet vielä nuori ja juurikin vapaa tekemään elämälläsi mitä haluat!

Koska olen äitini mielestä epäonnistunut jos ei ole lapsia :D

Toki voisin pari mukulaakin halutakin, mutta en itse nyt kuvitellut että se olisi 27 vuotiaana jo myöhäistä.

Ei olekaan. Samanlaisia kommentteja oma äitini laukoi, että tuskin tulen koskaan lapsia saamaan jos nykyisen puolison kanssa olen, kun on niin saamaton. No, nyt olen 32v, esikoinen on vuoden ja toinen syntyy keväällä. Miehen voisi kyllä laittaa kiertoon, koska siinä äitini oli ja on oikeassa, että on kelvoton isäksi. Lapset saa kyllä aluille, mutta ei kiinnosta niitä hoitaa, niin kaikille parempi, että heti kun opin pärjäämään kahden muksun kanssa itsekseni, ulkoistaa lurjuksen elämästä kokonaan.

Fiksumpaa olisi varmaan ollut ulkoistaa mies jo ennen lapsia, mutta ikä painoi päälle kolmekymppisenä ja ajatus siitä, että äiti on oikeassa ja jään kokonaan lapsettomaksi, koska tuli hukattua 10 vuotta elämästä saamattomaan mieheen. No, sain ainakin ne lapset, vaikka lapsille on kurjaa, ettei isää kiinnosta mikään muu kuin pelit, eikä tämä koskaan muuttunut, vaikka kovasti toivoin, että kävisi niin kuin kaikki vakuuttelivat, että lapsia saatuaan aikuistuisi niin kuin muutkin normaalit ihmiset ja keskittyisi pelien sijaan perheeseensä. Ei taida koskaan käydä niin...

Tässähän on viimeaikona ollut montakin todistetta että elämä ei ole lastenhankkimisen suhteen ohi vielä viisikymppisenäkään. Sulla on 30 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen mielestä elämä olisi ohi, jos olisi jo 27-vuotiaana lapsia. Eikä lapset tai mies ole muutenkaan mikään ”elämän” mittapuu. Olen itse 45 v. vela ja tajusin juuri, että äitisi ei varmaankaan ole täysin eri ikäluokkaa kun minä. Missä päin Suomea ja millaiset viisikymppiset ajattelevat noin? Hän on kaiketi marmatuksensa mukaisesti hankkinut lapsen parikymppisenä.

Siis millä tavalla se elämä on ohi, jos saa lapsia?

Haluaisiko joku nyt perustella, että mitä käytännössä tämä on, kun elämä on ohi?

Kyllähän se valinnanvapautta rajoittaa jos joutuu vastuuseen kakaroita. Ei sitä niin vaan, muuteta, vaihdeta alaa tai vietetä aikaa miten haluaa kun on vastuussa muista ihmisistä.

Jos syntyy suomeen niin elämä on ohi automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen mielestä elämä olisi ohi, jos olisi jo 27-vuotiaana lapsia. Eikä lapset tai mies ole muutenkaan mikään ”elämän” mittapuu. Olen itse 45 v. vela ja tajusin juuri, että äitisi ei varmaankaan ole täysin eri ikäluokkaa kun minä. Missä päin Suomea ja millaiset viisikymppiset ajattelevat noin? Hän on kaiketi marmatuksensa mukaisesti hankkinut lapsen parikymppisenä.

Siis millä tavalla se elämä on ohi, jos saa lapsia?

Haluaisiko joku nyt perustella, että mitä käytännössä tämä on, kun elämä on ohi?

Kyllähän se valinnanvapautta rajoittaa jos joutuu vastuuseen kakaroita. Ei sitä niin vaan, muuteta, vaihdeta alaa tai vietetä aikaa miten haluaa kun on vastuussa muista ihmisistä.

Lapsiahan ei ole pakko hankkia, jos kokee näiden olevan enemmän haittaa.

Minä sain lapsen alle 30 vuotiaana, enkä tosiaankaan koe, että elämä olisi päättynyt siihen hetkeen. Lapseni oli todella toivottu.