Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä.. tuttu sai lapsen, en ole kerinnyt näkemään ja nyt olen kuulema kateellinen
25.03.2017 |
Tuttavapariskunta sai ensimmäisen lapsensa, oli tosi odotettu ja nainen on semmoinen joka ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa elämänsä kululle edes koskaan tajunnut, kuin se äitiys. Joka on ihan ok, mutta ilmeisesti vaikuttaa aika rankasti hänen ajatteluunsa. Oli voivotellut tutuillemme, kuinka se on mulle varmaan tosi rankkaa, että hänellä on lapsi kun minä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta parisuhteessa, eikä mitään ole tapahtunut.
Ensin meinattiin miehen kanssa tikahtua nauruun, nyt en oikein jälkikäteen tiedä miten suhtautuisin. Ei oikein voi sanoa että mielummin vetäisin kamelin takapuolesta, kun hankkisin lapsen, kun sellaiset asiat ei ole mitenkään kauheen kivoja uusille vanhemmille kuulla. Jotenkin silti ärsyttää, että tilanteen ratkaisemiseksi minun pitää ajatella hänen tunteitaan mutta hänellä sitten ei näköjään oikein pysy mopo hallinnassa.
Pitäsköhän sitä itekki vaan kävellä päivät pitkät ympäriinsä pohtimassa, miten mun kiireiset ystävät on vaan kauheen kateellisia mulle. Onko äideillä jotenkin liikaa aikaa, eikö sen pitäs olla päinvastoin? Onko hän itse mahdollisesti ollut lapsettomana muille kateellinen? Ihan ihme juttu.
Kommentit (193)
vuosia parisuhdetta, kierukka, kumeja, satunnaisia raskaustestejä... totta tosiaan parempi, ettei "mitään tapahdu" kun sitä helvetti kaikin voimin yritetään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti-äiti -ihmiset luulee, että kaikkien naisten suurin haave on lapset. sitten kiiruhtavat pamahtamaan paksuksi jonkun kanssa, ja kyräilevät loppuelämänsä muita, jotka eivät ole tuota "onnea" saaneet. Koska mikään valinta se ei voi olla ja jos on, niin sitten se on sairautta ja sellaisesta ei tarvii välittää.
Sano sille että lapset ei sua voisi vähempää kiinnostaa.
Teillä on ap mukavia kavereita, kun tuolla tavoin juoruilette 🙄
Hei arvaa, mitä se sanooooo.....
Ihmisille ei tarvii olla tahditon vain siksi, että ne itse on sitä. Lähinnä muutti käsitykseni ko. naisesta, vaikutti ihan tasapainoiselta, mutta eihän tuo ihan normaalia aikuisen ihmisen käytöstä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on ap mukavia kavereita, kun tuolla tavoin juoruilette 🙄
Hei arvaa, mitä se sanooooo.....
Taisit ymmärtää vähän väärin. Jos toisen panettelusta kertominen on juoruilua, niin toivon että minunkin sanomisista "juorutaan". Tällaiset puheet ei mielestäni ole asiallisia ja on hyvä, että ne tulee ilmi. Minun ystäväpiirissäni ei puhuta asioita, joita pitää jollain tapaa salailla tai jos ei salaile, on se "juoruilua". Olen aikuinen ihminen, en yläasteella. Lähinnä tulin tänne juuri siksi päästelemään vähän höyryjä, että en sano itse mitään, mitä pitäisi katua.
Kuulostaa ihmistyypiltä joka seuraavaksi aloittaa puheet siitä kuinka hän on niin paljon parempi ihminen kun on äiti ja synnyttänyt ja nostaa itsensä sitä kautta jalustalle. Kannattaa ap pysyä erossa ja etsiä parempaa seuraa. On niitä normaalijärkisiäkin ihmisiä kuitenkin, jopa äideissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten lisääntymisasiat on sellaisia, että niistä ei koskaan tulisi lausua yhtään mitään, ellei asianomainen itse ala niistä ensin keskustella. Ja silloinkin yleensä kannattaa pidättäytyä sellaisella kevyellä linjalla. Kaikki muu on moukkamaista. Ikinä ei voi tietää toisten tilanteesta mikä se on. Mutta jotkut ihmiset on sillä tavalla yksinkertaisia, että he eivät voi kuvitella toisten olevan erilaisia kuin he itse ovat. Siksi he kummastelevat ja vetävät johtopäätöksiä toisten ihmisten asioista aina peilaamalla heidän tekemisiään omiin valintoihinsa, samalla olettaen että kaikki tottakai haluavat samaa kuin itse. Tosi rasittava ihmistyyppi. Mutta jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Olen kokenut vähän samaa.
Mielestäni tuollaiset ihmiset nolaavat vain itsensä. Jos toisella on kiireitä, eikä olen sen vuoksi ehtinyt nähdä vielä vauvaa ja äidin tulkinta on heti, että toinen on varmasti kateellinen. Niin se kertoo vain, että hänen elämänsä pyörii aika vahvasti itsensä (ja vauvan) ympärillä.
Eri asia tietysti, jos hän on kysynyt sinua käymään ja kieltäydyt ilman syytä. Mutta tuollaiset johtopäätökset (varsinkaan, kun ette halua lasta) niin nolaa vain hänet itsensä.
Itse en ainakaan kehtaisi kiertää kulkemassa ja selostamassa tutuille kuinka "Pirkko- Liisa on nyt varmasti kateelinen minulle, kun en ole hänestä vähään aikaan kuullut mitään." Kun samaan aikaan muut tietäisivät, että Pirkko- Liisalla on oikeasti kiireistä, eivätkä he edes halua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sitä itse jossai asiassa noin toope? Mulla on maailman hienoin pienoismallikokoelma, pitäs varmaan vainoharhaisesti alkaa kelaa kuinka KAIKKI haluaa semmoisen ja on jatkuvssa ahdistuksessa ja tuskassa ilman. Ja minulle kateellisia, siksi kukaan ei käy.
juu suurin osa naisista ei tosiaan haluu lapsia tai oo yhtään kateellinen muille naisille niistä ;) uskotelkaa mitä haluutte...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole kiinnostanut kenenkään muiden lasten ihastelu kuin omien, ja niidenkin kanssa välillä vähän katkolla se. Mutta on varmaan geneettisesti hyödyllistä lajille, että on tämmöisiä yksilöitä, joiden pään ykkössisältö on lapsilapsi vauvauvauvauva. Joten koitetaan kestää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Kuten sanoin, ymmärrät sen sitten kun olet sen oman tuhisevan nyytin kanssa siellä sairaalassa ja tajuat että tämä on mahtavinta mitä olet koko elämäsi aikana päässyt kokemaan. En ymmärrä ystäviä jotka ei onnittele tai tajua käydä uutta tulokasta katsomassa. Joten selitän sen kateudella itselleni.
Vierailija kirjoitti:
juu suurin osa naisista ei tosiaan haluu lapsia tai oo yhtään kateellinen muille naisille niistä ;) uskotelkaa mitä haluutte...
Palstan kiintiölestadiolainen iskee. Muualla kuin pohjanmaalla ei normaalielämä mitään kuvittelua vaadi, irrottaudu lahkosta ja koe vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Kuten sanoin, ymmärrät sen sitten kun olet sen oman tuhisevan nyytin kanssa siellä sairaalassa ja tajuat että tämä on mahtavinta mitä olet koko elämäsi aikana päässyt kokemaan. En ymmärrä ystäviä jotka ei onnittele tai tajua käydä uutta tulokasta katsomassa. Joten selitän sen kateudella itselleni.
Niin. No vähän sama kuin sanoisin sinulle, että sitten kun olet lävistänyt itsesi miljoonalla lävistyksellä ja laittanut itsesi roikkumaan katosta viikon, niin ymmärrät miten se on mahtavinta mitä olet päässyt kokemaan. Koska just tasan saman verran mahtavana pidän lasten saantia - en juurikaan. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, kykenen ymmärtämään muiden ihmisten onnen ja myötäelämään sen, mutta et kai itse tosissasi väittäisi että pystyisit suhtautumaan ihmiseen, joka kuvittelee sinun olevan kateellinen kun et fiilistele hänen katosta roikkumisprojektiaan samalla intensiteetillä kuin hän itse?
Mulla on ihan järjissäänkin olevia äiti-ystäviä, jotka eivät projisoi omia tuntemuksiaan minuun. Itse asiassa yksi oli juuri tuo, joka yhteisen tuttavamme jutun kertoi. Ja hän oli vielä ärsyyntyneempi siitä kuin minä, joten luulen että isompi ongelma on tuo projisointi.
Suomessa kärsii n 30 000 lapsettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kärsii n 30 000 lapsettomuudesta.
Onneksi siitä nauttivia on varmasti kymmenkertainen määrä :)
lapsellista tosiaan