Lue keskustelun säännöt.
Mua ei ole koskaan ikinä kannustanut kukaan
24.03.2017 |
Vanhemmat vähätteli ja löi lyttyyn, ex-mies osoittautui ilkeäksi kontrolloijaksi jonka mielestä tein kaiken väärin. Nykyään olen toisaalta ihmisarka yksinäinen susi, toisaalta kaikessa onnistuva superyksilö joka on opetellut tekemään kaiken itse.
Saankohan ikinä kokea sitä että joku oikeasti välittää ja rakastaa? Aina sanotaan että se nimenomaan pitäisi tehdä itse eikä olla riippuvainen muiden hyväksynnästä. Mutta täytyyhän sen olla ihan mahtavaa että joku toinenkin aidosti tykkäisi minusta.
Kommentit (6)
Vähän sama.
Olen parhaillaan ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Kun kerroin lähteväni ehdolle, vanhempani sanoivat, että mitä hulluja kuvittelen, et tule onnistumaan, et ole hyvä sellaisessa. Nyt äitini lähettää joka päivä masennusviestejä, että 'sä et näy ollenkaan', se ja se kilpaileva ehdokas näkyy koko ajan ja tekee kaikenlaista hienoa x ja y. Mieheni ns kannustaa kyselemällä eilenkin, että mitä mä sitten teen, jos/kun mua ei valita.
Mutta... maasta se pieninkin ponnistaa... älä ap välitä muista, vaan yritä uskoa itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki joista tuntuu samalle eikun toisia tukemaan ja antaa sen ringin sitten vastata tavallaan perhettä. Niinhän se Jeesuskin jätti oman kodin ja teki oman näköistään jälkeä.
Niin mitä järkeä valittaa tänne. Ei kukaan jaksa lukea sun itkujasi
Kuule, et ole ainoa jolla on vastatuuli ja ylämäki. Mutta ollaan me henkisesti hyvässä kunnossa, ei pikku töyssyt tunnu missään! Kyllä se valonsäde vielä meihinkin osuu. Ei anneta periksi.
Up