Miksi hankitaan lapsia ja sen jälkeen valitetaan kaikesta? MISSÄ VASTUU JA SEN TIEDOSTAMINEN?
Eikö ihmiset tajua, miten raskasta lasten hoitaminen on? Miksi ensin halutaan niin kovasti niitä lapsia ja sitten kuitenkaan ei olla valmiita kantamaan niistä juuri vastuuta? Näitä vanhempia on tosi paljon muuten...
Mielestäni pitäisi valistaa kansaa enemmän lasten hoitamisen vaikeuksista. Jokin ohjelma tässä pitäisi olla! Ja jos kärsii esimerkiksi migreenistä tai stressinsietokyky on muuten tyyliin nolla, kannattaisi harkita toistamiseen niitä lapsia.
Kyllästynyt näkemään noita vanhempia, jotka on aivan poikki lasten hoitamisesta ja itkevät/valittavat kaikesta. Vaikka ei se helppoa olekaan, pitää muistaa, että itse he ovat soppansa keittäneet.
Kommentit (42)
Olen samaa mieltä, mutta aina se ei ole yhden ihmisen päätettävissä, tehdäänkö niitä lapsia. Kumppanin painostus on aika helvetillistä, jos sellaista on..
Tyyliin "Mulla ei oo yhtään omaa aikaa!". No ei oo eikä pidä ollakaan. Ilman lasta/lapsiasi sulla ei muuta olisikaan kuin sitä omaa aikaa. Mutta minkä tien valitsit?
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan tuo iloa ja energiaa. Turha valittaa sellaisesta lahjasta.
Niin, jos on kiinnostusta hoitaa niitä ja oikein. Jos niitä ei hoida oikein tai kiinnostusta ei ole, tapahtuu päinvastoin. Energia ja ilo karkaa ja sitten valitetaan. Monilla tätä kiinnostusta ei ole. Tietenkin lasten synnynnäinen luonnekin vaikuttaa siihen, miten miellekästä se kasvatus on.. Mutta se vastuu on tiedostettava!
t. ap
AP - säkin valitat just nyt. Ota vastuu omasta elämästä ja ymmärrä, että kanssaihmiset voivat olla rasittavia ja aika usein ovatkin.
En nyt tiedä, mitä sä valittamisella tarkoitat, missä siihen törmäät jne. Yleensä ihmiset nyt juttelevat elämästään ja aina joskus siihen mahtuu rakempia jaksoja. Okei - sä et niistä halua kuulla, mutta tuo mitäs läksit asenne on myös aika turha.
Joku väsyy töissä, joku lapsiarjessä, joku ei selviä opinnoissa..., ihmisillä on ristinsä ja ainakin mulle on ihan oikea, että joskus saa sanoa, että nyt on rankkaa.
Miksi ihmiset hankkivat koiria lemmikeiksi? Sitten valitetaan, kun säässä kuin säässä aamuvarhain joutuu lenkittämään koiraa ulkona ja niiiin väsyttää. Ja kun entinen koira kuolee, ei kun uutta tilalle. En ymmärrä.
Lasten hoitaminen tehdään rakkauden takia. Kaikki voivat varmaan myöntää, että ei se mikään ilon työ ole. Mutta se palkinto siitä työstä on parempi kuin mikään muu palkka maailmassa! ❤
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen tehdään rakkauden takia. Kaikki voivat varmaan myöntää, että ei se mikään ilon työ ole. Mutta se palkinto siitä työstä on parempi kuin mikään muu palkka maailmassa! ❤
Olkaa hyvä ja tehkää valitsemanne työ valittamatta. Kantakaa vastuunne ja älkää odottako jatkuvalla syötöllä apua omaisilta tai yhteiskunnalta.
Vierailija kirjoitti:
AP - säkin valitat just nyt. Ota vastuu omasta elämästä ja ymmärrä, että kanssaihmiset voivat olla rasittavia ja aika usein ovatkin.
En nyt tiedä, mitä sä valittamisella tarkoitat, missä siihen törmäät jne. Yleensä ihmiset nyt juttelevat elämästään ja aina joskus siihen mahtuu rakempia jaksoja. Okei - sä et niistä halua kuulla, mutta tuo mitäs läksit asenne on myös aika turha.
Joku väsyy töissä, joku lapsiarjessä, joku ei selviä opinnoissa..., ihmisillä on ristinsä ja ainakin mulle on ihan oikea, että joskus saa sanoa, että nyt on rankkaa.
Saa olla rankkaa ja pitääkin olla. Ongelma vain on siinä, että on aika typerää valittaa, jos on itse valinnut tietoisesti tien, jossa on se helvetin rankka hetki. Se on nähtävissä tulevaisuudessa, hyvin kaukaa, se hetki. Tuntuu, että valittaminen ei ole oikeutettua, kun soppa on itse keitetty.
On ehkä väärin sanoa näin jollain asteella, mutta se vastuu pitää tiedostaa etukäteen. Myös tukiverkot on etukäteen otettava huomioon. Ei voida lähteä tällaisiin järkyttäviin elämänmuutoksiin tietoisesti ja sitten pelata kaikki mahdolliset uhri- ja väsykortit. Ei se vain mene niin.
t. ap
Mikäköhän on yh-äitien kanta tähän asiaan? Niitähän täällä palstalla on ihan mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mutta aina se ei ole yhden ihmisen päätettävissä, tehdäänkö niitä lapsia. Kumppanin painostus on aika helvetillistä, jos sellaista on..
Sellaisen kumppanin voi panna vaihtoon. Jos kerran se, mitä halutaan elämältä, ei mene yhtään yksiin ja toinen on vielä riittävän ääliö painostaakseen toista johonkin mitä se ei halua.
Minulle ja miehelleni tuli yllätyksenä miten raskasta tämä vauva-arki on ja kaikki ne tunteet mitä olen käynyt läpi intensitiivisyydessään on sellaisia ettei niitä voinut käsittää vaikka kuinka olin etukäteen selvittänyt asioita. Samoin kuin synnytyksen kipukin oli niin voimakasta ettei sitäkään voinut kuvitella etukäteen vain oppaista lukemalla missä vieläpä vähätellään asiaa.
Mutta vaikka ulospäin näyttää että me vain marmatetaan tätä vaivalloisuutta niin ei se tarkoita etteikö tämä olisi meille sen arvoista ja etteikö me tykättäisi meidän vauvasta. Jotenkin ne paineet vaan pitää purkaa ja valittaminen nyt vaan on helpoin ja terapeuttisin tapa silloin kun paine sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mutta aina se ei ole yhden ihmisen päätettävissä, tehdäänkö niitä lapsia. Kumppanin painostus on aika helvetillistä, jos sellaista on..
Kätevää vastuunsiirtoa. Miksi elät suhteessa jossa pitää alistua? Sillä todellakin on 100% sinun vastuullasi jokainen lapsi jonka maailmaan saatat. Länsimainen nainen 2000-luvulla ei voi syyttää ketään muuta lapsiluvustaan kuin ITSEÄÄN. Eri asia oli silloin kun nainen oli miehen omaisuutta, eikä ehkäisyä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mutta aina se ei ole yhden ihmisen päätettävissä, tehdäänkö niitä lapsia. Kumppanin painostus on aika helvetillistä, jos sellaista on..
Kätevää vastuunsiirtoa. Miksi elät suhteessa jossa pitää alistua? Sillä todellakin on 100% sinun vastuullasi jokainen lapsi jonka maailmaan saatat. Länsimainen nainen 2000-luvulla ei voi syyttää ketään muuta lapsiluvustaan kuin ITSEÄÄN. Eri asia oli silloin kun nainen oli miehen omaisuutta, eikä ehkäisyä ollut.
Ja sama tietysti miehellä. Mies tarvitsee kyllä naisen joka haluaa niitä lapsia hänelle synnyttää. Mutta vahingossa ei mieskään isäksi päädy. Ja todellakin kannattaisi se lasten äiti valita huolella, siitä ei pääse ikinä eroon ja useimmiten äidin kapasiteetti ratkaisee millainen tulevaisuus lapsiasi odottaa.
Ihminen ei lapsia hankkiessaan tee rationaalista valintaa, koska ei etukäteen pysty tietämään minkälaista elämän on lasten kanssa vs ilman lapsia. Aiheesta on tehty kansantaloustieteellistä tutkimustakin. Fiksu pystyy päättelemään, että oma aika vähenee mutta lapsen unenlahjoja ja luonnetta ei tiedä. Lapsiperhe-elämä tuo aina yllätyksiä ja omia reaktoita niihin on myös vaikea arvioida etukäteen.
Ja mitä valittamiseen tulee, se on vain tapa käsitellä vaikeaksi koettuja asioita. Moni valittaa esim. kiirettä töissä eikä silti mietintyöpaikan vaihtoa. On parempi valittaa perhe-elämän raskautta kuin pitää kaikki sisällään. Se ei silti tarkoita että haluaisi jotain muuta kuin ne lapset.
Ymmärrän kyllä että ihminen ei voi tietää mitä eläminen lapsen kanssa on, ennen kuin se lapsi saapuu. Mutta sitä en ymmärrä miksi niitä lapsia pitää väkisin hankkia lisää, kun sen yhdenkin kanssa ollaan jo helisemässä.
Ai, että jos sairastaa migreeniä ei saa tehdä lapsia? Olipa taas aikamoinen aivopieru!
Kyllä minuakin ärsyttää jatkuva valittaminen. Juuri sellainen, mitä sinäkin täällä harrastat.
Tuohon varautumiseen täytyy kyllä sanoa, ettei sitä voi tietää etukäteen millaista se on. Luulin olevani tosi hyvin varautunut, mutta silti se ekan vauvavuosi oli yllättävän rankkaa. Oli tukiverkosto, joka ei sitten auttanutkaan. Lapsi olikin sairas ekana vuonna, ei osattu siihenkään varautua. En minä kuitenkaan kaikille valittanut. Älä kysy "miten teillä jaksetaan", jos et halua tietää.
Ihan totta. Jos ei elämäänsä lapsille voi omistaa, ei niitä sitten tehdäkään. Piste.