Lopetin tupakoinnin seinään rv 29
Olen polttanut 13 vuotta. Vihannut ja inhonnut itseäni kun olen niin heikko polttaja. Kadehtinu muita jotka pystyy noin vaa lopettamaan.
Pahinta oli raskaus ekan lapsen kohdalla. Poltin 1-5 tupakkaa päivässä. Joitakin päiviä pystyin olemaan ilman ja sillon tuntui hyvälle. Vaikutti aina se missä seurassa oli.
Koko raskauden halusin lopettaa ja pidin itseä paskana. Olin varma alkuun että onnistuisin.
Hirvein tunne oli huomata olevasa vaan niin luuseri.
Imetys kärsi tupakoinnista kun piti odottaa että nikotiini haihtuu. Kävin aina pesemässä hampaat ja kädet tupakan jälkeen ettei vauva joutuisi liikaa haistamaan.
Sitten uusiks raskaaks. Vahingossa. Mietin aborttia vakavasti koska en halunnu samaa rumbaa uudestaa, mutten pystyisi siihen.
Yritin lopettaa. Ei onnistunu. Vähentämään. Ei onnistunu. Joinakin päivinä pärjäsin yhdellä mutta tupakka oli mielessä kaiken aikaa. Pahalla ahdistavalla tavalla. Mieheni on ketjupolttaja. Se vaikutti asiaan.
Monesti yrittäny elämässä lopettaa. Aina savunhimo on voittanu. Kunnes tajusin miten helppoa on olla ilman. En ole käyttäny nikotiinikorvaustuotteita, en mitään. Heti tajuamisesta lähtien valaistunu olo. Uskomaton. En olisi koskaan uskonut itsestäni. Vaikka tunnen hirvittävää syyllisyyttä polttamisesta olen silti onnellinen kun tiedän ettei mikään saa minua ratkeemaan enää. Ei häiritse muiden tupakointi tai siitä puhuminen. En välttele ihmisiä jotka poltti kuten ennen. Olen onnessani kun tiedän etten polta. Itseni ja lapsieni takia.
Miksi en lopettanut aikasemmin. En tiedä. Yritin. En vain saanut samaa ajatusta kiinni kun nyt. Se muutti koko maailmani.
Kyse on siitä että se pitää kerralla unohtaa. Eikä keksiä mitään syitä miksi vielä yhden polttaisi ennen lopullista lopettamista.
Ekasta päivästä kun selvisin tunsin olevani täynnä valoa ja muut päivät meni kuin itsestään.
Halusin vähän jakaa.
Siksi koska tälläistä kun luin ennen mietin vaan miksen minä pysty samaa
Kommentit (28)
Itsensä uhraava äiti ei ole lapsellekkaan paras
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin viikolla yksi.
Ja mä puoli vuotta ennen raskautumista. Mitä väliä? Pääasia on että on lopettanut edes jossain vaiheessa.
Nikotinistit on narkkareita. En ymmärrä miksi kukaan polttaa,saati miksi olisi vaikeeta lopettaa. En polta. Miksi polttaisin?
Poltin 12 vuotta. Lopetan kesäksi.
Minä en aloittanutkaan. Miksi sinä aloitit?
Poltan vain satunnaisesti viihteellä. Paljon fiksumpaa kun koko ajan kärytellä. En sano että silti fiksua. Raskaana en polttaisi.
Onneksi olkoon! Ihanaa että pystyit lopettamaan. Aina parempi lopettaa koska vain, kuin vain selitellä, että "no ei se mitään auta, ku on jo niin paljon polttanut". Se on aina askel terveempään elämään, tapahtui se sitten ennen raskautta, raskauden aikana tai edes silloin kun lapsi on 5-vuotias.
Kohta tänne tulee moralisoijia ja paska mutsi -huutelijoita. Älä välitä, pääasia että pääsit vihdoin eroon tupakasta!
Erilainen äiti? Ilmiselvää tositv-ainesta. Inhimillinen tekijä?
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin viikolla yksi.
Sähän hienosti ennakoit, varsinainen hedelmöittyminen kun tapahtuu vasta viikolla 2 ;)
Aloittajalle, parempi tosiaan myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti et repsahda!
Ihanaa, kiitos tästä. Luulin olevani ainoa. Täällä taistellaan myös.
Hyvä! Onnittelut! :)
Minä lopetin rv6 kun tein positiivisen raskaustestin niin tupakointi loppui seinään, päätin etten polta sitä yhtäkään vaikka mieli teki. Tiesin että sen jälkeen kynnys jatkaa polttamista olisi pienempi niin en polttanut sitä yhtäkään. Nyt kun katsoo tuota pienokaista niin tietää että teki oikean valinnan. Minulla oli ehkä hieman helpompaa kuin keskimäärin tupakoitsijalla koska mies ei tupakoi.
Montahan meitä on. Meitä taistelijoita.
Tärkeintä on seinää lopettaessa että ei käytä korvaavia tuotteitq eikä lipsu yhdestäkää!!!! Tsemppiä tyypit!
Poltan edelleen rv 26. ,ois paljon pahempi vierotusoireet sikiöllä..siks poltan.
Parempi myöhään kun ei milloinkaan