Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koko ajan itkettää eikä mies ole tukemassa
21.03.2017 |
Rv9 menossa ja joka päivä väännän itkua milloin mistäkin; surusta, ilosta, liikutuksesta, ahdistuksesta... Vauva on kyllä toivottu, mutta minua häiritsee mieheni. Hän ei tue minua juuri mitenkään, kysele vointiani tms.
Hänen mielestään kaikki ruuat maistuvat samalle, minä vain ärsytän häntä, kun nykyään siis tietyt ruoka-aineet/ruuat maistuvat ja HAISEVAT mielestäni järkyttävälle (joista siis luonnollisesti ennen pidin). Hän ei ota pahoinvointiani tosissaan, koska en ole kertaakaan vielä oksentanut. Minulla on vaikea ja traumaattinen lapsuus takana, äitini lähti kun olin 4-vuotias. Raskaus saa minut pohtimaan ja suremaan näitäkin asioita, joista olen kyllä miehelle puhut. Hän ei tunnu ymmärtävän, moittii vaan kuinka rasittava nyt olen ja kuinka mielialani heittelevät niin paljon. Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Mitenköhän hänen päähänsä saisi taottua sen tosiasian, että en voi mitään raskauden aiheuttamille muutoksille itsessäni??? Kaipaan tukea ja ymmärrystä, en jatkuvaa syyttelyä!
Olen kyllä monta kertaa miehelle sanonut ja itkenyt miksei tue. Eka lapsi siis kyseessä, minä 25 mies 29.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Raskautesi on vasta alussa eikä miehesi ymmärrä, mitä tarkoitat tukemisella. Et vielä näytä riisipuikoilla kulkevalta virtahevolta, joten miehesi katsoessaan sinua ei ymmärrä, miksi et pysyisi pystyssä ilman tukemistakin. Sun pitää kertoa miehelle, mitä konkreettisia tekoja tuo tukeminen tarkoittaa. Kertoa, että toivoisit hänen halaavan sinua useammin, hierovan niskaasi jne. Mieshän ei voi mitään sille, mitä lapsuudessasi on tapahtunut tai mitä elimistössäsi nyt raskauden aikana tapahtuu. Hän on todennäköisesti ymmällään, kun kaipaat häneltä tukea, mutta hän ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä.
Ootpa kurjia vastauksia saanut, ap. Tee miehen kanssa lopullisia ratkaisuja vasta sitten kun vauva on syntynyt ja arki lähtenyt käyntiin, jos ei lopeta juomista niin kannattaa erota. Koita päivä kerrallaan jaksaa, itsellä helpotti pahoinvointi rv 16 ja sen jälkeen oli helpompaa.
Panosta nyt vaan itseesi ja omaan jaksamiseen, äläkä mieti liian pitkälle elämää. Ehkä neuvolan kautta voisit saada jotain keskusteluapua, puhu tuntemuksistasi rohkeaati siellä, myös miehen alkoholinkäytöstä jos se vielä huolettaa. He ajattelevat parastasi. :)
T. Puolivuotiaan äiti, jolla on kanssa rankkaa raskausaikana ja miehen kanssa ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin on raskaus, sitten on vauva, taapero, uhmaikä, esimurrosikä, murrosikä ja ties mikä ikä kriisi ja miehen pitää vahvana vaan kestää kaikki oikut saamatta itse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Ja silti teit lapsen hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Ootpa kurjia vastauksia saanut, ap. Tee miehen kanssa lopullisia ratkaisuja vasta sitten kun vauva on syntynyt ja arki lähtenyt käyntiin, jos ei lopeta juomista niin kannattaa erota. Koita päivä kerrallaan jaksaa, itsellä helpotti pahoinvointi rv 16 ja sen jälkeen oli helpompaa.
Panosta nyt vaan itseesi ja omaan jaksamiseen, äläkä mieti liian pitkälle elämää. Ehkä neuvolan kautta voisit saada jotain keskusteluapua, puhu tuntemuksistasi rohkeaati siellä, myös miehen alkoholinkäytöstä jos se vielä huolettaa. He ajattelevat parastasi. :)T. Puolivuotiaan äiti, jolla on kanssa rankkaa raskausaikana ja miehen kanssa ongelmia
No juu, arvasin kyllä minkälainen vastaanotto täältä tulee. Kiitos kovasti lohduttavista sanoista, täytynee yrittää keskittyä tähän hetkeen. Toivon myös, että vointi paranee viikkojen edetessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
Ap
Oikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Vierailija kirjoitti:
... Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Ja silti teit lapsen hänen kanssaan?
Älähän nyt. Mieshän lupasi lopettaa ja lapsikin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Ja silti teit lapsen hänen kanssaan?
Juominen on SATUNNAISTA. Lähinnä tarkoitin sitä, että ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni ja örveltäminen on kuin 15-vuotiaan tasolla.
Ap
Toisille tuo itkuisuus ja pahoinvointi on raskaana ollessa ihan tavallista, ei siinä ns tukea tarvitse, kun itsekin asennoituu, että nämä on raskausoireita, kestävät aikansa ja se loppuu ajallaan. Eli järjellä ajatella eikä pelkästään tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
No jopas. Kyllä raskaus voi pistää pään todella sekaisin kun hormonit hyrrää. Ikävää, että miehesi ei osaa tukea vaan juopottelee. Ehkä hän käsittelee asiaa niin, vai juopotteliko siis ennen raskauttakin noin?
Raskaus on alussa, uutta molemmille. Nyt ei auta kuin jutella ihan avoimesti. Kerro mitä tukea kaipaat, millaista se tuki olisi? Jos mies ei ymmärrä niin sille ei voi mitään. Jos elämä yhdessä tuntuu mahdottomalta niin erotkaa, lapsi tottuu vauvasta asti asiaan. Pienillä lapsilla on taipumus syyttää itseään vanhempien erosta, miettivät saako sitä etävanhempaa vielä rakastaa, saako etävanhemman kanssa olla hauskaa jne. Ero pienen lapsen kanssa minusta pahempi kuin jo nyt raskauden aikana.
Olisiko sinulla yhtä ystävää, jolle avautua näistä asioista? Entäs miltä tuntuisi puhua neuvolassa?
Av-mammat täällä taas vauhdissa, tekemässä omia johtopäätöksiä. Mitä jos laittaisitte ensin oman elämänne ja asianne kuntoon ennen kuin pädette täällä palstalla.
Ap:lle tsemppiä, kahden lapsen isänä voin sanoa että helpotti kovasti kun vaimo antoi konkreettisia esimerkkejä raskausaikana kuinka voisin tukea häntä. Suosittelen, me miehet ollaan sen verran avuttomia, ettei pienestä vihjailusta kuitenkaan ymmärretä.
M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Ja silti teit lapsen hänen kanssaan?
Juominen on SATUNNAISTA. Lähinnä tarkoitin sitä, että ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni ja örveltäminen on kuin 15-vuotiaan tasolla.
Ap
Tuo örveltäminen voi olla miehen keino paeta sitä, että sinä vaadit häneltä tukemista, mutta et täsmällisesti kerro, mitä haluaisit hänen tekevän. Älä puhu miehelle tukemisesta, koska se on aivan sama kuin sanoisit hänelle "abrakadabra". Kerro selkeästi, millaisia asioita haluaisit hänen tekevän. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi eikä voi tietää, haluaisitko juuri nyt, että hän halaa sinua, antaa sinun olla rauhassa vai hakee kaupasta suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat täällä taas vauhdissa, tekemässä omia johtopäätöksiä. Mitä jos laittaisitte ensin oman elämänne ja asianne kuntoon ennen kuin pädette täällä palstalla.
Ap:lle tsemppiä, kahden lapsen isänä voin sanoa että helpotti kovasti kun vaimo antoi konkreettisia esimerkkejä raskausaikana kuinka voisin tukea häntä. Suosittelen, me miehet ollaan sen verran avuttomia, ettei pienestä vihjailusta kuitenkaan ymmärretä.
M39
Tämä ei olekaan kenenkään henklilökohtainen päiväkirja tai terapiaistunto. Joutuu soveltamaan yleisiä näkemyksiä. Myötäilyt ei synnytä keskustelua, ja sitähän tässä on tarkoitus tehdä jaxuhalien sijaan?
Vaikka raskaus tekee herkäksi, niin ei sun tarvi heittäytyä lapselliseksi. Uskallan epäillä, että olet oikeasti ainakin välillä rasittava ja viet käytöksesi liian pitkälle. Mutta kyllä sun mies kuulostaa myös jokseenkin empatiakyvyttömältä. Ja onko hän vielä juoppokin? Tuollainen yhdistelmä ei tule suurella todennäköisyydellä toimimaan. Ennustan teille eroa jo pikkulapsivaiheessa. Sori vaan.