Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen kulttuuri muuttunut, lainaillaanko helposti rahaa tuttavilta?
21.03.2017 |
Olen aina ollut siinä uskossa, että suomalainen ostaa omilla rahoillaan, ei ruinaa lainaksi kuin lähisukulaisilta ja maksaa velkansa takaisin. Olin hiukan pöyristynyt keskusteltiinkin muutaman ihmisen kanssa eilen. Yksi sanoi, että häiritsee joskus, kun naapurit pyytävät rahaa lainaksi, ja kyllä hän auttaakin jos voi, mutta kun ne eivät maksa takaisin. Toinen sanoi, että hän ei viitsi usein käydä kahvilla, kun joku pyytää maksamaan myös oman kahvinsa tai tupakalla, kun joku tulee pyytämään tupakkaa, ja hänellä on opiskelun takia pienet tulot. Minä olin ihan hämmästynyt, koska 20 vuotta sitten kun itse olin parikymppinen, ei ollut tapana pyytää naapurilta lainaksi rahaa tai pyytää ketään tarjoamaan kahvia. Jos ei itse pystynyt ostamaan kahviaan, ei menty kahville. Onkohan tuo muuttunut?
Kommentit (25)
Minusta päinvastoin. Ennen näitä pummaajia ja rahanlainaajia riitti, mutta nyt ne voi ohjata pikavippifirman puheille eikä kukaan enää vippaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ehkä aluekohtaista? Omakotitalovaltaisella alueella ei ole tapana käydä naapureilta pyytämässä rahaa. Vuokratalolähiössä ihan arkipäivää.
Itse olen lainannut mielelläni rahaa.
Joku pari kymppiä riittää siihen että ei tarvitse ainakaan puoleen vuoteen nähdä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta päinvastoin. Ennen näitä pummaajia ja rahanlainaajia riitti, mutta nyt ne voi ohjata pikavippifirman puheille eikä kukaan enää vippaa kenellekään.
Mikä on ennen? Minun lapsuudessa ja nuoruudessa 70-80-luvulla oli häpeä pyytää naapurilta mitään. Kun kaupat oli vain päivällä auki pikkukaupungissa, joskus äiti lähetti hakemaan munia tai sokeria naapurilta leipoessaan. Lainat palautettiin seuraavana arkipäivänä. Nyt ei tarvitse kuin astua metroasemalle, joku on aina pyytämässä paria euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta päinvastoin. Ennen näitä pummaajia ja rahanlainaajia riitti, mutta nyt ne voi ohjata pikavippifirman puheille eikä kukaan enää vippaa kenellekään.
Mikä on ennen? Minun lapsuudessa ja nuoruudessa 70-80-luvulla oli häpeä pyytää naapurilta mitään. Kun kaupat oli vain päivällä auki pikkukaupungissa, joskus äiti lähetti hakemaan munia tai sokeria naapurilta leipoessaan. Lainat palautettiin seuraavana arkipäivänä. Nyt ei tarvitse kuin astua metroasemalle, joku on aina pyytämässä paria euroa.
Myllypuron metro klo 8.30-9? Tai muut lähiöt. Kaljan myynti alkaa vasta ysiltä ja rapulaa pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lainannut mielelläni rahaa.
Joku pari kymppiä riittää siihen että ei tarvitse ainakaan puoleen vuoteen nähdä ihmistä.
Olen toiminut samoin. Tosiaan parilla kympillä pääsee eroon hankalasta pummista pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lainannut mielelläni rahaa.
Joku pari kymppiä riittää siihen että ei tarvitse ainakaan puoleen vuoteen nähdä ihmistä.Olen toiminut samoin. Tosiaan parilla kympillä pääsee eroon hankalasta pummista pitkäksi aikaa.
Luulisi, että semmoinen on sitten oven takana koko ajan, kun kerran heltisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. Työkaveri sanoi, että kun tyttärensä valmistujaispäivä oli joulukuussa,piti olla ammattilaisen tekemä meikki, kampaus, kallis mekko ja jopa porukalla vuokrasivat kalliin auton. Työkaveri oli antanut 500€ ja silti tytär oli jostain lainannut 300€. Ajatus tuntuu olevan, että kerran vain eletään. Minusta 800€ yhteen päivään on paljon, vaikka käyn töissä. Tuolla tytöllä ei ollut edes tietoa työpaikasta ja silti lainarahaa uskaltaa ottaa. Kaikki muutkin muka.
Ainakin nuoria on työttömänäkin ennätysmäärä. Joillain paikkakunnilla vain joka 10. 18-25-vuotias on kokopäiväisessä palkkatyössä, kerrottiin työmessuilla. Nuorten pajoja ja muita tukitoimia tarjotaan, eikä paljon lohduta, kun ei niistä rahaa saa. On tuossa ikäryhmässä tietysti runsaasti opiskelijoita myös, että sikäli todellinen työttömyys ei onneksi ole 90%. Mut joka tapauksessa vain 10% on varaa pienemmissä kunnissa ostella mitään palkkatuloillaan ja loput on tavalla tai toisella riippuvaisia yhteiskunnan tuista. Helposti tulee lainailtua, jos tilillä pari euroa ja jääkaappi tyhjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kulttuurinmuutos" taitaa olla rahapula. Pienituloisilta leikattu ja samaan aikaan maksuja nostettu. Ei jää elämiseen rahaa. Milläs käyt kahvilla.
Helvetin hyvä vaan että rahat loppu. Eipähän öykkärit ole tuhoamassa luontoa. Kannattaa hakea sitä fiilistä jostain muusta kuin rahasta. Joskus menee viikko pelkällä riisillä ja pavuilla, mutta hengissä pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys ei ole lisääntynyt. Päin vastoin. Jos vertaa 50 vuoden takaiseen, niin silloin ei läheskään kaikilla ollut varaa telkkariin, autoon, ravintolassa syömiseen. Monessa perheessä syötiin puuroja ja vellejä päivällisellä. Ei pyydetty lainaksi naapureilta rahaa, kun ei niilläkään ollut. Pankista ei edes saanut lainarahaa oikein muuhun kuin talon tai asunnon ostoon.
Ja TAAS! Eilisiltana Kalliossa käytiin ystävän kanssa syömässä ja epäsiisti herrasmies pummaamassa euroa tai paria, kun käveltiin kotia kohti. Näytänkö joltain kolikkoautomaatilta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 jatkaa... Juuri eilen otin kantaa tähän, että metroasemalla aina joku pyytämässä rahaa nykyisin. On se vaan rasittava ilmiö.
Mä en anna periaatteestakaan. Kyllä niitä pyytäjiä on tullut matkan varrella tavattua, katson heitä kuin halpaa makkaraa. En todellakaan anna, enkä pyydä. Mulla on ollut nimenomaan niin, että sukulaisilta voi kysyä, vaikkei ole koskaan tarvinnut kysyä. Mutta se on se kohde, jonne kääntyisin pikkurahan lainatarpeessa.
Ihmiset jotka noin kysyy kokeilevat, saavatko valtaa muihin ja jos lainaat, niin vallassaan olet. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. Työkaveri sanoi, että kun tyttärensä valmistujaispäivä oli joulukuussa,piti olla ammattilaisen tekemä meikki, kampaus, kallis mekko ja jopa porukalla vuokrasivat kalliin auton. Työkaveri oli antanut 500€ ja silti tytär oli jostain lainannut 300€. Ajatus tuntuu olevan, että kerran vain eletään. Minusta 800€ yhteen päivään on paljon, vaikka käyn töissä. Tuolla tytöllä ei ollut edes tietoa työpaikasta ja silti lainarahaa uskaltaa ottaa. Kaikki muutkin muka.
On kyllä vanhemmassakin vikaa, jos antaa 500 euroa tyttärelle yhden, vaikkakin tärkeän päivän juhlaan. Ja kenties
vielä valmistumislahjan siihen päälle. Arvot opitaan pääasiassa kotona.
Pummaaminen ja lainaaminen ovat eri asioita. Kyllä pommeja oli ainakin jo 70 luvun Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. .
Tämä on valitettavaa ja nuorilla tosiaan riski käyttäytyä näin. Onnekkaiden virheet ovat sen verran pieniä, ettei luottotiedot mene. Suurin osa onneksi ottaa opikseen ja aikuistuu.
Eri asia on sitten sellaiset vippirinki-reiskat ja -lissut, joiden talossa ovikello käy kuumana tukien maksupäivänä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo on yleismaailmallinen ilmiö. Joka puolella nuoret käyttävät rahaa holtittomasti. Jos ei saa kaverilta, otetaan pikavippiä. Työkaveri sanoi, että kun tyttärensä valmistujaispäivä oli joulukuussa,piti olla ammattilaisen tekemä meikki, kampaus, kallis mekko ja jopa porukalla vuokrasivat kalliin auton. Työkaveri oli antanut 500€ ja silti tytär oli jostain lainannut 300€. Ajatus tuntuu olevan, että kerran vain eletään. Minusta 800€ yhteen päivään on paljon, vaikka käyn töissä. Tuolla tytöllä ei ollut edes tietoa työpaikasta ja silti lainarahaa uskaltaa ottaa. Kaikki muutkin muka.
On kyllä vanhemmassakin vikaa, jos antaa 500 euroa tyttärelle yhden, vaikkakin tärkeän päivän juhlaan. Ja kenties
vielä valmistumislahjan siihen päälle. Arvot opitaan pääasiassa kotona.
Kuinka halvalla teillä sitten järjestetään? Kirppikseltä mekko ja kengät vai? Meillä YO-juhlatkin ovat maksaneet 500 euroa vähintään, eikä siitä vielä valmistuta miksikään. Lahjoja ei kyllä ostella omille lapsille, mutta kunnon kakut, piirakat ja vaatteet sekä kampaukset maksetaan. Meillä on käytetty lapset myös valokuvaamossa, ja pelkästään kuvaus sekä valmiit kuvat maksaa 200 euroa.
Ainahan niitä pummaajia on ollut, en osaa sanoa onko niitä nykyään enemmän kuin ennen.